Ero sivun ”Seitsemän surua” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(Ak: Uusi sivu: '''Jumalanäiti Seitsemän surua''' -ikoni Ikoni tunnetaan useilla nimillä, suomeksi myös ''Jumalanäiti Seitsemän murhetta'', englanniksi ''Lady of Sorrow''. Alkuaan ikoninm...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Jumalanäiti Seitsemän surua''' -ikoni |
'''Jumalanäiti Seitsemän surua''' -ikoni |
||
Ikoni tunnetaan useilla nimillä, suomeksi myös ''Jumalanäiti Seitsemän murhetta'', englanniksi ''Lady of Sorrow''. Alkuaan ikoninm tunnetaan sama ikoni latinankielisellä nimillä: ''Beata Maria Virgo Perdolens'' ja ''Mater Dolorosa''. |
Ikoni tunnetaan useilla nimillä, suomeksi myös ''Jumalanäiti Seitsemän murhetta'', englanniksi ''Our Lady of Sorrow''. Alkuaan ikoninm tunnetaan sama ikoni latinankielisellä nimillä: ''Beata Maria Virgo Perdolens'' ja ''Mater Dolorosa''. |
||
Ikonin aineen muistojuhlaa vietetään katolisessa kirkossa liturgisesti 15. syyskuuta. Teema on suosittu juuri katolisessa kirkossa ja sen hartauselämässä. Ikonissa Jumalanäidin sydämen lävistää yleensä seitsemä miekkaa, joskus nuolia. Ikonigrafia perustuua pyhän Simeonin prefetiaan (Luuk.2:34-35): |
Ikonin aineen muistojuhlaa vietetään katolisessa kirkossa liturgisesti 15. syyskuuta. Teema on suosittu juuri katolisessa kirkossa ja sen hartauselämässä. Ikonissa Jumalanäidin sydämen lävistää yleensä seitsemä miekkaa, joskus nuolia. Ikonigrafia perustuua pyhän Simeonin prefetiaan (Luuk.2:34-35): |
Versio 6. heinäkuuta 2024 kello 09.03
Jumalanäiti Seitsemän surua -ikoni
Ikoni tunnetaan useilla nimillä, suomeksi myös Jumalanäiti Seitsemän murhetta, englanniksi Our Lady of Sorrow. Alkuaan ikoninm tunnetaan sama ikoni latinankielisellä nimillä: Beata Maria Virgo Perdolens ja Mater Dolorosa.
Ikonin aineen muistojuhlaa vietetään katolisessa kirkossa liturgisesti 15. syyskuuta. Teema on suosittu juuri katolisessa kirkossa ja sen hartauselämässä. Ikonissa Jumalanäidin sydämen lävistää yleensä seitsemä miekkaa, joskus nuolia. Ikonigrafia perustuua pyhän Simeonin prefetiaan (Luuk.2:34-35):
“Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.“
Ikoniin liitetään myös usein roomalaiskatolinen legenda Neitsyt Marian ilmestymisesta 1320 pyhälle Bridgetille Ruotsissa. Tällöin hänen sydäntään haavoitti 7 miekkaa. Nämä haavat edustivat Neitsyt Marian poikansa Jeesuksen rinnalla kokemia seitsemää surua. Surullinen Neitsyt kertoi pyhälle Brigidille, että ne, jotka rukoilisivat muistaen hänen tuskansa saisivat seitsemän erityistä armolahjaa: rauhan perheissään, luottamuksen Jumalan toimintaan, lohdutuksen suruissaan, puolustuksen ja suojeluksen pahalta, sekä kaikki ne armot, joita he häneltä pyytävät ja jotka eivät ole vastoin Jeesuksen tahtoa.
Ikoniin on siis usein kuvattu joko yksi tai seitsemän miekka, jotka lävistävät Marian sydämen. Ensimmäinen viittaa siis Simeonin profetiaan ja muut muihin seitsemään suruun.
Seitsemän surua (dolors) ovat tapahtumia Marian elämässä. Perinteisesti seitsemän surua ovat:
- Simeonin profetia (Luuk.2:22-35)
- Pako Egyptiin (Matt.2:13-15)
- Jeesus-lapsen kadottaminen Jerusalemin temppeliiin (Luuk:2:41-50)
- Maria tapaa Jeesuksen Via Dolorosa -kadulla
- Jeesuksen ristiinnaulitseminen Golgatalla (Joh.19:17-39)
- Jeesuksen ristiltä ottaminen (Luuk.15:42-46)
- Jeesuksen hautaaminen (Joh.19:38-42)
Ortodoksisessa kirkossa ei varsinaisesti vietteä ko. ikonin muistopäivää muutoin, kuin helmikuunn 2. päivänä Kristuksen temppeliin tuomisen juhlan yhteydessä, jonka juhlan eräissä ikoneissa Maria kuvainnollisesti seisoo kädet ylhäällä rukouksessa, ja seitsemän miekkaa lävistää hänen sydämensä, mikä osoittaa seitsemää surua. Tämä on yksi harvoista ortodoksisista Jumalanäiti-ikoneista, jotka eivät kuvaa häntä Jeesus-lapsen kanssa.
Joissain ortodoksisissa patriarkaateissa on myöhemmin alettu muistella myös vastaavaa ortodoksista ikonia. Mm. Antiokiassa huhtikuun 26. päivänä ja seitsämän surun juhlaa syyskuun 14. päivä.