Ehtoollinen

Ehtoollinen (kreikaksi: eukaristia) on ortodoksisen kirkon keskeisin mysteerio eli sakramentti. Ehtoolliseen ortodoksit voivat osallistua liturgiassa ja sairaan ripityksessä. Ehtoolliseen tulisi osallistua vähintään kerran kuukaudessa, mutta mieluiten joka kerta liturgiaan osallistuessa ja ehtoolliseen valmistautuneena. Ehtoollinen merkitsee ortodoksille yhteyttä Kristuksen kanssa.

Itse Kristus on asettanut ehtoollisen. (Matt.26:26-28):

” Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”'

Näillä samoilla sanoilla yhä edelleen ortodoksisessa kirkossa asetetaan jokainen ehtoollinen jokaisessa liturgiassa, sillä Kristus sanoi (Luuk.22:19): ”Tehkää tämä minun muistokseni.”

Kirkkoleipä

Ehtoollisessa käytetty leipä on hapatetusta vaaleasta leivästä valmistettu pieni kirkkoleipä eli prosfora tai proskura. Kirkon alkuaikoina kirkkoleipinä käytettiin kirkkokansan liturgiaan tuomia leipiä, mutta nykyään ne leivotaan erikseen. Kreikassa tuodaan vielä joissain paikoin leivät kirkkoon vanhan perinteen mukaisesti.

Alkuun liturgiassa käytettiin vain yhtä leipää, mutta myöhemmin lukumäärä muuttui viideksi. Taikinassa käytetään vehnäjauhoja, suolaa, vettä ja hiivaa. Leipä leivotaan pyöreäksi ja venäläisessä perinteessä kaksiosaiseksi. Yleensä kirkkoleivän yläosassa on ristikuvio, jonka tarkoituksena on auttaa pappia leikkaamaan sitä. Ristin ympärillä ovat kirjaimet IC XC NIKA, jotka tarkoittavat: Jeesus Kristus voittaa.

Viini

Kirkkoviininä käytetään aina rypäleistä valmistettua viiniä. Ortodoksisen kirkon käyttämää kirkkoviiniä valmistaa Heinävedellä myös Valamon luostari, jonne valmistusaineet tuodaan ulkomailta, mutta varsinainen viinin valmistus tapahtuu luostarissa.

Proskomidi

Ehtoollislahjat, eukaristiassa pyhitettävät leipä ja viini valmistellaan liturgiaa varten uhripöydällä liturgian ensimmäisessä osassa, proskomidissa. Jumalanpalveluksen toimittaja (yleensä pappi mahdollisesti mukana olevan diakonin kanssa) ottaa viisi kirkkoleipää, prosforaa eli proskuraa, ja leikkaa niistä tietyn kaavan mukaisesti pieniä osia.

Ensimmäisestä leivästä leikataan Karitsa, joka on kuution muotoinen kappale leipää ja se pyhitetään eukaristiassa Kristuksen ruumiiksi.

Toisesta leivästä, jota nimitetään panagiaksi, leikataan kolmion (tetran) muotoinen pala, joka otetaan Jumalanäidin muistoksi.

Kolmannesta leivästä leikataan yhdeksän pientä palaa, jotka otetaan Johannes Kastajan, profeettojen, apostolien, kirkkoisien, marttyyrien, pyhittäjien, palkatta parantajien, Herran esivanhempien ja palveluksen toimittamispäivän pyhien ja liturgian kirjoittajan muistoksi.

Neljännestä leivästä leikataan palaset esivallan ja muiden elossa olevien muistoksi ja viidennestä kirkon rakentajien, kaunistajien ja muistelukirjassa muisteltavien kuolleiden muistoksi.

Kaikki nämä palaset leikataan keihäällä eli pienellä keihästä muistuttavalla veitsellä ja laitetaan diskokselle eli matalalle lautaselle tiettyyn järjestykseen Karitsan ympärille.

Anafora eli uhrin ylentäminen

Liturgian keskeisimmässä osassa, anaforassa, ehtoollislahjat kannetaan esiin ja ne muuttuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, joka jaetaan Ehtoolliseen valmistautuneille ortodokseille. Ortodoksisen uskon mukaan ne eivät symbolisoi ruumista ja verta, vaan ne muuttuvat Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, kuten Kristus itse sanoi (kts. edellä Matt.26:26-28).

Ortodoksinen kirkko korostaa Pyhän Hengen merkitystä Ehtoollislahjojen pyhittäjänä.

Tuo hetki, jolloin pappi (tai piispa') lausuu:

• "Tee tämä leipä Sinun Kristuksesi kalliiksi Ruumiiksi. Amen."
• "Mitä tässä maljassa on Sinun Kristuksesi kalliiksi Vereksi. Amen."
• "Muuttaen ne Pyhällä Hengelläsi"
• Amen. Amen. Amen."

on liturgian pyhin hetki. Silloin leipä ja viini muuttuvat Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi. Siksi kirkkokansa kumartuu tällöin maahan asti. Muuttuminen on salaisuus, mysterio, jota ei pyritäkään selittämään järjellisesti.

Ehtoolliseen valmistautuminen

Ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan tulee valmistautua monella tavoin ehtoolliseen. Aikaisemmin Suomessakin edellytettiin osallistumista katumuksen mysteerioon edellytyksenä ehtoolliseen osallistumiselle. Näin on tänä päivänä vielä mm. Venäjällä ja Kreikassa, mutta oma rippi-isä tai palvelusta toimittava pappi voi oikeuttaa sielläkin henkilön osallistumaan ehtoolliseen ilman katumuksen sakramenttia. Suomessa tämä edellytys ei ole enää ehdoton, vaan ehtoolliselle voi osallistua ilman ripillä käyntiä. Kuitenkin on muistettava, että katumuksen sakramenttiin tulee silti osallistua vähintään kerran vuodessa, mieluummin useammin.

Ripillä käynnin lisäksi ehtoolliseen valmistautumiseen kuuluu paastoaminen. Terveiltä ihmisiltä edellytetään paastoamista ennen liturgiaa. Mikäli liturgia on aamulla, paastoaminen alkaa keskiyöllä, mikäli liturgia on illalla, paasto alkaa keskipäivällä.

Ennen ehtoollista on syytä lukea ehtoolliseen valmistavia rukouksia, joiden avulla valmistaudutaan nöyränä ja ymmärtäväisenä ottamaan vastaan Jumalan lahja, pyhä Ehtoollinen.

Kirkossa kaikki ehtoolliselle osallistuvat lukevat vielä papin johdatuksella yhdessä, ääneen rukouksen ehtoollisen edellä ja kumartuvat maahan saakka. Pääsiäisaikana eli ajanjaksolla pääsiäisestä helluntaihin ei kirkossa kumarruta maahan.

Ehtoolliselle mennään jonossa, yleensä lapset menevät ensiksi. Kädet laitetaan rinnan päälle ristiin oikea käsi päällimmäiseksi ja astutaan papin eteen ja sanotaan papille oma etunimi.

Ehtoollisen jakaminen

Pappi tai piispa jakaa ehtoollisen kaikille lusikalla ehtoollismaljasta.. Lusikalla annetaan sekä Ruumis että Veri yhtä aikaa. Aikaisemmin myös ortodokseilla ehtoollislahjat nautittiin erikseen, nykyään se on käytössä vielä mm. roomalaiskatolisilla. Jaakobin liturgiassa, joka toimitetaan yleensä vain kerran vuodessa (23.10.), ehtoolliseen osallistujalle jaetaan erikseen Kristuksen ruumis ja Kristuksen veri.

Ehtoollista jakaessaan pappi (tai piispa) lausuu ehtoollisen saajalle:

"Jumalan palvelija (nimi) osallistuu meidän Herramme ja Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kalliista ja pyhästä Ruumiista ja Verestä syntiensä anteeksi saamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi."

Nautittuaan pyhitetyt lahjat, ehtoolliseen osallistuvan suu pyyhitään liinalla ja hän suutelee ehtoollismaljaa ja poistuu jonosta edelleen kädet rinnalla. Ehtoollismaljan eli kalkin edessä ei siis tehdä ristinmerkkiä vaan siirrytään sivuun ja tehdään ristinmerkki vasta siellä alttariin päin. Sen jälkeen ehtoolliselle osallistunut siirtyy nauttimaan jälkiviiniä, joka on lämpimällä vedellä laimennettua viiniä ja se nautitaan kirkkoleivän palasten kanssa erillisellä pöydällä kirkon keskiosassa.

Jälkiviini ja antidora

Jälkiviiniä tarjoilee yleensä ponomari tai kirkon isäntä ja siinä viini juodaan pienistä metallikupeista ja leipäpalanen otetaan käsin lautaselta. Jälkiviiniä ja leipää voidaan antaa kohteliaana huomionosoituksena myös muille kuin ortodoksisen kirkon jäsenille sekä varsinaiseen ehtoolliseen osallistumattomille ortodokseille. Jälkiviinin nauttiminen ei ole ehtoolliseen osallistumista. Varsinaiseen ehtoolliseen saa siis osallistua vain ortodoksi.

Jälkiviinin jakamisesta on luovuttu monessa paikalliskirkossa ja se on korvattu antidoralla eli liturgian päätyttyä jaettavilla pienillä kirkkoleivän palasilla. Samalla kirkkokansa käy suutelemassa papin käsissä olevaa siunausristiä.

Meillä Suomessa on käytössä molemmat, sekä jälkiviinin että antidoran jakaminen. Antidora voidaan jakaa kaikille kirkossa oleville, mutta sitä ei saisi jakaa pakanoille eikä kristilliseen kirkkoon kuulumattomille. Antidora pitää syödä kirkossa.

Ehtoollisen jälkeen

Ehtoollisen nauttineet tervehtivät toisiaan joko kätellen tai ”kristottaen”, eli koskettaen toisiaan poskilla kolme kertaa ja lausuvat toisilleen: "Sielun ja ruumiin parannukseksi", johon vastataan: "Jumalan kunniaksi".

Liturgian loputtua käydään vielä suutelemassa papin kädessä olevaa siunausristiä ja ehtoolliseen osallistuneet jäävät kirkkoon kuuntelemaan kiitosrukouksia ehtoollisen johdosta.

Katso myös

• Herran Pyhä Ehtoollinen (opetuspuhe)
• Jälkiviini ja antidora

Kirjallisuutta

• Ehtoollisrukoukset, Herran pyhään ehtoolliseen valmistautuminen ja siitä kiittäminen, OKJ, 1989
• Kristus on keskellämme, piispojen paimenkirje ehtoolliskysymyksestä, 1970
• Arkkimandriitta Cleopa Ilie: Ortodoksisesta uskosta (ss. 170-178)

Aiheesta muualla

• isä Raimo Sissonen / Tsasounan suunnalta: Pyhä Ehtoollinen
• www.ort.fi / sakramentit: Ehtoollinen
• isä Raimo Sissonen: Ortodoksinen oppi Pyhän Ehtoollisen sakramentista