Rooman kansan pelastus

Rooman kansan pelastus -ikoni eli alkupeäiseltä nimeltään Salus Populu Romani on alkuaan läntisen kirkon, siis roomalaiskatolisen kirkon ikoni, joka liittyy läheisesti yhteen juuri yhteen Roomassa kunnioitetavaan ikoniin, jossa on kuvattu Jumalanäiti ja Kristus-lapsi eli läntisemmin Madonna ja lapsi. Tässä bysanttilaisen tyylin ikonissa Jumalanäiti ja Jeesus-lapsi, joka pitää kädessään evankeliumikirjaa. Alkuperäistä ikonia säilytetään Jumalanäidin kunniaksi rakennetussa Pyhän Maria Majorin basilikan (La Basilica di Santa Maria Maggiore) Borghesen (Pauline) kappelissa. Paavi Franciscus on rakentanut ikonin lähelle hautaholvin, johon on aikanaa tarkoitus haudata hänet viimeiseen leposijaansa. Rakennus on lännen vanhin kirkko, joka on omistettu Siunatun Neitsyt Marian kunniaksi.

Ikoni tuli Roomaan vuonna 590 pyhän paavi Gregorios Suuren aikakaudella ja myöhemmin 1838 toinen paavi Gregorios, nyt XVI, kanonisoi ikonin ja määräsi ikonin kunniaksi pidettävän uskonnollisen kulkueen pitopäiväksi marraskuun 1. päivän. Kaupungin asukkaat rukoilivat Jumalanäitiä suojaamaan kaupunkia katastrofeja vastaan.

Sana Salus Populi Romani juontaa juurensa antiikin Rooman oikeusjärjestelmään ja pakanallisiin rituaaleihin. Kun Konstantinos Suuri laillisti kristimuskon Milanon ediktillä vuonna 313, ilmaus hyväksyttiin arvonimeksi ikonille.

Ikoni lienee saapunut Roomaan Kreetalta vuonna 590 paavi Greogorios I:n aikana ja se on vuosisatojen aikana ollut sijoitettuna monessa eri paikassa Vatikaanissa, vuodesta 1613 lähtien Paolinan kappelissa.

Ainakin 1400-luvulta lähtien sitä kunnioitettiin ihmeitätekevänä, ja myöhemmin jesuiittaritarikunta käytti sitä edistämään Jumalanäidille omistautumista Sodality of Our Lady (Neitsyt Marian sodaliteetti, latinaksi: Congregationes seu sodalitates B. Mariæ Virginis) -liikeen kautta.

Ikoni on kooltaan 117x79 cm ja se on malattu paksulle setripuulevylle. Jumalanäidillä on kullanvärinen tummansininen viitta violetin/punaisen maforan päällä. Yläosassa olevat kreikankieliset kirjaimet osoittavat Marian "Jumalanäidiksi" (Μήτηρ Θεοῦ), kuten bysanttilaisessa taiteessa on tavallista. Kristus pitää kirjaa vasemmassa kädessään, oletettavasti se on evankeliumikirja. Hänen oikea kätensä on kohotettu siunaukseen, Neitsyt Maria ei katso suoraan katsojaan.

Marian käsien yhteenlaskettu asento erottaa tämän kuvan versiona aikaisemmasta tyypistä ennen Hodegetria-kuvan ikonografian kehittymistä 1000-luvulla, missä hän siis osoittaa oikealla kädellään Kristusta. Neitsyt pitelee vasemmassa kädessään eräänlaista kirjailtua seremoniallista liinaa, alun perin aristokraaattinen, myöhemmin keisarillinen symboli. Tämä tarkoittaa, että tämä kuva on luultavasti yksi niistä tyypeistä, joissa Maria näkyy ns. Regina coelina eli ”Taivaan kuningattarena. Lisäksi Neitsyt kantaa oikean kätensä keskisormessa kultaista konsulin sormusta, jonka myöhemmin peitti jalokivi. Kuvassa ei enää ole kanonisia kruunuja ja kuninkaallisia jalokivikoristeita, jotka on siirretty Pietarinkirkon sakaristin aarrekammioon.