Laulujen laulu
Ortodoksi.netista
Tämä artikkeli muodostaa osan sarjasta: Vanha testamentti - Septuaginta | |
tai lyhyemmin "LXX", Koinee-kreikkalainen versio heprealaisesta Raamatusta | |
Pentateukki tai "Laki" | |
1. Mooseksen kirja eli Genesis | |
Historiakirjat | |
Joosua | Tuomarit | Ruut | |
Viisauden kirjat | |
Psalmit | |
Pienet profeetat tai "Kaksitoista profeettaa" Hoosea | Aamos | Miika | Joel | Obadja | Joona | |
Profeetat | |
Suuret profeetat Jesaja | Jeremia | Baruk | Valitusvirret | |
Liite | |
IV Makkabilaiskirja | |
Laulujen laulu eli (Salomon) Korkea veisu (hepreaksi שיר השירים) on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Se on Raamatun 29. (hebrealaisen kaanonin 22.) ja juutalaisen Tanakhin Ketuvimin neljäs kirja.
Kirjan nimi tulee sen ensimmäisistä sanoista, "Salomon korkea veisu". Jotkut ovat ajatelleet, että teos olisi Salomon kirjoittama. Mahdollisesti se on kuitenkin vain omistettu Salomolle. Nimi "Laulujen laulu" on itse kirjaa paljon myöhäisempi. Suomenkielisessä Raamatussa kirjan nimi on vuoden 1933 käännöksessä Korkea Veisu, vuoden 1992 käännöksessä sen sijaan Laulujen laulu.
Kirja koostuu vuorottelevista jaksoista, jotka kertovat eroottisesta rakkaudesta. Ne ovat enimmäkseen vuoropuhelua sulhasen ja morsiamen välillä.