Luokka:Brittein saarten pyhät

Brittein saarten pyhät ovat suomalaisille ortodokseille vieraita, eikä niitä löydä kirkkokalenteristamme. Kristinusko saapui Brittein saarille jo varhain, ehkä jo noin 200-luvulla. Britannian kirkosta on maininta Tertullianukselta ja Origeneeltä tältä ajalta. Brittiläiset piispat osallistuivat Arlesin kirkolliskokoukseen vuonna 314 ja Riminin kirkolliskokoukseen vuonna 359.

Pitkän perintönsä ansiosta saarilla on myös paljon pyhiä jakamattoman kirkon ajalta. Ensimmäinen kristitty, joka tunnetaan nimeltä Brittein saarilta, on Alba. Brittein saarten pyhien historiasta kirjoitti ensimmäisen kerran Bede Venerabilis kirjassaan Englantilaisten kirkkohistoria vuonna 731. Tämä on paras Britten saarten pyhistä kertova lähde. Brittein saaria valistivat muun muassa Ninian ja Patrick Irlantilainen. Irlannissa valistivat erityisesti Irlannin kaksitoista apostolia.

Kun anglit, saksit ja juutit 400-luvulla nousivat maihin Brittein saarilla, siellä ollut kirkon organisaatio tuhoutui ja joutui eristykseen nikealaisesta uskosta. Paavi Gregorios Dialogos lähetti Augustinuksen vuonna 596 yhdessä 40 munkin kanssa käännyttämään pakanoita. Lopullinen Englannin kirkko oli seurausta kolmen suuntauksen yhdistymisestä: Augustinuksen seuraajien, vanhan roomalaisen kauden kristinuskon ja kelttiläisen kristinuskon, jonka edustajia olivat muun muassa Aidan Lindisfarnen piispa ja Cuthbert Lindisfarnen piispa. Näiden kolmen suuntauksen yhdistymisessä tärkeä virstanpylväs oli Whitbyn kirkolliskokous vuonna 664, jossa sovittiin suutauksien yhdistymisestä ja kirkon pääsuuntauksen seuraamisesta.

Britannian kirkko vastusti paavin valtapyrkimyksiä Suuren skisman aikana, kunnes normandialaiset hyökkäsivät saarille vuonna 1066 ja toivat mukanaan skisman vaikutukset. Täten esimerkiksi kuningas Harald Godwininpoikaa (k. 1066) voidaan pitää ortodoksina.

Petja Pyykkönen

Troparien ja kontakkien käännökset ovat pääosin Markku Kinkin vuosina 1998 - 2003 tekemiä.