Toiminnot

Herran Pyhä Ehtoollinen (opetuspuhe)

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 20. helmikuuta 2010 kello 08.43 – tehnyt Mikko (keskustelu | muokkaukset)
Viimeinen ateria. Kreikkalainen ikoni
(kuva © Petja Pyykkönen)

Kristityn ajallisen elämän tulisi olla Jumalaa kohti kulkemista. Tämä tarkoittaa sitä, että me kaikissa asioissa pyrkisimme tekemään niin kuin on sielumme pelastumisen kannalta tärkeintä. Lähimmäisen rakastaminen sekä harras rukouselämä vie meitä omalta osaltaan lähemmäksi Jumalaa. Kaiken tuon täyttymys on kuitenkin osallisuus Herran Pyhästä Ehtoollisesta. Tämän vuoksi Herran pyhän Ehtoollisen sakramentti on keskeisin asia kirkossamme. Siinä me tulemme täydellisesti osalliseksi Kristuksesta. Kristushan on itse sanonut:

"Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä." (Joh. 6:56)

Meidän on kuitenkin hyvin vaikea suhtautua oikealla tavalla tähän suureen salaisuuteen. Ehtoollisen sakramentti on joutunut usein väärinkäsitysten ja monien virheellisten tulkintojen kohteeksi. Lähtökohta on kuitenkin se, että Ehtoollisen sakramenttiin tulisi osallistua usein ja säännöllisesti. Ehtoollisen sakramentti on liturgisen elämän keskipiste, jonka ympärille kaikki rakentuu. Tämän vuoksi Ehtoollista ei missään nimessä voida pitää ylimääräisenä lisänä, johon liturgiassa osallistutaan "jos siltä nyt sattuu tuntumaan".

Ehtoolliseen valmistautuminen ja siitä osallistuminen

Vaikka Ehtoolliseen tulisikin osallistua usein, niin siihen tulee kuitenkin valmistautua aina rukouksella ja paastolla. Lisäksi esimerkiksi Venäjällä on edelleen vallitsevana käytäntönä se, että ennen Ehtoollista osallistutaan myös katumuksen sakramenttiin. Meillä Suomessa tätä ei kuitenkaan edellytetä. Erittäin suotavaa kuitenkin on, että katumukseen osallistuttaisiin muulloinkin kuin pelkästään Suuren Paaston aikana.

Ehtoolliseen valmistavat rukoukset ja paasto ovat siis oikea valmistautumistapa Ehtoolliseen. Ehtoolliseen valmistavat rukoukset (löytyvät mm. Rukous- ja hartauskirjasta) tulisi lukea edellisenä iltana ja sinä aamuna kun osallistumme liturgiaan. Paastoamisella ymmärrämme sen, että emme syö emmekä juo liturgia-aamuna mitään. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin poiketa silloin kun terveydelliset syyt sitä vaativat. Oman rippi-isän tai seurakunnan papin kanssa on hyvä keskustella omista paastosäännöistä ja siitä, kuinka usein Ehtoollisella tulisi käydä.

Pyhän Ehtoollisen sakramenttia ei kuitenkaan tulisi vältellä vetoamalla, että me olemme liian syntisiä ja kelvottomia osallistumaan siihen. Emme näet koskaan voi olla täysin synnittömiä ja kelvollisia Herran Pyhään Ehtoolliseen osallisuuteen. Tämän periaatteen mukaan emme siis koskaan voisi osallistua Ehtoolliseen. Mutta itse asiassa juuri Ehtoollinen on se asia, joka vie meitä lähemmäksi Jumalaa. Me emme pyhity, ellemme tule osallisiksi Herran pyhistä Salaisuuksista.

On totta, ettei paasto ja rukous voi meitä kaiken kattavasti valmistaa tähän suureen Salaisuuteen, mutta kuitenkin se valmistaa meitä kelvollisemmin osallistumaan siihen. Tärkeintä on, että erotamme Kristuksen Ruumiin ja Veren muusta ja ymmärrämme sen merkityksen. Tästä myös apostoli Paavali puhuu ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä seuraavasti:

"Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion." (1.Kor. 11:26-29)

Jos kerran hartaudella valmistaudumme Herran Pyhään Ehtoolliseen, niin silloin meidän tulee myös olla kiitollisia siitä. Tämän vuoksi niiden, jotka ovat osallistuneet Herran Pyhästä Ehtoollisesta tulisi lukea erityiset kiitosrukoukset. Monissa kirkoissa nämä rukoukset luetaankin ääneen liturgian päätteeksi. Ehtoolliseen osallistuneiden tulisikin jäädä kuulemaan näitä kiitosrukouksia. Mikäli kirkossa näitä rukouksia ei jostain syystä lueta, niin silloin ne tulisikin lukea kotona. (Kiitosrukoukset löytyvät rukous- ja hartauskirjasta aivan kuten Ehtoolliseen valmistavatkin rukoukset.)

Kirkko tulee ihmisten luokse

Herran Pyhän Ehtoollisen jakaminen ei aina kuitenkaan tapahdu kirkon seinien sisäpuolella. Mikäli ihminen on liian heikossa kunnossa osallistuakseen liturgiaan niin on mahdollista, että pappi (tai joissain tapauksissa diakoni) tulee henkilön luokse kotiin tai sairaalaan antamaan Ehtoollista. Tästä käytetään myös nimitystä "sairaanripitys". Tätä edellä mainittua mahdollisuutta ei tulisi missään nimessä jättää käyttämättä. Myös sairaan tai heikkokuntoisen ihmisen omaiset voivat pyytää pappia tulemaan tämän luokse. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä aina kysyä henkilöltä itseltään, haluaako tämä Ehtoollista.

Ehtoollisen pyytämistä on kuitenkin epäröity monestakin syystä. On ajateltu, että Ehtoollista ei voi pyytää kuin ihmisen kuolinhetkellä, eli eletään siinä käsityksessä, että on olemassa vain nk. "viimeinen Ehtoollinen". Tämä käsitys on kuitenkin virheellinen. Ehtoolliseen tulisi osallistua säännöllisesti. Sairaan ja heikkokuntoisen ihmisen kohdalla tästä säännöstä ei tulisi poiketa. Se, että pappi tulee antamaan Ehtoollista sairaalle ihmiselle ei tarkoita sitä, että viimeiset hetket olisivat jo lähellä. Herran pyhä Ehtoollinen on tarkoitettu meille nimenomaan "sielun ja ruumiin parannukseksi" ja erityisesti sairaiden ja heikkokuntoisten tulisi tulla siitä säännöllisesti osallisiksi.

Juuri Herran Pyhän Ehtoollisen kiitosrukoukset kuvaavat meille hyvin kauniilla tavalla tämän suuren salaisuuden luonnetta:

Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, tuottakoon Sinun pyhä Ruumiisi minulle iankaikkisen elämän ja Sinun kallis Veresi syntien anteeksiannon, ja tulkoon tämä pyhä Ehtoollinen minulle riemuksi, terveydeksi ja iloksi. Suo, että myös peljättävässä toisessa tulemisessasi minä, syntinen, puhtaimman Äitisi ja kaikkien pyhien esirukouksien tähden olisin kelvollinen seisomaan Sinun kunniasi oikealla puolella (4. kiitosrukous)

isä Andrei Verikov

Katso myös