Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA III
Ortodoksi.netista
Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA III
III VIGILIA
SUNNUNTAIN JA JUHLAPÄIVIEN AATTOILLAN JUMALANPALVELUS
- Mitä vigilia on
- Vigilian kokoonpano
- Ehtoopalvelus
- Aamupalvelus
- Ensimmäinen hetki
1. Mitä vigilia on
Vigiliaksi sanottiin Jerusalemin alkuseurakunnassa pääsiäisenä pidettyä koko yön kestänyttä jumalanpalvelusta. Myös joulun ja teofaniajuhlan aattoina pidettiin samantapaisia koko yön kestäneitä jumalanpalveluksia, jotka aina päättyivät Herran Ehtoollisen viettoon.
Vainojen aikana varsinkin Rooman seurakunnissa tuli tavaksi kokoontua katakombeihin myös sunnuntain vastaisena yönä ja pitää koko yön kestäneitä juhlapalveluksia. Nimi vigilia onkin suomeksi kokoöinen juhlapalvelus.
Paitsi juhlapäivinä pidettiin vigilioita myös marttyyrien muisto- ja hautauspäivinä, silloinkin liittyi Ehtoollisen vietto jumalanpalvelukseen.
Näitten muinaisten vigilioitten sisältö oli seuraava:
- alussa laulettiin psalmeja ja hymnejä,
- kiitettiin kuluneesta päivästä,
- ylistettiin taivaallisen valkeuden antajaa Kristusta sekä
- luettiin kohtia vanhasta testamentista.
Edellä mainittu osa päättyi rakkauden ateriaan eli agapeen.
- Aterian jälkeen kokoonnuttiin jälleen alttarin eteen ja ylistettiin Herraa alkavan päivän johdosta.
- Jumalanpalvelus päättyi yhteiseen Ehtoolliseen.
Rukouksia ja veisuja usein improvisoitiin, ts. sepitettiin paikan päällä. Jumalanpalvelusjärjestyskin oli varsin vaihteleva.
Vainoajan päättymisen jälkeen tapahtui vähitellen liturgian itsenäistyminen. Siitä tuli päiväjumalanpalvelus. Luostareissa taas tapahtui kirkollisen vuorokauden jakaantuminen, mikä ensisijaisesti palveli psalttarin päivittäin tapahtuvaa lukemista ja laulamista. Kirkkovuoden lopullinen järjestäytyminen vaikutti omalta osaltaan vigilian kehitykseen. Kehitystä jatkui aina 1300-luvulle asti.
Vigiliajumalanpalveluksen toimitusmuoto, jota noudatetaan maamme ortodoksisissa seurakunnissa, on peräisin Jerusalemin seurakunnasta ja kulkeutui meille Venäjän ortodoksisen kirkon kautta, missä se vakiintui 1600-luvulla.
Muistona ajasta, jolloin vigilia ja liturgia muodostivat yhden kokonaisuuden, on säilynyt tapa aloittaa pääsiäisyön jumalanpalvelus keskiyöllä erityisellä puoliyöpalveluksella ja aamupalveluksella, joka jatkuu liturgiana, päättyen varhain aamulla.
Muita muistomerkkejä samalta ajalta ovat esim. ennenpyhitettyjen lahjain liturgia, joka alkaa aina ehtoopalveluksella ja jatkuu ehtoollispalveluksella.
Myös Vapahtajan syntymäjuhlana ja loppiaisena (Herran kasteen päivänä) tai näitten juhlien aattoina sekä suurena torstaina ja lauantaina ja joskus Neitsyt Marian ilmestyspäivänä toimitettavat liturgiat alkavat ehtoopalveluksella.
2. Vigilian kokoonpano
Aattoillan jumalanpalvelus toimii ikään kuin siltana kuluneen vuorokauden ja alkavan uuden vuorokauden välillä. Se valmistaa uskovaiset pyhää liturgiaa ja Ehtoollisen sakramenttia varten. Kun liturgiassa on vain muutamia kirkkovuoden tapahtumiin liittyviä kirkkoveisuja, niin vigiliassa juuri nämä vaihtuvat veisut ovat vallitsevia. Tällä tavalla valaistaan viikonpäivän ja kirkkovuoden tapahtuma tai juhla monelta eri näkökannalta, mihin liturgiassa ei ole tilaisuutta. Kuitenkin nämä vaihtuvat veisut on sijoitettu muuttumattomaan runkoon eli kaavaan. Vigilian muuttumattoman kaavan muodostavat yhdeksi kokonaisuudeksi niveltyneet ehtoopalvelus, aamupalvelus ja ensimmäinen hetki.
EHTOOPALVELUS
Ensimmäinen osa
Vigilian ensimmäinen osa – ehtoopalvelus – kertoo meille
- maailman luomisesta,
- syntiinlankeemuksesta ja
- ihmiskunnan kauan kestäneestä Vapahtajan ja Lunastajan odotuksesta.
Tämä tapahtuu seuraavasti:
Kuninkaan oven avaaminen ja suitsutus alttarissa
Kuninkaan oven avaaminen ja suitsutus alttarissa. Avattuaan kuninkaan oven pappi hiljaisuuden vallitessa suitsuttaa ensin ristinmuotoisesti alttaripöydän ympärillä, sitten koko alttarissa ja asettuu alttaripöydän eteen. Tällä toimituksella kuvataan 1.Moos.1:1-2 selostettua tilaa, maailman kaikkeudessa vallinnutta hiljaisuutta ja Pyhän Hengen elävöittävää toimintaa vielä elottomassa aineessa. Ristinmuotoinen suitsuttaminen viittaa siihen, että maailma lunastettiin Jeesuksen ristin kautta.
Alkusiunaus, luomispsalmi ja suitsutus, koko kirkossa
Vigilian alkusiunaus on juhlava: "Kunnia olkoon pyhälle, yksiolennolliselle, eläväksitekevälle ja jakaantumattomalle Kolminaisuudelle..." Alkusiunauksessa viitataan kolmiyhteisen Jumalan kolmen Persoonan mukanaolosta maailman luomisessa. Alkusiunausta seuraava nelinkertainen kehotus kumartua Kristuksen, Jumalamme ja Kuninkaamme eteen viittaa siihen, että maailma on Jeesuksen lunastama.
Välittömästi em. kehotuksen jälkeen kuoro veisaa alkupsalmin eli luomispsalmin (Ps. 104) Psalmissa kerrotaan maailman luomisesta ja kaiken luodun tarkoituksenmukaisuudesta. Psalmin aikana pappi suitsuttaa solealla ja koko kirkossa kuvaten tällä toimituksella ihmisen välitöntä kanssakäymistä Jumalan kanssa ennen syntiinlankeemusta (1.Moos.2.luku).
Kuninkaan oven sulkeminen, ehtoorukoukset, suuri ektenia
Suitsuttamisen jälkeen pappi sulkee kuninkaan oven, tulee alttarista solealle ja lukee salaisesti seitsemän ehtoorukousta. Tällä toimituksella kuvataan syntiinlankeemusta ja paratiisin oven sulkemista sekä ihmisen katumusta.
Kuvaten katuvaa ihmistä ja samalla myös katuvalle ihmiselle luvattua Vapahtajaa ja välimiestä, pappi koko kirkkokansan puolesta tuo esille syntisen ihmisen avuttomuuden ja anoo johdatusta oikealle tielle. Rukoukset on kirjoittanut p. Basileios Suuri.
"Ohjaa meitä Sinun tiellesi, että vaeltaisimme Sinun totuudessasi",
"Herra, älä rankaise meitä vihassasi..."
"Muista meitä syntisiä, kun me Sinun pyhää nimeäsi avuksemme huudamme…",
"Anna meille osallisuus ja perintö niiden joukossa, jotka pelkäävät Sinua totuudessa ja pitävät Sinun käskysi…",
"Varjele elämämme pahuuden juonilta…”
"Ohjaa meidän rukouksemme niin, että se olisi otollinen Sinun kasvojesi edessä…",
"Pue meidät valkeuden sota-asuun ja pelasta meidät yön kauhuista…”
Näitä ajatuksia jatkaa luomispsalmin laulamisen jälkeen lausuttava suuri ektenia, sillä syntiinlankeemus toi mukanaan kaikki ne tarpeet ja puutteet, joitten poistamista ekteniassa anotaan.
Ensimmäinen katisma: Autuas se mies
Psalmeilla on tärkeä asema ortodoksisessa jumalanpalveluksessa. Niitä lauletaan joko kokonaisina tai jakeittain, mutta myös luetaan. Luostareissa psalttarin lukeminen ehtoo- ja aamupalveluksessa noudattaa määrättyä järjestystä. Sitä varten psalttari on jaettu 20 lukujaksoon eli katismaan. Jokaiseen katismaan kuuluu 6-8 psalmia. Vain 119. psalmi pituutensa vuoksi muodostaa yhden katisman.
Sunnuntain aattona ja suurten juhlien aattoina on ehtoopalveluksessa määrätty ensimmäinen katisma eli psalmit 1-8 laulettavaksi lukemisen asemesta. Tämä siksi, koska varsinkin psalmeissa 1, 2 ja 3 kuvataan Jeesuksen Kristuksen maallinen elämä ja Hänen voittonsa pahuuden voimista. Hän oli se mies, joka toteutti Jumalan lupauksen käärmeen pään, so. synnin murskaamisesta (1.Moos.3:14-15). Siksi jokaisen lauletun jakeen jälkeen lauletaan kolmesti "Halleluja" - kiittäkää Herraa.
Ehtoopalveluksen ensimmäinen osa päättyy pieneen ekteniaan.
Toinen osa
Avuksihuutopsalmit ja -virrelmät. Suitsutus ja saatto
Synnin pimeyteen joutunut ihminen kaipaa valkeutta. Ehtoopalveluksen toinen osa kertoo alkavasta illasta ja lähestyvästä yöstä, jotka ovat synnin vertauskuvia (vrt. Room.13:12), sekä ihmisen hädästä ja kaipuusta valoon ja kirkkauteen eli syntien anteeksiantoon.
Laulettavan psalmin jakeet "Herra, minä huudan Sinua, kuule minua… Nouskoon minun rukoukseni niin kuin suitsutussavu Sinun kasvojesi eteen… Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään Sinun nimeäsi" (Ps.141:1-2, Ps.142:8), kertovat juuri tuosta hädästä. Näitten jakeitten välissä lauletaan virrelmiä eli stikiiroja. Virrelmiksi sanotaan ehtoo- ja aamupalveluksessa laulettavia veisuja, jotka lauletaan psalmijakeitten kanssa. Kreikankielisinä virrelmät ovat runomuotoisia ja lauletaan määrätyllä sävelmällä. Suomenkielisessä asussa runomuoto ei ole säilynyt, mutta sen sijaan sävelmät, joita on kaikkiaan kahdeksan, ovat säilyneet.
Virrelmän edellä laulettavat psalmijakeet lauletaan virrelmän osoittamalla sävelmällä. Näitä sävelmiä sanotaan virrelmä- eli stikiirasävelmiksi.
Avuksihuutopsalmien yhteydessä laulettavat virrelmät ovat nimeltään avuksihuutovirrelmät. Niissä selostetaan sunnuntaivigiliassa Kristuksen ylösnousemuksen merkitys, muina juhlapäivinä juhlan sisältö ja merkitys. Ne ovat ikään kuin vastauksena siihen avunhuutoon, joka avuksihuutopsalmeissa esitettiin.
Viimeisen virrelmän edellä aina lauletaan "Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle…" ja itse virrelmä on omistettu Jumalansynnyttäjälle.
Sunnuntaivigiliassa laulettavat avuksihuutovirrelmät Jumalansynnyttäjälle ovat uskonopillisia, siksi niitä nimitetään dogmistikiiroiksi eli dogmivirrelmiksi. Dogmivirrelmän sisältöä korostaa sekin, että sen laulamisen aikana avataan kuninkaan ovi ja toimitetaan saatto. Suitsutusastiaa kantavan papin edellä kannetaan kynttilää.
Saatto kuvaa Jumalan vastausta synninhätään joutuneelle ihmiselle. Jeesus Kristus on maailman valkeus, joka valaisee ja valistaa pimeydessä olevat. Sen vuoksi pappi lausuukin saaton jälkeen: "Se on viisautta. Olkaamme vakaat".
Ehtooveisu, prokimeni, parimiat ja ekteniat
Välittömästi saaton jälkeen kirkkokansa veisaa marttyyrikaudelta periytyneen veisun "Oi Jeesus Kristus". Veisu on vuonna 311 Vähässä Aasiassa surmansa saaneen pappismarttyyrin Athenogeneen kirjoittama, ja siinä kuvastuu alkukristillisen kirkon ehtoorukouksen luonne ja marttyyrikirkon uskonnäkemys Vapahtajasta Jumala Isän kirkkauden säteilynä ja Hänen olemuksensa kuvana (Hepr.1:3). Veisu kuuluu seuraavasti:
Oi Jeesus Kristus!
Sinä pyhän kunnian, iankaikkisen taivaallisen Isän, pyhän autuaan
ihana Vaikeus!
Elettyämme auringon laskuun,
nähtyämme illan koiton
me veisaten ylistämme Jumalaa,
Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.
Jumalan Poika, Elämänantaja!
Kohtuullista on, että Sinulle kaikkina aikoina hartain äänin ylistystä veisataan!
Sen tähden maailma Sinua ylistää.
Ehtooveisun jälkeen pappi lausuu viikonpäivän prokimenin. Lauantai-iltana prokimenina on aina lauselma: "Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella" (Ps.93:1).
Prokimenin jälkeen suurien juhlien aattoillanpalveluksessa luetaan parimiat. Parimiaksi sanotaan Vanhasta testamentista otettua lukukappaletta, jossa on joko juhlittavan tapahtuman ennustus tai vertaus tai muistettavan pyhän ihmisen ylistys. Parimia-sana merkitsee suomeksi vertausta. Parimioita on tavallisesti kolme.
Ehtoopalveluksen kolmas osa päättyy hartauden ekteniaan ja anomusekteniaan, joitten välissä luetaan ehtoorukous: "Suo, Herra, että me tämän illan syntiä tekemättä viettäisimme". Samansisältöinen rukous tunnettiin jo varhaiskristillisellä kaudella.
Litania
Anomusektenian ylistyslauseen jälkeen pappi tulee alttarista pohjoisoven kautta ja seuraten edellä kannettavaa kynttilää asettuu kirkon läntisimpään osaan eli esihuoneeseen. Tämän saaton aikana veisataan ns. litanianvirrelmät, joko temppelin juhlan aiheisia tai juhla-aiheisia. Näitten virrelmien yhteydessä ei lauleta psalmijakeita. Viimeisen virrelmän laulamisen jälkeen pappi lausuu litanian ektenian. Se aikaa sanoilla: "Pelasta, Herra, Sinun kansasi ja siunaa Sinun perintöäsi, lähesty maailmaasi armolla ja laupeudella…". Turvautuen pyhien esirukouksiin litanian ekteniassa rukoillaan koko maailman puolesta, kaikkien Jumalan apua tarvitsevien puolesta, anotaan autuaallista muistoa poismenneille veljille ja sisarille, rukoillaan varjelemaan maata luonnononnettomuuksista ja armahtamaan kaikkia läsnä olevia. Ektenian anomukset esitetään neljässä pitkässä rukouksessa ja kuoro laulaa anomusten jälkeen: "Herra, armahda" kahdesti 12 kertaa ja kahdesti kolme kertaa.
Tämä harras rukous kirkon etuosassa osoittaa seurakunnan tehtävän maailmassa. Se on rukous koko maailman ja kaikkien ihmisten puolesta. Seurakunta jättäen temppelin ikään kuin siirtyy sen turvallisesta ympäristöstä, lähtee ulos maailmaan ja asettuen temppelin eteen yhdessä maailman kanssa rukoilee kaikille pelastusta.
Ehtoovirrelmät. Pyhän Simeonin rukous. Tropari ja leipien siunaus
Ehtoovirrelmiksi sanottujen veisujen aikana pappi siirtyy matalan apupöydän eteen, jolle on asetettu leipiensiunausteline. Välittömästi ehtoovirrelmien laulamisen jälkeen luettava tai laulettava vanhurskaan Simeonin rukous (Luuk.2:29-32) on merkkinä siitä, että ehtoopalveluksen esittämä vanhan liiton aika on päättymässä. Vanhurskaan Simeonin tapaan seurakunta on valmis ottamaan vastaan Vapahtajan. Niinpä sen jälkeen, kun on luettu rukoukset Pyhän Kolminaisuuden puoleen ja Herran rukous, lauletaan kolmesti "Iloitse Jumalan Äiti, Neitsyt, armoitettu Maria, Herra on sinun kanssasi..." tai juhlan tropari. Veisaamisen aikana pappi suitsuttaa siunattavien leipien vehnänjyvien, öljyn ja viinin puoleen ja troparin laulamisen jälkeen rukoilee Herraa siunaamaan esillä olevat aineet, enentämään niiden satoa maailmassa ja siunaamaan ne uskovaiset, jotka tulevat nauttimaan näitä siunattuja leipiä.
Leipien siunaaminen on periytynyt muinaisista koko yön kestäneistä vigilioista, jolloin oli tapana viettää niiden yhteydessä rakkauden aterioita eli agapeja.
Siunauksen jälkeen kuoro kolmesti laulaa: "Siunattu olkoon Herran nimi...". Lukija lukee kiitospsalmin "Minä kiitän Herraa joka aika..." (Ps.34:1-10) ja pappi lausuu ambonilta siunauksen.
HUOM. Seurakunnissamme toimitetaan sunnuntaivigilia lyhentäen. Niinpä alkupsalmista veisataan vain muutamia jakeita (Ps.104:1 ja 24), ensimmäisen katisman psalmeista lauletaan Ps.1:1, 6; Ps.2:11, 12; Ps.3:8,9. Parimiat luetaan vain suurien juhlien vigiliassa, litania ja leipien siunaus samoin toimitetaan vain suurina juhlina.
AAMUPALVELUS
Ensimmäinen osa
Heksapsalmit, prokimeni, tropari, suuri ektenia
Vigilian aamupalvelus alkaa ilman alkusiunausta. Ehtoopalveluksen loppusiunauksen jälkeen lukija lukee kolmesti "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto" (Luuk. 2:14). Näillä enkelten veisun sanoilla johdatetaan rukoilijat aamupalveluksen ydinsanomaan: Jumala on kuullut ihmisten rukoukset ja lähettänyt ihmiskunnalle Vapahtajan. Enkelten veisun jälkeen luetaan kahdesti Ps.51:17 ja sen jälkeen kuusi psalmia eli heksapsalmit. Näissä psalmeissa (Ps.3, Ps.38, Ps.63 ja Ps.88, Ps.103, Ps.143) kuvataan sekä hengellinen ilo että katumusmieli. Niissä myös ennustetaan Vapahtajan kärsimyksiä ja kuvataankin ne. Psalmit 38 ja 143 kuuluvat kristillisen kirkon piirissä paljon luettuihin katumuspsalmeihin, muut katumuspsalmit ovat Ps.6, Ps.32, Ps.51, Ps.102 ja Ps.130.
Kolmen viimeisen psalmin aikana pappi lukee solealla kaksitoista aamurukousta, jotka vastaavat ehtoopalveluksessa solealla luettavia rukouksia. Nytkin pappi kuvaa Kristusta, joka on esirukoilijamme Jumalan edessä.
Aamurukouksissa mainitaan alkaneesta aamusta ja kiitetään siitä; anotaan, että Herra muistaisi nimeltä kaikkia, jotka ovat temppeliin kokoontuneet, anotaan Jumalaa varjelemaan meitä Pyhän Hengen sinetillä kaikilta pahuuden juonilta, rukoillaan kaikkialla "niin maalla kuin mereliäkin" olevien veljien ja sisarten puolesta. Yhdeksäs rukous "Kirkasta, ihmisiä rakastava Herra, meidän sydämissänime Jumalan tuntemisen puhdas valkeus, jonka Sinä meille annat...” luetaan myös liturgiassa ennen evankeliumin lukemista.
Heksapsalmien ja aamurukousten jälkeen luetaan suuri ektenia, jonka jälkeen välittömästi pappi lausuu: "Jumala on Herra, joka valisti meidät. Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen" (Ps.118:27,26). Kuoro toistaa tämän saman lauselman.
Lauselmaa "Jumala on Herra..." voidaan laulaa kahdeksalla eri sävelmällä, kuten virrelmätkin. Näitä sävelmiä sanotaan troparisäveImiksi, sillä samoilla sävelmillä lauletaan kaikki troparit ja kontakit.
"Jumala on Herra" laulamisen yhteydessä pappi lukee muitakin psalmista 118 otettuja jakeita (Ps.118:1, 11, 17, 22-23), jotka osoittavat, että kysymyksessä on Vapahtajan ylistäminen, Hänen, joka on osoittautunut kulmakiveksi, jonka rakentajat – kirjanoppineet ja fariseukset – hylkäsivät. Tämän veisun jälkeen lauletaan sunnuntaisin tropari vuorosävelmän mukaan, muina juhlapäivinä juhlan tropari. Näissä laajemmin selostetaan edellisessä veisussa esitetty ajatus.
Katismat
Jumalanpalvelusjärjestyksen mukaan troparin laulamisen jälkeen on luettava katismat. Sunnuntaisin aina toinen ja kolmas eli psalmit 9-17 ja 18-24. Mutta tätä sääntöä noudatetaan nykyisin vain luostareissa. Seurakunnissamme troparien jälkeen siirrytään suoraan vigilian juhlavimpaan osaan – polyeleoon.
Toinen osa – Polyeleo
Polyeleopsalmi, ylösnousemustroparit, antifonit, evankeliumi
Polyeleo on suomeksi "paljon laupeutta" tai "paljon armoa", myös "paljon öljyä" ts. valoa. Tämä vigilian osa alkaa siten, että kuoron laulaessa polyeleopsalmin valittuja jakeita: "Kiittäkää Herran nimeä, kiittäkää Herran palvelijat. Halleluja", pappi avattuaan kuninkaan oven juhlallisesti kantaa niiden kautta pyhällä pöydällä pidettävän evankeliumikirjan ja asettaa sen keskelle kirkkoa seisovalle lukupöydälle. Papin edellä kannetaan palavaa kynttilää. Tällä toimituksella kuvataan Vapahtajan ylösnousemusta ja Hänen ilmestymistään opetuslapsille.
Polyeleon psaimin laulamisen aikana pappi pitäen kädessään palavaa tuohusta suitsuttaa ensin evankeliumin puoleen ja sen jälkeen alttarissa, solealla kuvaseinän ikonien puoleen, kirkkokansalle ja lopuksi hän kulkee suitsuttamassa koko temppelissä. Tällä suitsuttamisella ilmaistaan seurakunnan kiitos ja ylistys Vapahtajan ylösnousemisen johdosta.
Suurina juhlina polyeleossa asetetaan keskelle kirkkoa juhlan ikoni ja polyelopsalmin jälkeen papisto ja kuoro laulavat ikonin edessä pienen ylistysveisun, joka esim. Vapahtajan juhlapäivinä alkaa sanoilla "Ylistämme Sinua, elämänantaja Kristus. . ." ja jatkuu juhla-aiheen mukaan.
Kolmena sunnuntaina vuodessa, tuhlaajapojan, tuomio- ja laskiaissunnuntaina lauletaan polyeleopsalmin jälkeen Ps.+137:1-9 psalmi 137 "Baabelin virtain vierellä. . ." merkiksi paastoon valmistautumisesta.
Ylösnousemustroparit
Polyeleopsalmin jälkeen lauletaan neljä ylösnousemustroparia, jotka alkavat sanoilla: "Kiitetty ,olet Sinä, Herra, opeta minulle käskysi" (Ps.+119:12 Ps. 119:12). Näissä tropareissa kerrotaan yksityiskohtaisesti mirhantuojain käynnistä Jeesuksen haudalla ja enkelten ilmestymisestä heille. Nämä troparit veisataan vain sunnuntaivigiliassa.
AamupaIveluksen antifonit
Troparien jälkeen lausutaan pieni ektenia ja sen ylistyslauseen jälkeen veisataan ns. aamupalveluksen antifonit, sunnuntaisin vuorosävelmän mukaan, juhlapäivinä taas neljännen sävelmän antifoni eli vuorolaulu: "Monet himot minua hamasta minun nuoruudestani andistavat..."
Näitten aamupalveluksen antifonien aiheet on otettu psalmeista 120-134. Niiden sisältö ilmaisee katumusta ja kaipausta. Juhlallinen polyeleo ja sen veisut ilmaisevat Jumalan valtakunnan ihanuuden. Todellinen kristitty tuntee aina arvottomuutensa ja pelkoa siitä, että hän syntiensä tähden voisi jäädä tämän valtakunnan ulkopuolelle. Siitä johtuu, että ennen evankeliumia lauletaan katumusta ja kaipausta tulkitsevat aamupalveluksen antifonit.
Evankeliumin lukeminen
Evankeliumin lukeminen vigiliassa on juhlallinen toimitus. Alussa luetaan ja lauletaan prokimeni. Prokimenin jälkeen pappi lausuu: "Pyhä olet Sinä, meidän Jumalamme, ja Sinä pyhissäsi asut, ja me kunniaa edeskannamme Sinulle..." Tämän jälkeen lauletaan prokimenin tapaan jakeita Ps.+150:1-6 psalmista 150 "Kaikki, joissa henki on kiittäkää Herraa". Viimeksi mainitun veisun jälkeen kehotetaan kirkkokansaa keskittymään hetken juhlavuuteen sanoilla: "Rukoilkaamme Herraa Jumalaa, että Hän tekisi meidät otollisiksi kuulemaan pyhää evankeliumia". Tähän kehotukseen seurakunta vastaa: "Herra, armahda. Herra, armahda. Herra, armahda".
Kehotettuaan vielä tarkkaavaisuuteen ja toivotettuaan rauhaa pappi ilmaisee, mistä evankeliumista tullaan lukemaan. Kirkkokansa veisaa: "Kunnia olkoon Sinulle, Herra, kunnia Sinulle".
Sunnuntaivigiliassa luetaan evankeliumi alttarista käsin. Alttari kuvaa tällöin Kristuksen hautaa, josta käsin sanoma ylösnousemuksesta kuultiin ensimmäisen kerran. Muina juhlapäivinä luetaan evankeliumi keskellä kirkkoa juhlaikonin edessä.
Ylösnousemusevankeliumeja on, kuten kärimysevankeliumejakin kaksitoista, mutta ensimmäistä niistä Matt. 28:1-15 luetaan vain kerran vuodessa, suuren lauantain liturgiassa.
Muut yksitoista luetaan sen sijaan vuoronperään sunnuntaivigilioissa. Nämä yksitoista sunnuntaievankeliumia ovat:
- Matt.+28:16-28 Matt. 28:16-28
- Mark. 16:1-8
- Mark. 16:9-20
- Luuk. 24:1-12
- Luuk. 24:12-35
- Luuk. 24:53
- Joh. 20:1-10
- Joh. 20:11-18
- Joh. 20:19-31
- Joh. 21:1-14
- Joh. 21:15-25.
Kristuksen ylösnouseminen tunnetaan sunnuntaivigiliassa niin elävästi, että välittömästi evankeliumin jälkeen kirkkokansa veisaa ylösnousemusveisun: "Nähtyämme Kristuksen ylösnousemisen kumartakaamme pyhää Herraa Jeesusta, ainoaa synnitöntä".
Psalmi 51 ja katumusveisut
Kuten polyeleon jälkeen niin myös evankeliurnin ja ylösnousemusveisun jälkeen seurakunta ilmaisee katumuksensa ja synnintuntonsa, sillä vain niiden kautta omaksutaan ylösnousemuksessa ilmaistu Jumalan valtakunta. Niinpä luetaan katumuspsalmi 51 ja sen jälkeen lauletaan veisuja, joissa anotaan pyhien esirukouksia.
Aamupalveluksen toisen osan päätteeksi luetaan litanian ensimmäinen rukous "Pelasta, Herra, Sinun kansasi...”
Kolmas osa
Kanoni
Sanalla kanoni on kolme merkitystä:
- sääntö,
- luettelo ja
- määrätyn mallin mukaan sepitetty veisusikermä.
Kanoneja alettiin sepittää jo 600-luvulla, 700-luvulla ne syrjäyttivät sitä ennen suositun virrelmä- ja kontakkirunouden. Kanonia pidetään ortodoksisen veisurunouden korkeimpana saavutuksena. Se kuuluu jokaiseen aamupalvelukseen yhtenä sen tärkeimmistä osista. Kanonissa selostetaan juhlan dogmaattinen sisältö ja merkitys, kuvataan ja ylistetään juhlittavan pyhän ihmisen kilvoitus ja kerrotaan hänen elämästään. Sunnuntaivigilian kanonissa monin tavoin ylistetään ja selvitetään Vapahtajan kuolleista ylösnousemisen merkitys.
Kanonissa on sekä laulettavia osia eli irmosseja että luettavia eli tropareja. Kanonin rakenne on selostettu kirjan lopussa olevassa liturgisessa sanastossa.
Kanonin laulamisen aikana kirkkokansa käy suutelemassa lukupöydällä olevaa evankeliumia tai juhlan ikonia. Pappi voitelee uskovaisten otsat sillä öljyllä, joka siunattiin ehtoopalveluksessa, ja jakaa siunatut leivät. Tällä toimituksella seurakunta osoittaa kunnioitustaan ylösnousseelle Vapahtajalle tai sille pyhälle, jonka kunniaksi vigilia toimitetaan.
Kanonin viimeisen veisun edellä pappi tulee suitsutusastian kanssa alttarista ja asettuen Jumalansynnyttäjän ikonin eteen laulaa: "Jumalansynnyttäjää, Valkeuden Äitiä, veisuilla kunnioittaen ylistäkäämme!" Kirkkokansa vastaa tähän kehotukseen veisaamalla Jumalansynnyttäjän kiitosvirren:
"Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani" (Luuk. 1:46-55). Kertosäkeenä veisataan: "Me ylistämme sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi..." Kanonin jälkeen sununtaivigiliassa veisataan prokimenin tapaan psalmin 99 jakeet: "Pyhä on Herra, meidän Jumalamme".
Aamupalveluksen kolmas osa päättyy sunnuntaivigiliassa eksapostilarioon eli koittolauluun, muina juhlapäivinä veisataan valovirrelmät. Molemmat ovat merkkinä lähestyvästä aamunsarastuksesta. Vertauskuvallisesti ne merkitsevät Jumalan valtakunnan, valkeuden valtakunnan, lähestymistä Jeesuksen kuolleista ylösnousemisen jälkeen.
Neljäs osa
Kiitospsalmit ja kiitosvirrelmät
Aamupalveluksen kolmannessa osassa pääasiallisesti selostetaan ja ylistetään juhlaa ja sen merkitystä. Aamupalveluksen neljäs ja viimeinen osa omistetaan yksinomaan kiitokselle Jumalan rakkauden teoista ihmisiä kohtaan. Kiittäminen aloitetaan veisaamalla kiitospsalmit 150, 148 ja 14. Seurakunnissa veisataan vain muutamia jakeita näistä psalmeista. Psalmin jakeisiin liittyvät myös kiitosvirrelmät. Viimeisen virrelmän jälkeen veisataan "Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle," ja sen jälkeen Leo Viisaan (k. v. 916) kirjoittamat evankeliumivirrelmät. Niitä on yhtä monta kuin ylösnousemusevankeliumejakin, siis yksitoista. Näissä virrelmissä selostetaan lauletun evankeliumin sisältö. Evankeliumivirrelmän jälkeen veisataan sunnuntaivigiliassa veisu Jumalansynnyttäjälle "Korkeasti siunattu olet Sinä, Jumalansynnyttäjä Neitsyt, sillä Hän, joka sinusta lihaksi tuli, vangitsi tuonelan… kukisti kuoleman, ja me Hänen kauttansa eläviksi tulimme…". Veisussa ilmaistaan ortodoksisen kirkon Jumalansynnyttäjälle osoittaman kunnioituksen perusteet. Tämän veisun aikana avataan jälleen kanonin veisaamisen ajaksi suljettu kuninkaan ovi merkiksi Jumalan valtakunnan avautumisesta, mikä tapahtui Neitseestä syntyneen Vapahtajan kautta.
Suuri ylistysveisu
Veisu Jumalansynnyttäjälle päättyy sanoihin: "Kiitetty olet Sinä, Kristus, meidän Jumalamme, näin suosiollinen meille. Kunnia olkoon Sinulle.!" Pappi jatkaa ylistystä laulaen: "Kunnia olkoon Sinulle, joka näytit meille vaikeuden!" Lause viittaa muinaisiin koko yön kestäneisiin vigilioihin, jolloin auringon noustessa kristityt virittivät ylistysveisun valkeuden antajalle Kristukselle. Nyt näillä sanoilla on enemmän kuin muinoin vertauskuvallinen merkitys. Ne viittaavat tulevaan valkeuteen, joka tulee Kristuksen tullessa toistamiseen maan päälle.
Vastaukseksi papin ylistyslauseeseen kuoro veisaa suuren ylistysveisun, joka aikaa sanoilla: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha…". Veisun on kirjoittanut Hilarius, Poitiers'n piispa (k. v. 366). Veisussa on viisi jaksoa.
Ensimmäisessä ylistetään ja kiitetään Jumalaa Hänen suuren kunniansa tähden.
Toisessa jaksossa on ilmaistu kristillisen kirkon uskontunnustus kolmiyhteisestä Jumalasta.
Kolmas jakso sisältää rukouksen, että me saisimme viettää tulevan päivän ilman syntiä.
Neljännessä jaksossa anotaan Jumalan käskyjen tuntemista.
Viimeisessä jaksossa tunnustamme syntimrne ja anomme armahdusta Jumalan laupeuden tähden.
Suuren ylistysveisun viimeinen jakso jatkuu rukouksella "Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä".
Suuren ylistysveisun jälkeen veisataan sunnuntaivigiliassa vielä erityinen ylösnousemustropari, muina juhlapäivinä juhlan tropari. Nämä ikään kuin päättävät vigilian, varsinkin sen aamupalvelusosan sanoman: olemme kokoontuneet temppeliin ollaksemme Jumalan pelastustekojen todistajia ja osallistuaksemme pelastuksesta.
Aamupalveluksen loppuosa
Troparin jälkeen luetaan hartauden ektenia ja anomusektenia. Niiden jälkeen rukoillaan Jumalaa vahvistamaan pyhää, oikeata uskoa ja oikeauskoisia kristittyjä, anotaan Jumalansynnyttäjän esirukouksia ja lopuksi lauletaan pitkän iän toivotus kirkolliselle esivallalle, seurakunnan jäsenille ja kaikille oikeauskoisille kristityille.
ENSIMMÄINEN HETKI
Ensimmäisen hetken palvelus liittyy kiinteästi sunnuntaivigiliaan. Se on siltana seuraavana aamuna toimitettavaan liturgiaan, varsinkin kolmannen ja kuudennen hetken palveluksiin.
Ensimmäisen hetken palvelukseen kuuluu kolme psalmia (Ps. 5, 90 ja 101), tropareja ja rukouksia. Hetken loppurukoukset pappi lukee solealla kuninkaan oven edessä. Rukouksessa pappi ylistää Herraa Jeesusta totisena vaikeutena, joka valistaa jokaisen maailmaan tulevan ihmisen, ja anoo johdatusta näkemään tuon valkeuden, jotta täyttäisimme Jumalan käskyt.
Rukouksen jälkeen kirkkokansa veisaa:
"Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä,
voitolliselle sotajoukkojen johtajalle,
me sinun palvelijasi
vaaroista päästyämme
kiitokseksi veisaamme voittovirren"
Tämä veisu kuului aikaisemmin siihen kiitosrukoushetkeen, joka vuodesta 626 lähtien pidettiin sunnuntaisin jokaisessa Konstantinopolin kirkossa sen johdosta, että kaupunki mainittuna vuonna ihmeellisesti pelastui aasialaisten kansojen hyökkäykseltä. Konstantinopolin piispa Georgios Pisida kirjoitti myöhemmin erityisen jumalanpalveluksen, akatistoksen, tapauksen johdosta; em. veisu kuuluu vieläkin siihen.
Veisun jälkeen seuraa lyhyt loppusiunaus ja kirkkokansa laulaa kolmesti "Herra, armahda" ja poistuu temppelistä.
Tehtäviä
Klikkaa otsikkoa ("Tehtäviä") ja siirry erilliselle tehtäväsivulle.
(jatkuu: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset – osa IV ->)