Johannes Krysostomos
Ortodoksi.netista
Johannes Krysostomos (= "Kultasuu") eli vuosina 347 - 407. Hän oli Konstantinopolin arkkipiispa ja yksi merkittävimmistä kristityistä piispoista ja saarnaajista 4. ja 5. vuosisadan Syyriassa ja Konstantinopolissa. Hän on kuuluisa kaunopuheisuudestaan sekä Kirkon ja Rooman valtakunnan auktoriteettien väärinkäytösten julkisesta paheksunnastaan.
Elämä ja opetus
Johannes syntyi Antiokiassa aatelisperheeseen. Hänen isänsä Sekundus oli korkeasti arvostettu sotilas, joka kuoli pian Johanneksen syntymän jälkeen ja Johannes jäi kristityn äitinsä Antusan kasvatettavaksi. Hänet kastettiin v. 370 ja vihittiin lukijaksi. Hän aloitti mm. puhetaidon opiskelunsa pakanallisen Libanius-opettajan johdolla, mutta meni opiskelemaan ensin filosofiaa ja sitten teologiaa kristityn opettajan alaisuuteen samalla, kun harjoitti äärimmäistä askeettisuutta. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, vaan ryhtyi erakoksi noin vuonna 375. Kehno terveys pakotti kuitenkin hänet palaamaan Antiokiaan.
Diakoniksi hänet vihittiin vuonna 381 Antiokian arkkipiispan, Pyhän Meletius Antiokialaisen toimesta ja papiksi vuonna 386 Meletioksen seuraajan, piispa Flavianin toimesta. Tämä jakso näyttää olleen hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Yli 12 vuoden ajan hän saavutti paljon suosiota kaunopuheisuudellaan julkisissa puheissaan. Merkittäviä olivat etenkin hänen oivalliset tulkintansa Raamatun kappaleista ja moraaliopetuksesta. Ansiokkain hänen teoksistaan on ”Homiliat” (opetuspuheet) , jossa on Raamatun eri kirjojen selityksiä ja saarnoja. Hän painotti opetuksessaan erityisesti almujen antamista ja oli eniten huolissaan köyhien hengellisistä ja maallisista tarpeista.
Hän puhui suoraan vallan, rikkauden ja hyvinvoinnin väärinkäytöksiä vastaan. Hänen suorasukainen ja käytännönläheinen Raamatun kirjoitusten ymmärryksensä sai aikaan sen, että hänen puheittensa teemat olivat eritoten sosiaalisia, selittäviä kristityn elämänohjeita.
Hänet valittiin (vastoin omaa tahtoaan) arkkipiispa Nektarioksen kuoltua Konstantinopolin piispaksi v. 398 keisari Arkadioksen, Teodosios Suuren pojan toimesta. Tässäkin tehtävässään hän toistuvasti arvosteli pääkaupungin ja hovin kevytkenkäistä elämää ja papiston heikkoa moraalia. Hän oli suosittu tavallisen kansan keskuudessa, mutta epäsuosittu papiston ja vallanpitäjien keskuudessa.
Johannes riitautui keisari Arkadioksen puolison, keisarinna Eudoksian kanssa mm. keisarinnan rahankäytöstä ja rahanahneudesta. Ilmiantojen, keirarinnan toiminnan ja Khalkedonissa pidetyn laittoman kirkolliskokouksen johdosta keisari erotti Johanneksen virastaan, mutta Johannes ei luopunut taistelustaan eettisten ja moraalisten arvojen puolesta.
Hänet kutsuttiin vaiherikkaiden tapausten jälkeen takaisin virkaansa ja kirkolliskokous julistettiin laittomaksi. Mutta vihamiehet jatkoivat vainoamistaan. Järjestettiin jälleen oikeudenkäynti, joka kesti lähes 10 kuukautta ja sen seurauksena keisari lopulta karkotti hänet ensin Nikeaan, sitten Armeniaan Kukuzaan ja lopuksi vielä Mustanmeren rannalle Pityusiin, ja matkalla sinne hän kuoli pienessa Komanoin kaupungissa.
Merkitys Kirkolle
Teologina Johannes Krysostomos on ollut ja on yhä merkittävä itäiselle kristillisyydelle, mutta vähemmän tärkeä läntiselle kristillisyydelle. Hänen maasta karkottamisensa osoitti, että maallisella vallalla oli suuri vaikutus itäiseen kristillisyyteen historian tuona ajanjaksona. Se oli osoitus myös Konstatinopolin ja Aleksandrian piispojen välisestä kovasta kilpailusta, jossa molemmat halusivat tulla itäisten merialueiden ylivoimaiseksi hengellisiksi johtajiksi. Keskinäinen vihamielisyys johti vain turhiin uhrauksiin niin Kirkon kuin itäisen keisarikunnan keskuudessa. Rooman johtoasema läntisen kirkon keskuksena vakiintui eripuran aikana kiistattomaksi juuri 4. vuosisadasta alkaen.
Kaksi Johanneksen työtä ansaitsee erikoismaininnan. Hän yhdenmukaisti sekä Kirkon liturgisen elämän tarkastamalla pyhän liturgian rukoukset ja ohjeet että pyhän Eukaristian viettämisen. Nykyään ortodoksinen kirkko käyttää jumalanpalveluksissaan enimmäkseen Johannes Krysostomoksen liturgiaa samoin kuin roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluvat uniaatit eli kreikkalaiskatoliset kirkot. Sekä ortodoksisissa että kreikkalaiskatolisissa kirkoissa luetaan myös jokaisena pääsiäisenä Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna.
Suomen ortodoksinen kirkko kunnioittaa Pyhän Johannes Krysostomoksen muistoa marraskuun 13. päivä ja pyhän Johanneksen pyhäinjäännösten siirtämistä Konstatinopoliin v. 438 kunnioitetaan tammikuun 27. päivänä sekä yhtenä kolmesta hierarkista (p. Basileios Suuri, p. Gregorios Teologi, p. Johannes Krysostomos) tammikuun 30. päivä.
Katso myös
- Johannes Krysostomoksen rukoushuokauksia vuorokauden jokaiselle tunnille
- Pyhän Johanneksen reliikkien siirto Konstantinopoliin
Johannes Krysostomoksen opetuksia
Eukaristiasta
"Sitä kutsutaan salaisuudeksi, koska se, mihin uskomme ei ole samaa mitä me näemme, sillä me näemme yhden asian ja uskomme toiseen. Kun kuulen mainittavan sanan Kristuksen ruumis, ymmärrän, mitä sillä tarkoitetaan tietyssä merkityksessä, ja uskovaisiin kuulumaton ymmärtää sillä muun merkityksen." (Hom. 1. Kor).
Askeesista
" Mikään ei ole paholaiselle ja hänen ehdottamilleen ajatuksille yhtä pelottavaa kuin jumalallisia asioita huolellisesti tarkkaava mieli. Levottomuus ei kasva meissä ulkoisista olosuhteista vaan mielemme heikkoudesta."'
Kasteesta
" Etkö näe kasteen lahjan suuruutta. Etkö säilytä tätä suurenmoista lahjaa. Kuinka voit elää välinpitämättömästi. Karkottakaa mielestänne asiat, jotka näyttävät olevan yhdentekeviä, mutta jotka johtavat teidät syntiin."
Hyveistä
" Hyveen alku ja loppu on rakkaus."
Kirjallisuutta
- Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista / Johannes Krysostomos (Valamon luostarin julkaisuja)
- Kuusi kirjaa pappeudesta, 1981
- T.Harjunpää: Pyhä Johannes Krysostomos katekeettisen homiliansa valossa (Ortodoksia 26, 1977, ss. 38-72)
- Kirkkovuoden Pyhät I
- Kirkkoisä Johannes Krysostomos, ss. 199 - 213
- Jarmo Hakkarainen: Bysantin kulttuuriperintöä tavoittamassa, 1986
- Johannes Krysostomoksen opetuksia työstä, varallisuudesta ja sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta, ss. 99-111
- Jarmo Hakkarainen: Ortodoksisuus ja yhteiskunta, 1983
- Johannes Krysostomos - opetuspuheet, ss. 64-67
- Raamatun tulkitsemisesta, ss. 68-70
- Avioliitosta, ss. 71-74
- Lasten kasvatuksesta, ss. 75-78
- Materialismista, ss. 79-81
- Yhteiskunnallisesta pahasta, s. 82
- Rauhasta, s. 83
- Olavi Tarvainen: Kaksitoista kirkkoisää, 1986
- Johannes Krysostomos, ss. 193-210