Ortodoksinen kirkko ja lähetystyö

Jeesuksen lähetyskäsky on aina ollut elävä ortodoksisessa kirkossa. Ulkoiset syyt ovat pakottaneet kirkon monina aikoina lopettamaan lähetystyön niillä alueilla, joissa on tapahtunut suuria poliittisia ja sosiaalisia muutoksia yhteiskunnan rakenteessa. Islamin levittäytyminen on ollut yksi suuri este ja se täysin lopetti lähetystyön vuosisadoiksi esim. Lähi-Idässä. Ortodoksista kirkkoa on syytetty penseäksi lähetystyölle, mutta se johtuu tietämättömyydestä ja väärinymmärryksestä. Kristuksen sanoja: "Menkää kaikkeen maailmaan..." ei voida unohtaa, sillä niitä toistetaan jatkuvasti ortodoksisissa jumalanpalveluksissa, esimerkiksi lauantai-illan vigilian evankeliumin teksteissä.

Isä Eleftherios Ndwaru kastaa lasta (valokuva: igumenia Marina)

Venäjän kirkon lähetystyö

Venäjän ortodoksinen kirkko, johon Suomen ortodoksit kuuluivat, teki aikoinaan laajaa lähetystyötä, josta ei ole paljon julkisesti puhuttu. Voidaanhan esimerkiksi sanoa, että Suomen 800 vuotta vanha ortodoksinen kirkko on kahden munkin, Sergein ja Hermanin työn tulosta. Alkuna oli Valamon luostarin perustaminen 1100- luvulla.

Samanlaiset lähetysmunkit vaelsivat Siperian joka kolkkaan niin Euroopan kuin Aasiankin puolella. Puhutaan erityisesti Stefan Permiläisestä, jolle on annettu nimi "Mikael Agricolan edelläkävijä", ja joka vaikutti 1300-luvun lopulla syrjäänien keskuudessa. Hän loi aakkoset ja käänsi komin kielelle Uuden testamentin ja osia vanhasta. 1383 hänen sanotaan kastaneen seitsemän vuoden työn tuloksena 700 syrjääniperhettä.

Mugugan Pyhän Kolminaisuuden kirkon edessä Maria Iltola ja Äitiliiton puheenjohtaja Maritha. Vasemmalla apulaisemme Peter. (kuva: Eija Ipatti)

Kuuluisa lähetystyöntekijä oli Nikolai Kasatkin, joka vuonna 1861 lähti Japaniin ja eli siellä 52 vuotta. Hän perusti kouluja ja pappisseminaarin. Tämän venäläisen papin uraauurtavan työn johdosta Japanissa on tälläkin hetkellä noin 30.000 ortodoksia.

Herman Alaskalainen ja Innokenti

Vuonna 1793 lähti Valamon luostarista 8 munkkia kohti Alaskaa ja heistä yksi, Herman asui lähellä Kodiakia Kuusisaarella 40 vuotta. Hänen lähetysasemansa nimenä oli Uusi-Valamo. Valamon munkkien jälkeen lähetystyöhön intiaanien, aleuttien ja eskimojen pariin meni pappi Johannes Veniaminov, josta myöhemmin tuli piispa Innokenti. Hän käänsi Raamatun- ja jumalanpalvelustekstejä alkuasukkaiden kielille. Palattuaan kotimaahansa Venäjälle hän perusti 25.1.1870 Ortodoksisen Lähetysseuran ja hänen toimestaan aloitettiin vuosittain suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina, ortodoksisuuden sunnuntaina viettää lähetysjuhlia saarnoineen ja kolehteineen. Näin myös Suomessa. Aikanaan Kuopiossa joka vuosi Ortodoksisuuden sunnuntaina oli suuri seurakuntajuhla entisellä tyttölyseolla, jonne väkeä tuotiin monella bussilla.

Venäjän kirkko on julistanut piispat Nikolai Kasatkinin ja Innokentin sekö pyhittäjä Herman Alaskalaisen pyhiksi.

Isä Eleftherios ja kirkkokansaa (kuva: igumenia Marina)

Vuosisatojen aikana ortodoksisuus eteni Kiinaan, Japaniin, Koreaan, Alaskaan ja Siperiaan ja viime aikoina kreikkalaisten lähetystyöntekijäin toimesta aina Latinalaiseen Amerikkaan, Australiaan ja Afrikkaan. Periaatteena oli saarnata evankeliumia kansan omalla kielellä hävittämättä sen kulttuuria. Ensin oli aina opetus ja valistus ja sitten vasta kaste.

Näitä lähetystöitä muisteltiin muun muassa vuonna 2005, kun 9 hengen suomalaisryhmä osallistui Alaskassa pyhän Herman Alaskalaisen kanonisaation 35-vuotisjuhlaan KP arkkipiispa Leon johdolla. Ikimuistoinen oli käynti Kuusisaarella pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin kirkossa ja Kodiakissa, jossa vieraat saivat suudella Herman Alaskalaisen pyhäinjäännöksiä. Tältä vierailulta Lintulan luostari sai haltuunsa pyhän Hermenin reliikin.

Suomen ortodoksisen kirkon lähetystyö

Suomen ortodoksisella kirkolla ei ollut omaa lähetysjärjestelmää, mutta kuuluessaan Venäjän kirkon alaisuuteen aina vuoteen 1917 saakka sen lähetys tapahtui Valamon ja Konevitsan munkkien toimesta. Itsenäisyyden alkuaikoina ajanlaskuriitojen vuoksi monia munkkeja lähti pois Valamon luostarista. Yksi heistä, arkkimandriitta Varsonofi lähti Marokkoon vuonna 1926 ja perusti lähetysaseman Rabatiin. Varsonofi kuoli siellä vuonna 1952. Eräitä muita munkkeja siirtyi erilaisiin kirkollisiin lähetystöihin muun muassa Jerusalemiin, Romaniaan ja Amerikkaankin.

Uganda vai Kenia

Sotien jälkeen kirkkomme oli vaikeuksissa ja tuskin säilyi hengissä uusilla asuma-alueilla suuren luterilaisen enemmistön keskellä. Kun kirkon asema vakiintui, alettiin 1950-luvulla kääntää katse pois omasta maasta ennen kaikkea Afrikkaan, jossa tiedettiin olevan ortodokseja. Ugandasta oli tullut avunpyyntöjä ja 1960-luvulla maassamme vieraili ugandalaisia pappeja, Elias Buzinde ja Theodoros Nankyama, edesmennyt Ugandan metropoliitta. Tästä alkoi suuri lähetysinnostus ortodoksien keskuudessa. Juhlia järjestettiin ja rahaa kerättiin koulujen ja kirkkojen rakentamiseen. Tutkittiin myös mahdollisuuksia aloittaa lähetystyö kentällä, mutta Ugandassa hallitsi diktaattori Idi Amin ja silloinen poliittinen tilanne teki Ugandaan suunnitellun lähdön mahdottomaksi. Lähetysmaaksi valittiin Kenia, jonne kaksi ensimmäistä lähettiä Siina Taulamo ja allekirjoittanut, silloinen Maria Iltola matkustivat lokakuun viimeisenä päivänä 1977.

Naisryhmä tekemässä myyntiartikkeleita banaanikasvin materiaalista, koreja ym. joita lähetettiin Suomeen ( kuva: igumenia Marina)

Me kumpikin olimme täynnä intoa ja tunsimme rakkautta paikallisia ihmisiä kohtaan. Emme kumpikaan olleet käyneet mitään lähetyskursseja. Minä osallistuin Nairobissa swahilin kielikurssiin, mutta asuimme kikujujen keskuudessa ja tämäkin kieli piti oppia kyläläisten kanssa kommunikoidessa.

Lähetystyössä Keniassa

Suomalaisten ensimmäinen lähetysasema oli vain 30 km Nairobista pienessä kikuju-heimon kylässä Mugugassa. Lähetysasema ristittiin Betaniaksi. Tästä tukikohdasta tehtiin matkoja Kenian eri seurakuntiin, jossa pidettiin seminaareja papeille, nuorille, lapsille ja äitiliittolaisille. Toinen keskuspaikka oli Länsi-Keniassa Kisumun takana Gimengwassa, jonne on valtion kehitysvaroin rakennettu koulu ja klinikka, opettajien asuntola ja opettajien ja rehtorin "virastotalo". Kolmas lähetyskeskus muodostui turkana-heimon alueelle Laikipiaan.

Klinikoita on suomalaisten avulla rakennettu myös Kereitaan, Ngechaan ja Nyeriin, jossa kreikkalaisilla oli jonkin aikaa pieni nunnaluostari. Myös kaivoja rakennettiin.

Yhteistyötä muiden kirkkojen kanssa

Ristisaatto Nyerissä isä Peter Kinyan johdolla (kuva: igumenia Marina)

Meillä oli hyvät suhteet luterilaisiin lähetystyöntekijöihin. Tuula Sääksi oli suurena tukena. Kävimme myös Nairobissa suomalaisten jumalanpalveluksissa. Pappina oli silloin Reijo Arkkila. Helluntailaisten koordinaattori Åke Söderlund taas oli suuri apu, kun tarvittiin jotain käytännön neuvoa. Roomalaiskatolisten nunnien Flora Hostelissa yövyimme Nairobissa useasti, mm. silloin kun Betania piti myrkyttää termiittien takia.

Kenian ortodoksit

Kenian, Ugandan ja Tansanian ortodoksiset kirkot kuuluvat Itä-Afrikan metropoliittakuntaan, jonka pää asuu Nairobissa. Kaikki Afrikan ortodoksit kuuluvat Aleksandrian patriarkaatin alaisuuteen ja valvontaan. Keniassa on noin 300.000 ortodoksia.(Metropoliitta Makarios Tillirideksen tieto) Enemmistö ortodokseista kuuluu kikuju-heimoon. Nairobissa avattiin vuonna 1980 Kyproksen entisen presidentin, arkkipiispa Makarioksen rakennuttama pappisseminaari, jossa afrikkalaiset saavat korkeatasoista opetusta. Pappien lukumäärä kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä pappeja on Keniassa 80, Ugandassa 22 ja Tansaniassa 11.

Kirkollisia tekstejä on käännetty Itä- ja Keski-Afrikan kuudelletoista kielelle. Liturgian tekstit on käännetty Kenian jokaiselle pääkielelle. Keniassa puhutaan noin kuuttakymmentä eri kieltä.

Suomalaisia lähetystyöntekijöitä

Tämän kirjoittajan kanssa lähetystyössä oli Siina Taulamon jälkeen Eija Ipatti ja sitten ovat pienempiä ja lyhempiä aikoja olleet mm. seuraavat henkilöt: Anneli Lisitsin, Marjut Matveinen, Annele Baljaskin, Isä Teppo Siili ja papadhia Pirkko Siili, Jouko Järviö, Eija Punju, Eila Parviainen, Liisa Kyöstilä ja Maria Hänninen. Tässä joukossa oli opettajia, sairaanhoitajia, farmaseutti, insinööri, ja pappi puolisoineen.

Suomen viimeisimpänä lähetystyöntekijänä oli amerikkalaissyntyinen Charles Eko, myöhemmin arkkimandriitta Johannes, joka jäi eläkkeelle vuonna 2006 (ja kuoli elokuussa 2007). Mielestäni kentällä pitäisi aina olla joku lähetystyöntekijä, joka voisi säännöllisesti kertoa työstä ja sen tuloksista ja tapahtumista paikallisten ihmisten parissa. Se innostaisi ihmisiä lähetystyöhön ja varojakin annettaisiin herkemmin. Pääasia on kuitenkin, että lähetysasia on vireillä tavalla tai toisella.

Yhteistyökutsu on tarkoitettu kaikille

Afrikkalainen on todella syvästi uskonnollinen ihminen. Kun tätä ei aina alussa ole ymmärretty, eikä heidän uskolleen osattu antaa arvoa, se johti lähetyssaarnaajat ja aikaisemmat siirtomaavirkamiehet ymmärtämään väärin ei vain afrikkalaisia uskontoja vaan myös Afrikan kansoja. Afrikkalaiset itse usein syyttävät lähetyssaarnaajia siitä, että nämä toivat Afrikkaan pintapuolisen tyypin kristillisyyttä. Nykyajan lähetystyöntekijän on osattava erottaa vanhasta traditiosta käyttökelpoinen perinne. On myös kyettävä ajattelemaan ihmisiä ympärillä ja pystyttävä näkemään heidän ongelmansa.

Tänään on kysyttävä, kuinka kirkko voi auttaa koko yhdyskuntaa. Voimmeko olla välinpitämättömiä tietäessämme, että esim. Nairobin asukkaista yksi kolmasosa asuu Mathere Valleyn slummeissa. Kirkon tehtävä on saarnata evankeliumia kaikille.

Edesmennyt Kenian presidentti 'Jomo Kenyatta vetosi kirkkoihin puhuessaan pääministerinä Kenian itsenäistymisjuhlassa:

“Kirkot ja lähetys ovat suuresti auttaneet maamme edistymistä ja toivotamme tervetulleeksi heidän jatkuvan apunsa ja yhteistyönsä. "Harambee" - kutsu on tarkoitettu kaikille. (Harambee = yhteistyö) Olemme eri rotujen ja heimojen kansaa, mutta olemme kaikki kenialaisia. Toivon, että vuosien kuluessa kirkot suorittavat oman osuutensa johtaakseen meidät yhteen todelliseen ja ikuiseen yhteyteen."

Lähetysihmisten toivotaan myös osallistuvan Kenian tai minkä hyvänsä muun Afrikan kansan ja sen ortodoksisen kirkon rakentumiseen, ei hajottamalla vaan rakkaudessa työskennellen, ykseys tavoitteena.

Tämän hetken tilanne

Suomen Ortodoksisella Lähetyksellä on juhlavuosi vuonna 2007. Järjestö perustettiin 30 vuotta sitten vuonna 1977. KP Arkkipiispa Paavali oli paneutunut koko sydämellään lähetysasiaan. Metropoliitta Johannes oli pisimmän aikaa yhdistyksen puheenjohtajana. Siina Taulamon jälkeen lähetyssihteerinä oli vuosikausia Anja Hakonen. Juhlavuoden kunniaksi julkaistaan isä arkkimandriitta Johannes Ekon kirjoittama kirja hänen työstään ja kokemuksistaan Keniassa vuosina 1979-2006. Juhlaseminaari pidetään Valamon luostarissa 9.- 11.2.2007. Seminaarin teemana on “Te olette minun todistajiani.” (Apt.1:8)

Ortodoksisen Lähetyksen viimeisimpiä tietoja avustuskohteista Keniassa

1. Kouluavustukset, joissa toivomuksena on, että tukija sitoutuu maksamaan koulumaksut koulun päätökseen saakka.
2. Teologisen seminaarin opiskelijoiden ja opettajien tukeminen. ATK- laitteiden ja kirjallisen materiaalin hankinta.
3. HIV/AIDS-työ, jota tehdään jatkuvasti valistus- ja auttamistyönä ’Askel eteenpäin’ -projektin kautta aikaan saaduin perustiedoin, koulutuksen ja Maasai-seurakuntaan perustetun testiaseman kautta. Moottoripyörä työtä tekevien henkilöiden käyttöön olisi tällä hetkellä tarpeellinen hankinta.
4. Äitiliittojen ja pappien vaimojen koulutus takaa ruohonjuuri- ja seurakuntatasolla tapahtuvan sekä kirkollisen tietouden lisääntymisen, seurakuntien ja kirkkojen käytännön huollon että hiv/aids- työhön tarvittavan tiedon jakamisen varsinkin naisille ja tytöille.

Ortodoksinen Lähetys ry.

Ortodoksinen Lähetys ry:n puheenjohtajana toimii ansiokkaasti KP Arkkipiispa Leo ja varapuheenjohtajana Pirkko Siili. Hallituksen jäseninä ovat vuonna 2006 isä Kalevi Kasala, Ilkka Mikkonen, Soili Penttonen, isä Matti Porkka, Nanna Sarjasto ja Outi Vasko.

Ortodoksisen Lähetyksen työsaralla on paljon tehtävää Keniassa. Voimme sanoa, että työtä on todella paljon, mutta työntekijöitä vähän. Rukoilkaamme, että Herra lähettäisi vainiolleen lisää asialleen antautuvia tekijöitä.

Igumenia Marina

30.10.2006 / lisäys: 30.8.2007

Kirjallisuutta

• Maria Iltola: Tule ja katso - ortodoksista lähetystyötä Itä-Afrikassa, Ortodoksinen Lähetys ry, 1983
• Ortodoksia 28
  • Maria Iltola: Lähetystyötä Keniassa ss 163-176