Epäterve uskonnollisuus – 2. osa
Ortodoksi.netista
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)
Uskovainen – otollista maaperää hyvälle ja pahalle
Tämä on 2. osa Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Andrei Verikovin kirjoittamasta artikkelisarjassa "Epäterve uskonnollisuus". Ensimmäinen johdanto-osa löytyy tästä linkistä -> "Epäterve uskonnollisuus - 1. osa: Johdanto". Kolmas osa käsittelee -> Valtaa ja henkistä väkivaltaa
Hyvä muuttuu pahaksi?
Meidän voi olla vaikea ymmärtää sitä, että uskoon liittyy myös kielteisiä piirteitä. Saatamme jopa kysyä miksi Jumala sallii sen, että uskovaisten yhteisössä voi tapahtua jotain väärää. Tähän voisi kaikessa yksinkertaisuudessa vastata, että siellä missä hengelliseen kasvuun erityisesti pyritään, siellä myös sielunvihollinen toimii.
On myös ymmärrettävä se tosiasia, että uskovainenkaan ihminen ei ole synnistä vapaa. Uskon voimalla saadaan aikaan paljon hyvää, mutta yhtä lailla uskovainen ihminen voi lähes huomaamattaan ryhtyä toimimaan väärällä tavalla. Huolimaton uskonelämä voi kääntyä ihmistä itseään vastaan. Tämän vuoksi jokaisen pitäisi tarkkailla omaa hengellistä elämäänsä jatkuvasti, ettei paha saisi ihmisestä otetta.
Tästä Kristus on varoittanut seuraavasti:
- ”Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: ’Minä palaan kotiini, josta lähdin.’ Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa.” (Luuk.11:24-26)
Suurimmat ongelmat kirkon elämässä ovat nousseet aina sisältä päin. Esimerkiksi monet harhaopit ovat olleet loistavien teologien aikaansaannoksia. He olivat ”vain” eksyneet oikeasta opista. Uskonsotia eivät keksineet vähäuskoiset tai välinpitämättömät ihmiset, vaan sellaiset henkilöt, joilla oma usko oli ikään kuin läikähtänyt yli laidan. Tällaisilla ihmisillä on ollut hyvä uskonnollinen tausta ja heillä on ollut hyvät lähtökohdat toimia oikein. He eivät kuitenkaan ole onnistuneet täyttämään sieluaan hyvillä asioilla ja jokin on alkanut mennä pieleen, jolloin hyvät lähtökohdat ovat lopulta muuttuneet huonoksi tilaksi. Toki monet uskonnollisissa yhteisöissä vaikuttavista ongelmista voivat liittyä myös puhtaasti ihmisen henkiseen tasapainoon. Tällöin oikea lääke ei ole pelkästään rukous ja paasto, vaan terapia.
Eri ilmenemismuotoja
Mitkä sitten ovat sellaisia epäkohtia, jotka usein liittyvät kirkon toimintaan ja uskovaisten yhteisöön? Edellä on jo mainittu yleisesti, että epäterve uskonto ei kunnioita ihmisen vapaata tahtoa ja voi yllyttää vihaamaan toista ihmistä. Mitä muuta tämä sitten pitää sisällään?
Epäkohdat voivat olla ulkoisia, jolloin kysymys on esimerkiksi vallan tai yhteisön varojen väärinkäytöstä. Kysymys voi olla henkisestä väkivallasta, jolloin kaikin mahdollisin keinoin halutaan vaikeuttaa toisen ihmisen elämää. Tämä voi syntyä niin, että yhteisössä on ryhmiä, jotka taistelevat toisiaan vastaan. Henkinen väkivalta voi tulla seurakunnan paimenen taholta tai yhtä lailla niin, että sielunpaimenta vastaan hyökätään. Uskonnollisissa yhteisöissä paljastuu aika ajoin hyväksikäyttötapauksia, jotka voivat liittyä ihmisten omaisuuteen tai kysymys voi olla jopa suoraan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiset ajautuvat myös helposti vaikeuksiin uskonnollisissa yhteisöissä. Joidenkin heikkoa itsetuntoa ja riippuvaisuutta toisesta ihmisestä tai yhteisöstä käytetään sumeilematta hyväksi. Yhtä lailla on suoranaisista persoonallisuushäiriöistä kärsiviä ihmisiä, jotka löytävät uskonnollisesta yhteisöstä hyvän maaperän toteuttaa itseään. Tällaiset ihmiset ottavat haltuun juuri niitä ihmisiä, jotka ovat em. riippuvaisuuteen taipuvaisia. Epäkohdat voivat liittyä myös uskon toteuttamiseen, jolloin kysymys voi olla uskonnollisesta ääriajattelusta, eli fundamentalismista tai sitten esimerkiksi fyletismistä, jolloin uskonto on valjastettu palvelemaan kansallisuusaatteita.
Uskonto voi muuttua epäterveeksi hyvin monella eri tavoin. Samanlaisia epäkohtia löytyy järjestöistä, hallinnosta tai melkein mistä tahansa työyhteisöstä. Uskovaisten kohdalla tämä tuntuu vain monin kerroin pahemmalta, koska heidän nimenomaisesti odotetaan toimivan oikealla tavalla. Seuraavissa osissa tarkastelemme näitä edellä mainittuja asioita hieman tarkemmin.
Isä Andrei Verikov
Tämä on 2. osa artikkelisarjassa "Epäterve uskonnollisuus".
Katso myös
- Epäterve uskonnollisuus – 1. osa: Johdanto
- Epäterve uskonnollisuus – 3. osa: Valta ja henkinen väkivalta
- Epäterve uskonnollisuus – 4. osa: Ongelmat ja yhteisön tuomio
- Epäterve uskonnollisuus – 5. osa: Riippuvaisuus ja hyväksikäyttö
- Epäterve uskonnollisuus – 6. osa: Mustavalkoinen ajattelu ja fundamentalismi
- Epäterve uskonnollisuus – 7. osa: Miten suhtautua uskonnollisiin epäkohtiin?