Akatistos Jumalansynnyttäjälle Konevitsalaisen ikonin kunniaksi (kirja)

Kirjasen kansi

Nunna Ksenia: Akatistos Jumalansynnyttäjälle Konevitsalaisen ikonin kunniaksi

ISBN 978-952-67089-5-9

Julkaisija ja kustantaja: Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari

Julkaisupäivämäärä: 8.7.2011

Sivumäärä: 31 sivua

Koko: 180 x 115 mm

Sidos: Nidottu / pehmytkantinen

Hinta 8 €

Tilaukset: Lintulan luostari, Honkasalontie 3, 79830 Palokki.
Sähköposti nunna.nektaria@ort.fi, puh. 017-563169 ja 017-563106.

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin nunna Ksenian kirjoittama aivan uusi akatistos. Hän kirjoittaa esitellessään akatistosta: "Suomen vanhin ihmeitätekevä ikoni on Valamon luostarissa säilytettävä Jumalanäidin Konevitsan ikoni. Sen kunniaksi ei ole olemassa venäjäksi laadittua akatistosta. Sen vuoksi Valamon luostarin johtajan arkkimandriitta Sergein pyynnöstä nunna Ksenia Lintulan luostarista on kirjoittanut akatistoshymnin Jumalanäidin Konevitsalaiselle ikonille. Sen innoittajana on ollut yhtäältä alkuperäinen akatistoshymni ja kirkon liturginen tekstiaarteisto sekä toisaalta Konevitsan ikonin mielenkiintoinen historia, joka on tuonut sen monien vaiheiden kautta Athosvuorelta Suomeen."

"Konevitsan Jumalanäidin akatistoksen muutamissa kontakeissa ja iikossien alussa on käytetty samantapaisia alkusanoja tai ilmauksia kuin alkuperäisessä Jumalansynnyttäjän akatistoksessa. Näin uusi akatistos on pyritty nivomaan vanhaan esikuvaansa. Seitsemännen iikossin säkeet on kirjoitettu arkkipiispa Paavalin kirjoittaman ”Nouse, nuori ortodoksi” -laulun sisältöä mukaillen."

Takakannen teksti:

Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen toi Athosvuorelta saamansa Jumalansynnyttäjän ikonin Laatokalle Konevitsan saareen vuonna 1393. Ikonista tuli hänen perustamansa luostarin hengellinen aarre.

Vuonna 1610 Konevitsan luostari tuhoutui ruotsalaissuomalaisten joukkojen hyökkäyksessä. Veljestö siirtyi ikoni mukanaan evakkoon Novgorodiin.

Konevitsan luostari perustettiin uudelleen vuonna 1718, mutta ikoni palautettiin sinne vasta vuonna 1799. Matkalla se viipyi kaksi kuukautta Pietarissa, jossa sen kautta tapahtui kahdeksan ihmeparantumista.

Vuonna 1940 Konevitsan luostarin veljestö siirtyi luovutetusta Karjalasta Keiteleelle Hiekan tilalle. Siellä luostarin alueella pidettiin ortodoksisten nuorten kesäleirejä.

Vuonna 1956 Konevitsan luostarin viimeiset munkit siirtyivät ikoni mukanaan Heinävedelle Uuden Valamon luostariin. Ihmeitä tekevä Jumalansynnyttäjän ikoni sijoitettiin kunniapaikalle luostarin kirkkoon.

Jumalansynnyttäjän Konevitsalainen ikoni on Suomen ortodoksisen kirkon suurin hengellinen aarre.

Sisällys

• Esipuhe (Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo)
• Sävelmäkaava
• Akatistos
• Rukous