Barukin kirja

Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin ns. apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa, ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakhiin eikä protestanttisiin Raamattuihin. Barukin kirja on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän ’’’Baruk ben Neriah’’’in mukaan. Tutkijoitten mukaan kirja olisi kirjoitettu pian Makkabilaiskirjojen jälkeen tai jo niiden aikana. Tekstit on ensin kirjoitettu arameaksi tai hepreaksi, mutta ne ovat laajemmin tulleet tunnetuiksi kreikaksi käännettyinä. Muun muassa roomalaiskatolisen Raamatun Barukin kirja sisältää kuudennen luvun, Jeremian kirjeen, joka on ortodoksisessa Raamatussa, Septuagintassa omana kirjana. Kummatkin kirkot lukevat Barukin kirjan profeetallisiin kirjoihin Jesajan, Jeremian, Valitusvirsien, Hesekielin, Danielin ja kahdentoista pienen profeetan joukkoon.

Sisältö

Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se voidaan jakaa neljään osaan:

1. Johdanto – historiallinen tilanne (’’1:1-14’’)
2. Synnintunnustus ja rukous pelastumisen puolesta (’’1:15 – 3:8’’)
3. Runollinen viisaus, joka on Jumalan lahja (’’3:9 – 4:4’’)
4. Lohdutus Jerusalemille (’’4:5 – 5:9’’)

Kirjan sanoma on selkeä: synti saa rangaistuksensa, kääntyminen ja kuuliaisuus palkitaan.

• Pakkosiirtolaiset lähettävät kirjeen Jerusalemiin
• Kansa tunnustaa syntinsä
• Kansa rukoilee armoa
• Kääntymys tuo pelastuksen
• Pakkosiirtolaiset huutavat Jumalaa avukseen
• Israelilaisten tulee etsiä viisautta
• Jerusalem valittaa kohtaloaan
• Jerusalem rohkaisee lapsiaan
• Katso, lapsesi tulevat!

Aiheesta muualla

• Tutustu Barukin kirjaan