Jobin kirja
Ortodoksi.netista
Tämä artikkeli muodostaa osan sarjasta: Vanha testamentti - Septuaginta | |
tai lyhyemmin "LXX", Koinee-kreikkalainen versio heprealaisesta Raamatusta | |
Pentateukki tai "Laki" | |
1. Mooseksen kirja eli Genesis | |
Historiakirjat | |
Joosua | Tuomarit | Ruut | |
Viisauden kirjat | |
Psalmit | |
Pienet profeetat tai "Kaksitoista profeettaa" Hoosea | Aamos | Miika | Joel | Obadja | Joona | |
Profeetat | |
Suuret profeetat Jesaja | Jeremia | Baruk | Valitusvirret | |
Liite | |
IV Makkabilaiskirja | |
Jobin kirja (hepreaksi איוב) on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista ja siinä käytettyjä tekstilajeja ovat proosa ja runous. Se on Raamatun 27. (heprealaisen kaanonin 18.) ja juutalaisen Tanakhin Ketuvimin kolmas kirja. Jobin kirjaa pidetään yleisesti Raamatun vaikeatulkintaisimpana kirjana ja siksi siitä onkin monia paljon toisistaan eriäviä tulkintoja. Sen on usein katsottu käsittelevän muun muassa niin sanottua pahan ongelmaa.
Rakenne
- Jobin kirja alkaa proosatyylisellä prologilla (Job 1–2).
- Riita ja ratkaisu runomuodossa (Job 3–42:3).
- Kirja loppuu proosatyyliseen epilogiin, jossa kerrotaan Jobin nöyrtyneen ja Jumalan antaneen hänelle kaikkea kaksin verroin takaisin (Job 42:–15).