Ortodoksisuuden sunnuntai

Ortodoksisuuden riemuvoitto
ikoni 1300-1400-luvun vaihteesta
Pyhä keisarinna Theodora Jumalansynnyttäjän vasemmalla puolella. Oikealla Methodios Tunnustaja, Konstantinopolin patriarkka
Kuva: Wikipedia

Suuren paaston ajalle sattuva ensimmäinen sunnuntai on nimetty Ortodoksisuuden sunnuntaiksi. Nimi johtuu ensimmäisten vuosisatojen ikonienriistäjistä ja ikonoklasmista saadusta voitosta vuodelta 843, jolloin keisarinna Theodora palautti ikonit takaisin kirkkoihin. Maaliskuun 11. päivänä vuonna 843 kannettiin suurin juhlallisuuksin ikonit Konstantinopolin Hagia Sofian kirkkoon.

Sunnuntaita juhlitaan siis ortodoksisuuden voitonjuhlana niistä, jotka yrittivät lyödä ja heikentää apostolien ja kirkkoisien ortodoksista uskoa kieltämällä ikonien käytön ja kunnioittamisen. Tuhansia kristittyjä kuoli marttyyreina noina reilusti yli satana vuotena, jolloin ortodoksinen kirkko kärsi moninaisista ikonoklasmin haitoista.

Nykypäivää

Useissa maissa, etenkin jos siellä on eri paikalliskirkkoihin (jurisdiktioihin) kuuluvia ja erilaisia etnisiä taustoja omaavia ortodoksisia kirkkoja, ortodoksisilla kristityillä on tapana kokoontua monissa kaupungeissa, eritoten oman hiippakunnan alueella, yhteen todistamaan yhteistä uskoaan ja yhtenäisyyttään apostolien uskoon. Siihen samaan uskoon, joka on ollut voimassa kaikissa ortodoksisissa kirkoissa jo noin 2000 vuoden ajan.

Kuinka me nykyihmiset sitten ymmärrämme tuon päivän, ortodoksisuuden voiton ja koko juhlan merkityksen? Kuinka voitto ikonoklasmista voi olla voittojuhla meille nykyihmisillekin?

Ikonien voitto on ortodoksisuuden voitto: ilman ikoneja ei olisi tällaista ortodoksista uskoa ja uskontoa. Ikonit ovat aina todistaneet ja vahvistaneet evankeliumin saarnaamisen perustotuuksia. Seitsemännessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa tehtyjen päätöksien kautta on kristinuskoon kirjoitettu selvät säännöt ikonien kunnioittamiselle. Kun Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, sovittaakseen maailman synnit ja liittääkseen maailman jälleen Itseensä, Jumala otti Jeesuksessa materiaalisen muodon, jotta me voimme tehdä kuvan Jeesuksesta ja hänen todellisista palvelijoistaan, pyhistä.

Nämä kuvat, ikonit, sitä paitsi todistavat, että aineellinen maailma on osa pelastusta, ne ovat mukana ihmiskunnan ja koko maailmankaikkeuden kirkastumisessa ja ylösnousemuksessa. Materiaalinen, aineellinen maailma on hyvä, koska Jumala on sen luonut ja Hän tuli lihaksi siinä ja jatkoi julistustaan aineellisessa, materiaalisessa muodossa, ihmisenä. Näin tapahtuu etenkin pyhissä mysteerioissa (sakramenteissa), ikoneissa, evankeliumeissa ja ristissä.

Ortodoksit eivät siis palvo näitä edellä mainittuja asioita, he palvovat ainoastaan Jumalaa. Kun ortodoksi suutelee ikonia tai ristiä tai evankeliumikirjaa, hän ei kunnioita tuota materiaalia, esinettä, vaan sen esineen kuvaamaa alkuperäistä henkilöä tai tapahtumaa. Me siis voimme hyvällä syyllä ja oikeilla perusteilla näin osoittaa kunnioituksemme ja rakkautemme Jeesukselle tälläkin tavoin.

HAP

Tropari ja kontakki

Tropari, 2. säv.

Sinun puhtaalle kuvallesi me kumarramme, oi Hyvä, | ja rukoilemme syntejämme anteeksi, oi Kristus Jumala, | sillä pelastaaksesi luotusi vihollisen orjuudesta | sinä tahdoit ruumiillisesti astua ristille. | Kiittäen me siis huudamme sinulle: | Ilolla täytit sinä kaikki, meidän Vapahtajamme, | sinä, joka tulit maailmaa pelastamaan.

Kontakki, 8. säv.

Isän kuvaamaton Sana tultuaan lihaksi sinusta, oi Jumalansynnyttäjä, tuli kuvattavaksi | ja jälleen kaunistettuaan muinoin turmeltuneen kuvan | yhdisti sen jumalalliseen kauneuteen. | Tunnustaen pelastuksen me sitä töin ja sanoin julistakaamme.

Katso myös