Toiminnot

Kristuksen tähden houkka

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 26. joulukuuta 2008 kello 19.14 – tehnyt Mikko (keskustelu | muokkaukset)

Kristuksen tähden houkka (bysanttilainen nimi: σαλός, salos, venäläinen: юродивый, -ая, jurodivij, jurodivija , ) edustaa yhtä ortodoksisen kirkon vaikeimmista kilvoittelumuodoista. Siinä kilvoittelija oman ja lähimmäistensä pelastuksen tähden tekeytyy hulluksi eli houkaksi. Heistä käytetään myös nimitystä pyhät hullut tai Jumalan hullut.

Houkkuus oli mahdollista niin kauan, kun yhteiskunnassa ei ollut järjestelmällistä psyykkisesti sairaiden hoitoa. Houkkuus muistuttaa suuresti mielisairaan käyttäytymistä ja on siksi nykyaikana todella harvinaista.

Houkkuus Raamatussa

Houkkuudelle on Raamatussa perusteita muun muassa Paavalin sanoissa korinttilaiskirjeissä:

(1. Kor.4:10):

"Me olemme hulluja (vanhemmassa käännöksessä: houkkia) Kristuksen tähden, te viisaita Kristuksessa. Me olemme heikkoja, te voimakkaita; teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan."

(1 Kor.1:18-25):

"Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: -- Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.
Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi."

(1 Kor.2:14):

"Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla."

(1 Kor.3:18-19):

"Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas. Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: -- Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa."

Kuuluisia houkkia

Kuuluisia houkkia ovat olleet esimerkiksi:

sekä mahdollisesti ensimmäinen tunnettu houkka egyptiläisen Tabennan luostarin nunna,

  • pyhä Isidora (muistopäivä 10.5.).

Suomalaisille tunnettuja houkkia ovat muun muassa:

Muita Venäjällä vaikuttaneita kuuluisia houkkia ovat olleet mm.

  • Nikolai Kotšakov (Kaalinpää) (muistopv 27.7.),
  • Feodor Novgorodilainen (muistopv 9.1.),
  • Johannes Ustjugilainen (muistopv 29.5.),
  • Maksim Moskovalainen (muistopv 11.11.),
  • Isidor Rostovilainen (muistopv 14.5.),
  • Johannes "Bolšoi Kolpak (Iso Myssy)" Moskovalainen (muistopv 3.7.),
  • Nikolai Pihkovalainen (muistopv 28.2.) ja
  • Johannes "Vlasatyi (Karvainen)" Rostovilainen (muistopv 3.9. ja 12.11.).

Houkkien ominaisuuksia

Houkilla oli usein selvännäkemisen lahja (vrt. VT:n profeetat), he erottuivat valtaväestöstä pukeutumisellaan ja puheillaan, rikkoivat normeja ja käyttäytymissääntöjä. Houkka saattoi sanoa vaikka tsaarille sellaisia totuuksia, joista tavallinen ihminen olisi menettänyt henkensä.

Kristuksen tähden he elivät kurjuudessa ja köyhyydessä, kieltäytyen kaikesta maallisesta ja rikkauksista. He jakoivat omaisuutensa köyhille ja olivat usein aluksi erittäin hyljeksittyjä ja pilkattuja, mutta myöhemmin hyväksyttyjä ja arvostettuja.

Houkkuus Venäjällä

Houkkia on vain ortodoksisen kirkon piirissä ja eritoten paljon heitä on ollut Venäjällä, jossa heitä on kanonisoitu monta kymmentä. Idän kilvoitteluelämässähän korostetaan mieluusti eristäytymistä, vaikenemista ja mietiskelyä. Venäläisen houkkakilvoittelun vilkkainta aikaa olivat vuodet 1400 - 1650.

Houkat halusivat radikaalilla käyttäytymisellään ja provosoinnillaan kyseenalaistaa normaalin elämän säännöt ja totuudet ja tuoda ristiriidalla esille niiden heikkoudet ja haitat. Tämä riippumaton arvostelu saattoi kohdistua niin maallisiin asioihin kuin myös kirkon asioihin. Houkkuus oli ankaraa ja kivuliasta Kristuksen seuraamista, joka verhottiin usein tietoisesti sairauden muotoon.

Venäjällä houkkuus jäi vähitellen virallisen opin puristukseen ja esimerkiksi tsaari Pietari Suuri määräsi houkat joko töihin tai suljettaviksi luostareihin. Vuonna 1732 annettiin ukaasi, jolla kiellettiin naurettavasti pukeutuneita houkkia tulemasta kirkkoon. Silti houkkuus ei koskaan täysin hävinnyt Venäjältäkään. Ongelmaa lisäsi ns. väärien houkkien ilmestyminen. He olivat henkilöitä, jotka väärin motiivein yrittivät nauttia houkkien saamasta suosiosta ja arvovallasta.

Houkkuuden lasku ja uusi nousu

1600-luvun lopulla Venäjän kirkko lopetti Kristuksen tähden houkkien kanonisoimisen ja viralliset tiedot houkista loppuivat. Silti heitä ilmestyi tasaisin välein. Kuuluisin ja rakastetuin heistä lienee jo edelläkin mainittu autuas Ksenia Pietarilainen 1700-luvulta.

Uusimpia venäläisiä houkkia ovat mm. 1800-luvulta houkka Domna Karpovna, joka eli karkotettuna Tomskissa, Siperiassa ja Neuvostovallan ajalta houkka Feoktista Voronežilainen (kuoli vuonna 1936, muistopv 22.2.).

Houkkuus kaunokirjallisuudessa

Useissa venäläisissä kaunokirjallisissa tuotteissa esiintyy houkkia. Tällainen on mm. Musorgskin ooppera Boris Godunov, jossa esiintyvän houkan alkuperäinen hahmo lienee joko Johannes Moskovalainen tai Johannes Rostovilainen. Myös mm. Puškin, Tolstoi, Dostojevski ja moni muukin venäläinen kirjailija on kirjoittanut teoksissaan jotain houkistakin.

Kun kaikkea tätä taustaa vasten ajatellaan paljon pahaa aikaan saaneen Rasputinin vaikutusvaltaa Venäjän tsaarin hovissa, voidaan ehkä sekin asia nähdä toiselta näkökannalta. Houkkien kunnioitus oli suurta ja oikean houkan erottaminen valehoukista ja huijareista oli vaikea tehtävä.

Yhä nykyisen Venäjänkin alueella kuulee tarinoita pyhistä houkista, joten perinne ei ole kuollut, vaan hurskas kansa uskoo heihin yhä vakaasti kuten ennenkin.

Tropari

Kristuksen tähden houkkien muistopäivän troparissa sanotaan:

"Sinun palvelijasi (nimi), oi Kristus Jumala, kuultuaan apostolisi Paavalin sanat 'Me olemme houkkia Kristuksen tähden' tekeytyy itse maan päällä houkaksi Sinun tähtesi. Kunnioittaen hänen muistoaan rukoilemme Sinua, oi Herra: Pelasta meidän sielumme."

Kirjallisuutta

  • Ortodoksia 42
    • Krista Berglund: Kristuksen tähden houkat ss. 5 - 17
  • Kallistos Ware: Sisäinen valtakunta
    • Luku 10: Kristuksen tähden houkka profeettana ja apostolina ss. 249-294
Noudettu kohteesta ”http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Kristuksen_tähden_houkka&oldid=5313”