Ero sivun ”Sofroni Saharov” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Rivi 39: | Rivi 39: | ||
=== Suomennetut kirjat === |
=== Suomennetut kirjat === |
||
* Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen (''2005'') (''ISBN |
* Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen (''2005'') (''ISBN 978-952-5495003'') |
||
* Hänen elämänsä on minun elämäni (''2006'') (''ISBN 951-98896-7-1'') |
* Hänen elämänsä on minun elämäni (''2006'') (''ISBN 951-98896-7-1'') |
||
* Rukouksesta (''2007'') (''ISBN 978-951-98896-8-9'') |
* Rukouksesta (''2007'') (''ISBN 978-951-98896-8-9'') |
Versio 19. tammikuuta 2009 kello 20.47
Arkkimandriitta Sofroni (Saharov), joka parhaiten tunnetaan pyhittäjä Siluan Athosvuorelaisen opetuslapsena ja elämänkerran kirjoittajana oli stauropigiaalisen eli suoraan Ekumeenisen patriarkan alaisuuteen kuuluvan, Pyhän Johannes Kastajan luostarin perustaja. Tämä luostari sijaitsee Englannissa paikkakunnalla nimeltään Tolleshunt Knights, Maldonissa Essexissä.
Arkkimandriitta Sofroni (maalliselta nimeltään Sergei Simeonovits Saharov) syntyi 23.9.1896 Venäjällä. Hän opiskeli laajalti venäläistä kirjallisuutta lukien muiden muassa Gogolin, Turgenevin, Tolstoin, Dostojevskin ja Pushkinin teoksia. Hän opiskeli taideakatemiassa vuosina 1915-1917 ja sen jälkeen moskovalaisessa oppilaitoksessa maalauta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria vuosina 1920 – 1921. Noina aikoina Sergei tutustui myös vahvasti intialaiseen mystiikkaan ja luopui ortodoksisuudeta. Vuonna 1921 Sergei lähti Venäjältä osittain jatkaakseen opintojaan Länsi-Euroopassa osittain paetakseen Venäjän marksismia. Hän oleskeli ensin Italiassa, Sitten Berliinissä Saksassa ja asettui viimein Ranskaan Pariisiin.
Monenlaisten vaiheiden jälkeen hän vuonna 1924 palasi ortodoksisen kirkon huomaan suurena torstaina ja hän aloitti opiskelunsa Pariisin Pyhän Segiuksen ortodoksisessa teologisessa instituutissa, jossa hänen opettajinaan olivat muiden muassa Sergei Bulgakov ja Nikolai Berdjajev.
Athos
Vuonna 1926 Sergei meni Athokselle, jossa hänet vihittiin munkiksi Pyhän Panteleimonin luostarissa munkkinimellä Sofroni. Toinen sen ajan kuuluisa ortodoksinen teologi, pyhä Nikolai Velimirović (serbiaksi: Николај Велимировић) vihki hänet diakoniksi vuonna 1930 ja samalla hänestä tuli pyhän Siluan Athosvuorelaisen opetuslapsi.
Kun pyhä Siluan kuoli vuonna 1938, Sofroni jätti luostarin ja meni oppi-isänsä ohjeiden mukaisesti erakoksi Athoksen laajoihin erämaihin, ensin Karouliaan ja sitten luolaan lähelle pyhän Paavalin luostaria. Siellä hän vietti koko toisen maailmansodan ajan eli vuodet 1939 – 1945. Vuonna 1941 Sofroni vihittiin papiksi ja hänestä tuli yksi Athoksen rippi-isistä.
Pariisi
Sofronin lähtemiselle Athokselta lienee useita syitä: terveys, pyhän Siluanin töiden loppuun saattaminen, teologisten opintojen täydentäminen tai jopa se, että tuohon aikaan, toisen maailmansodan jälkeen ei ollut helppo olla ei-kreikkalainen ja etenkin venäläinen munkki Athoksella. Siksi Sofroni muutti Pariisiin, jonne pääsyä avusti hänen pitkäaikainen kirjeystävänsä, roomalaiskatolinen isä David Balfour. Venäjän kirkon alainen Pyhän Sergiuksen instituutti olisi sallinut Sofronin opiskella siellä joitain kursseja, mutta Sofroni menikin venäläiseen (emigranttien) vanhainkotiin, jossa hän avusti pappia hänen tehtävissään.
Pian tämän jälkeen hän alkoi työstää pyhän Siluanin tekstejä. Vuonna 1950 Sofroni aloitti työskentelynsä yhdessä Vladimir Losskyn kanssa ja jatkoi sitä aina vuoteen 1957 saakka.
Englanti
Vuonna 1958 Sofroni alkoi etsiä seuraavaa elinpaikkaansa ja seuraavana vuonna 1959 hän jo perustikin Englantiin Tolleshunt Knightsiin pyhän Johannes Kastaja yhteisön piispanaan Sourozhin metropoliitta Anthony Bloom. Luostarissa oli hieman epä-ortodoksisesti sekä munkkeja että nunnia. Vuonna 1965 luostari siirtyi Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen.
Seuraavina vuosina Sofroni julkaisi lisää pyhän Siluanin opetuksista ja elämästä kertovia kirjoja. Ekumeeninen patriarkaatti kanonisoi pyhän Siluanin pyhien joukkoon kuuluvaksi vuonna 1987.
Arkkimandriitta Sofroni kuoli 12.7.1993 korkeassa 97-vuoden iässä.
Teokset
Arkkimandriitta Sofronilta on julkaistu seuraavat englanninkieliset kirjat:
- The Undistorted Image: Staretz Silouan, 1866-1938, 1948, 1952. Faith Press, 1958 (ISBN B0007IXVB0).
- The Monk of Mount Athos: Staretz Silouan 1866-1938, Mowbray, 1973 (ISBN 0264646185). St. Vladimir's Seminary Press, 1997 (ISBN 091383615X).
- Wisdom from Mount Athos: The Writings of Staretz Siloan 1866-1938, St. Vladimir's Seminary Press, 1975 (ISBN 0913836176).
- His Life is Mine, St. Vladimir's Seminary Press, 1977 (ISBN B000B9E2WW). St. Vladimir's Seminary Press, 1997 (ISBN 0913836338).
- We Shall See Him As He Is, 1985. Essex, England: Stravropegic Monastery of St. John the Baptist, 1988.
- Saint Silouan, the Athonite, St. Vladimir's Seminary Press; reprint edition, 1999 (ISBN 0881411957).
- On Prayer, St. Vladimir's Seminary Press, 1998 (ISBN 0-88141-194-9).
Suomennetut kirjat
- Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen (2005) (ISBN 978-952-5495003)
- Hänen elämänsä on minun elämäni (2006) (ISBN 951-98896-7-1)
- Rukouksesta (2007) (ISBN 978-951-98896-8-9)