Kaikkien pyhien sunnuntai
Ortodoksi.netista
(helluntain jälkeinen 1. sunnuntai)
Helluntaita seuraava sunnuntai on omistettu kaikkien pyhien muistolle, heille, jotka tunnemme ja heille, jotka vain Jumala tuntee ja tietää. Silloin muistellaan pyhiä kaikilta ajanjaksoilta ja kaikkialta maailman eri puolilta. Tällaisia ovat apostolit, marttyyrit, profeetat, pyhät papiston jäsenet ja luostarien asukkaat sekä vanhurskaat, kaikki täydellisiä saman Pyhän Hengen kautta ja avulla.
Pyhän Hengen alaslaskeutuminen teki mahdolliseksi meille nousta langenneesta tilasta ja saavuttaa pyhyys, siten täyttää Jumalan ohje ”olkaa pyhiä, sillä minä olen” (3.Moos.11:44, 1.Piet.1:16, jne.). Siksi on sopivaa muistella kaikkia pyhiä helluntain jälkeisenä ensimmäisenä sunnuntaina.
Tämä juhla sai alkunsa varsin varhain, ehkä kaikkien marttyyrien juhlasta. Myöhemmin se laajentui käsittämään kaikki miehet ja naiset, jotka olivat syntyneet todistamaan Kristuksesta omalla hyveellisellä elämällään, jopa silloinkin, kun he eivät vuodattaneet vertaan Hänen puolesta.
Pyhien kategoriat
Pyhä Pietari Damaskolainen teoksessaan “Mietiskelyn neljä vaihetta” mainitsee viisi pyhien kategoriaa:
- apostolit
- marttyyrit
- profeetat
- esipaimenet
- pyhittäjät
(Filokalia vol. 3 [engl.] s. 131).
Hän on oikeastaan siteerannut oktoehoksen 2. sävelmän lauantain aamupalveluksen ensimmäistä katismatroparia:
- “Apostolit, marttyyrit ja profeetat, esipaimenet, pyhittäjät ja vanhurskaat, jotka olette hyvän kilvoituksen kilvoitelleet ja uskon säilyttäneet ja joilla on uskallus Vapahtajan edessä, teitä me pyydämme rukoilemaan, että Hän, Hyvä, pelastaisi sielumme.”
Pyhä Nikodemos Athoslainen (muistopv. 14.7.) lisää ‘vanhurskaat’ pyhän Pietarin kategoriaan. Pyhän Nikodemoksen lista löytyy kirjasta “Pyhän Paavalin neljätoista epistolaa” (Venetsia, 1819, s. 384) hänen pohdinnassaan 1. korinttilaiskirjeen kohdasta 12:28.
Kaikkien pyhien juhlan hymnologia myös listaa kuusi kategoriaa: apostolit, marttyyrit, Herran profeetat, esipaimenet, pyhittäjät ja vanhurskaat.
Jotkut pyhistä on kuvattu ’tunnustajiksi’. Tämä kategoria ei sisälly edellä olevaan listaan. Tunnustajat ovat hengellisessä mielessä samanlaisia kuin marttyyrit, joten heidät lasketaan kuuluvaksi marttyyrien kategoriaan. He eivät joutuneet kuolemaan uskonsa puolesta, kuten marttyyrit, mutta he tunnustivat voimakkaasti Kristuksen uskoa ja olivat lähellä teloittamista. Esimerkiksi pyhittäjä Maksimos Tunnustaja (muistopv. 13. 8 ja 21.1.) oli tällainen pyhä.
Pyhien "arvojärjestys"
Näiden pyhien kuuden tyypin järjestys näyttää vakiintuneen niiden kirkollisen merkityksen perusteella.
1. ’Apostolit’ ovat listan ensimmäisenä, koska he olivat ensimmäisiä, jotka levittivät evankeliumia kaikkialle maailmaan.
2. ’Marttyyrit’ tulevat seuraavana, koska heidän esimerkkinsä rohkeudesta oman uskonsa käsittelemisessä Kirkon vihollisten ja vainoajien edessä kannusti muita kristittyjä säilyttämään uskonsa jopa kuoleman edessä.
3. Vaikka aikajärjestyksessä ’profeetat’ tulisivat ensimmäisinä, heidät on listattu apostolien ja marttyyrien jälkeen. Tämä siksi, koska Vanha testamentti näki ainoastaan tulevien asioiden varjon, kun sitä vastoin apostolit ja marttyyrit kokivat sen ensimmäisinä. Uusi testamentti ottaa siis etusijan verrattuna Vanhaan testamenttiin.
4. ’Pyhät esipaimenet’ muodostavat neljännen kategorian. He olivat laumojensa johtajia, opettaen heille sanoillaan ja esimerkeillään.
5. ’Pyhittäjät’, luostarien pyhät ihmiset, ovat niitä, jotka vetäytyivät tästä maailmasta elämään luostareihin tai erakkoina syrjäisiin paikkoihin. He eivät tehneet tätä vihasta maailmaa kohtaan, vaan pyhittääkseen itsensä lakkaamattomalle rukoukselle ja taistellakseen demonien valtaa vastaan. Vaikka jotkut ihmiset virheellisesti luulevat, että munkit ja nunnat ovat hyödyttömiä ja tuottamattomia, pyhä Johannes Siinailainen arvosti heidät korkealle:
- ”Munkkien valona ovat enkelit ja kaikkien ihmisten valona munkkielämä.” (Portaat, 26. puhe kohta 23)
6. Viimeisen kategorian ’vanhurskaat’ ovat niitä, jotka ovat viettäneet pyhää elämää eläessään “maailmassa”. Esimerkkeinä heistä ovat Abraham ja hänen vaimonsa Saara, Job, pyhät Joakim ja Anna, pyhä Joosef Kihlaaja, pyhä Juliana Lazarevolainen ja monet muut.
Keisari Leo ja keisarinna Teofano
Kaikkien pyhien sunnuntain juhla saavutti merkittävän aseman yhdeksännellä vuosisadalla, Bysantin keisari Leo VI Viisaan (886-911) hallituskaudella. Hänen vaimonsa pyhä keisarinna Teofano (muistopv. 16.12.) eli maailmassa, mutta hän ei kiintynyt maallisiin asioihin. Hän oli suuri köyhien hyväntekijä ja antelias myös luostareita kohtaan. Hän oli todellinen omien asioidensa äiti, leskien ja orpojen huolehtija ja murheellisten lohduttaja.
Jo ennen pyhän Teofanon kuolemaa vuonna 893 tai 894 hänen puolisonsa alkoi rakennuttaa kirkkoa aikoen omistaa sen Teofanolle. Teofano kielsi puolisoaan tekemästä niin. Hän oli se keisari, joka päätti helluntain jälkeisen sunnuntain omistamisesta kaikille pyhille. Uskoen, että hänen vaimonsa oli yksi vanhurskaista, keisari tiesi, että Teofanoa kunnioitettaisiin kaikkien pyhien juhlassa.
Oman alueen (kirkon) kaikkien pyhien sunnuntai
Slaavilaisessa perinteessä tunnetaan myös oman alueen tai oman kirkon kaikkien pyhien sunnuntai, jota vietetään toisena helluntain jälkeisenä sunnuntaina. Suomessa juhlaa ei vietetä, koska omien pyhien kunnioittamiselle on varattu oma päivänsä lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän välisenä lauantaina, jolloin Suomessa vietetään Karjalan valistajien ja pyhittäjien yhteistä juhlaa.