Ikonostaasi

Ikonostaasi eli kuvaseinä (kreikaksi: témplon) erottaa ortodoksisessa kirkossa alttarin kirkkosalista. Ikonostaasi muodostuu ikoneista, joita on laitettu seinäksi vierekkäin ja päällekkäin.

Historiaa

Alkuaan ikonostaasin paikalla oli kivinen tai marmorinen seinämä muistuttaen roomalaisten basilikojen rakennelmia. Sitten seinille alettiin ripustaa kirkollisissa juhlissa kuvia, jotka aikaa myöten jäivät seinälle pysyvästi muodostaen näin ikonostaasin.

Nykyisen puurunkoisen ikonostaasien ja ikonien alkuperä on Venäjällä. Venäjällä ikonostaaseista on tehty mahtavia, koristeellisia, monikerroksisia rakennelmia. Joissain idän ortodoksisissa kirkoissa ikonostaasin paikalla voi olla vedettävä verho tai harso.

Tehtävä

Ikonostaasin tehtävänä on kuvata meille kirkon osiin liittyvää symboliikkaa: kirkkosali on ihmisten maailma, alttari on taivasta ja ikonostaasi näyttää meille näkyvänä tuota näkymätöntä, maallisina kuvina taivaallisia asioita. Tämän vuoksi ikonin nimitys: ikkuna iäisyyteen on varsin osuva.

Ikonien ryhmittely

<swf align="right">Ikonostaasi.swf‎ ‎

{{{teksti}}}

Suomessa tyypillinen ikonostaasi on yksi- tai kaksikerroksinen, jossa alin kerros muodostaa ikään kuin perustan. Siksi sitä nimitetään joskus myös rukous- eli palvontakerrokseksi. Tämä nimitys ilmentää kirkkokansan rukoilua ikonien edessä usein myös niitä kosketellen.

Tämän kerroksen tärkein kohta on keskellä sijaitsevat Pyhät ovet eli Pyhä portti tai Kuninkaan ovet, joihin on kuvattu Jumalansynnyttäjän ilmestyksen lisäksi neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kuninkaan oven yläpuolelle kuvataan useimmiten Pyhä Ehtoollinen eli Jeesuksen viimeinen ateria opetuslastensa kanssa, missä hän asettaa ehtoollisen sakramentin.

Ikonien yleisin asettelu ikonostaasissa

Kuninkaan ovien oikealla puolella kirkkosalista päin katsottuna on yleensä Kristuksen ikoni ja vasemmalla puolella Jumalansynnyttäjä, Neitsyt Maria. Näiden ikonien vieressä on Suomessa yleensä sivuovet, ns. diakonin ovet, joihin ovat kuvattuina arkki- eli ylienkelit (usein Mikael ja Gabriel) tai joku alkukirkon diakoneista (esim. ensimmäinen marttyyri, pyhä Stefanos). Joskus toiseen oveen on kuvattu myös viisas ryöväri, joka näin osoittaa meille tien paratiisiin.

Salista katsottuna äärimmäisenä ikonina oikealla alimmassa rivissä on suomalaisen tavan mukaan kirkon nimikkoikoni. Jos kirkko on pyhitetty esim. pyhän Nikolaoksen muistolle, siellä on pyhän Nikolaoksen ikoni.

Toisessa kerroksessa on usein ns. Deisis-sarja eli kolmen ikonin sarja ja niihin kuvattuina keskellä Kristus ja hänen ympärillään Jumalansynnyttäjä ja Johannes Edelläkävijä (Kastaja). Muut ikonit voivat kuvata esimerkiksi ylienkeleitä, apostoleja tai muita pyhiä ihmisiä ja usein he ovat vielä kääntyneinä Kristukseen päin.

Kansallisia eroja

Suomessa ei yleensä ole useampia kerroksia ikonostaasissa, mutta esimerkiksi Venäjällä sellaisia on useita. Kolmannessa kerroksessa kuvataan usein kirkkovuotta ja kirkkojuhlia, neljännessä kerroksessa profeettoja ja heidän keskuksenaan usein Jumalansynnyttäjän Ennusmerkki-ikoni ja viidennessä kerroksessa esi-isiä Pyhän Kolminaisuuden ympärillä.

Ikonien asettelussa ikonostaasiin on joitain paikallisia eroja. Edellä kerrotut ovat käytössä Suomessa, mutta esimerkiksi kirkon oman pyhän ikoni saattaa joissain maissa olla myös vasemmalla Jumalansynnyttäjän ikonin vierellä. Myöskin ikonien määrä sivusuunnassa on esimerkiksi Venäjällä suurempi kuin Suomessa. Kristuksen ikonin oikealla puolella on usein Johannes Edelläkävijän (Kastajan) ikoni ennen pohjoista ovea. Vastaavasti eteläisen oven vasemmalla puolella saattaa olla jonkun seurakunnalle, alueelle tai jopa maalle ja kansalle tärkeän pyhän tai tapahtuman ikoni.

Ikonostaasi tuo meille kirkossa rukoileville taivaallisen seurakunnan läsnä olevaksi ja konkreettiseksi kokemukseksi ja samalla se kertoo Jumalan työstä ihmisten hyväksi.