Ylempi papisto

Ylempään papistoon kuuluvat: diakoni, pappi ja piispa. Artikkelissa: Diakoni on kerrottu hieman diakoniksi vihkimisestä ja diakonin tehtävistä.

Pappi (presbyteeri)

Piispa vihkii kanoniset ehdot täyttävät miehet papeiksi liturgiassa seurakunnan edessä heirotoniassa. Pappi on kirkon palvelija, joka on siis asetettu virkaansa ja tehtäväänsä. Pappi on ortodoksisessa kirkossa yleensä naimisissa. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä ovat ns. selibaattipapit, jotka eivät ole olleet avioliitossa ennen pappeuteen vihkimistä ja eivät siksi voi enää mennä avioon pappeuttaan menettämättä. Selibaatti (naimattomuus) ei siis ole ortodoksisen pappeuden ehto, kuten se on roomalaiskatolisille, vaan se on eräiden pappien oma, perinteisestä ortodoksisesta käytännöstä poikkeava, henkilökohtainen ratkaisunsa.

Luostareitten pappismunkit, jotka ovat siis [Munkki|munkkeja]] ja samalla pappeja, elävät munkkeuteen kuuluvassa selibaatissa eli eivät saa olla naimisissa. Samoin on piispojen laita, heilläkään ei voi olla ortodoksisen perinteen mukaisesti vaimoa. Siksi he ovatkin aina joko munkkeja tai leskiä.

Uskon asioissa ja seurakunnan hallinnossa pappi on pelastusta koskevien asioiden edustaja. Pappi toimittaa pyhiä mysteerioita eli sakramentteja sekä sielunhoidollisia tehtäviä seurakunnassa piispan siunauksella. Pappi voi periaatteessa hoitaa kaikkia seurakuntansa kirkollisia tehtäviä ja opettaa, mutta piispalle kuuluvia tehtäviä kuten vihkiä pappeja ja kirkkoja, hän ei saa tehdä.

Piispa

(lat. episcopus, kreik. episkopos / tarkkailija, valvoja, ven. episkon / papiston vanhin) Piispaksi vihitään ortodoksisessa kirkossa mies, joka voi siis olla joko leskeksi jäänyt tai munkki. Piispuus on pappeuden korkein virka. Piispaksi vihittäessä paikalla tulee olla vihkijöinä vähintään kolme piispaa. Piispa on ortodoksisessa kirkossa apostolien seuraaja ja kreikkalainen nimitys episkopos tarkoittaa juuri kaitsijaa, valvojaa. Hän on Kirkon ykseyden edustaja.

Piispuus on jakaantunut ortodoksisessa kirkossa kolmeen eri palvelutehtävän mukaiseen kategoriaan: piispa, metropoliitta ja arkkipiispa. Paikalliskirkon johtaja (usein arkkipiispa) on saanut useissa kirkoissa oman arvonimensä, joka voi olla patriarkka, katolikos, paavi tai sitten vain arkkipiispa.

Alkuaan piispatkin ovat olleet perheellisiä ja selibaatti ei ole ollut piispaksi valittavalle valintaperusteena. Nykyisin vallitseva käytäntö on peräisin 500-luvulta ja sen muotoutumisessa siihen suuntaan, että piispoiksi valittiin useimmiten munkki, on monia syitä. Mm. taloudelliset syyt (piispojen omaisuuden pysyminen kirkolla) ja munkkeuden ihannointi hengellisyyden jaloimpana ilmenemänä lienevät olleet yhtenä syynä muotoutuneeseen käytäntöön.

Kirkolliskokouksissa säädettiin, että naimisissa olevan piispan vaimon tuli mennä kaukaiseen luostariin ja elää siellä piispan kustannuksella. Tämä sääntö lienee edelleen voimassa ja ainakin periaatteessa piispaksi voitaisiin siis valita naimisissakin oleva mies. Sääntö on kuitenkin muotoutunut paikalliskirkkojen käytännöissä toisenlaiseksi.

Kanoneissa säädetään tarkoin piispan tehtäviä, ominaisuuksia ja vaatimuksia. Esimerkiksi kuurouden tai sokeuden katsotaan estävän piispan tehtävien hoitamisen.