Esirukouksen Jumalanäiti

Esirukouksen Jumalanäiti -ikoni

Valamon kansanopistossa ikonimaalausta opettanut Pekka Tuovinen (PT) kirjoittaa aiheesta artikkelissaan "Esirukouksen Jumalanäiti -ikoneja":

"Esirukouksen Jumalanäiti on jossain määrin keinotekoinen ja epätarkka ikonitekninen termi. Sillä tarkoitetaan sellaisia Jumalanäidin ikoneita, joissa Neitsyt Maria kuvataan sivuprofiiliin päin kääntyneenä, kädet kohotettuina esirukousasentoon. Näissä ikoneissa ei kuvata Kristusta Immanuel-hahmoisena lapsena hänen sylissään. Ikonin ylänurkkaan "taivaaseen" voi olla kuvattuna Kristus, tai Jumalansynnyttäjän ikonien kristoologinen ulottuvuus voidaan ilmaista hänen kädessään olevan kirjakäären kautta: siinä on Kristukselle osoitettu rukous koko maailman puolesta."

Näitä Esirukouksen Jumalanäiti ikoneita PT mainitsee artikkelissaan seuraavia:

• Orantti, jossa Jumalanäiti on kuvattu frontaalisesti eli suoraan edestä ja Jumalanäidin kädet on kohotettu hartioiden korkeudelle. Tämä asento tunnetaan muun muassa antiikin taiteessa, ja sitä on tavattu jo varhaiskristillisissä katakombien maalauksissa sekä sarkofagien reliefeissä, kirjoittaa PT. Kristillisessä yhteydessä esiintyessään se tulkitaan rukousasennoksi, joka latinaksi on orant, siis rukoileva.
• Proskynesis -kreikankielinen termi proskyneis, joka latinaksi on adoratio, viittaa yleisesti nöyrään pyyntöön, rukoukseen tai kunnioittamista ilmaisevaa eleeseen bysanttilaisissa seremonioissa. PT kirjoittaa artikkelissaan, että proskynesiksen fyysinen osoittaminen vaihteli täydestä maahan kumartuimisesta tai polvistumisesta pelkkään kunnioittavaan kumartamiseen tai tervehdykseen.
• Deesis, joka on kreikankielinen sana, joka tarkoittaa harrasta anomusta, pyyntöä ja rukousta. PT kirjoittaa, että sana esiintyy ensimmäisen kerran ikonograafisena termina vasta noin vuonna 1054 ja vasta1800-luvulla sana vakiintui ikonikirjallisuudessa tarkoittamaan bysanttilaisen esirukouskompositiota, jossa Jumalanäiti ja Johannes Edelläkävijä (Kastaja) seisovat Kristuksen sivustoilla kädet ojennettuna tätä kohti. Myös Bysantissa sanaa käytettiin viittaamaan tähän kompositioon, mutta sitä käytettiin myös muissa yhteyksissä: rukoilevaa Jumalanäitiä, tai rukoileva Jumalanäitiä tai lahjoittajaa saatettiin myös kuvata termillä deesis.

(lähde: PT:n artikkeli ikoneista)

Katso myös

• Jumalansynnyttäjän ikonit