Kazanin Jumalanäiti
Ortodoksi.netista
(Ohjattu sivulta Jumalansynnyttäjän kasanilainen ikoni)
Kazanin (Kasanin) Jumalanäiti -ikoni on ollut suosittu Venäjällä 1500-luvulta asti. Huomattavin ero muihin Jumalanäiti-ikoneihin on, että ikonissa Jeesus-lapsi seisoo Neitsyt Marian edessä. Kazanin Jumalanäiti -ikonit ovat perinteisesti pieniä alkuperäisen ikonin mukaan, joka oli kooltaan 22,5 x 27,5 cm. Kazanin Jumalanäiti -ikoni on Venäjällä suosittu häälahja ja joskus se yhdistetään venäläiseen nationalismiin.
Kazanin Jumalanäiti -ikonin sanotaan tulleen Venäjälle Konstantinopolista 1400-luvulla. Kun tataarit piirittivät Kazanin ja tekivät siitä pääkaupunkinsa 1438, ikoni katosi. Seuraava maininta ikonin kohtalosta löytyy vasta 1500-luvulla, muutama vuosi sen jälkeen, kun Iivana Julma vapautti Kazanin 1552.
Palaneen talon raunioista löydetty ikoni
Kun tuli tuhosi Kazanin vuonna 1579, Neitsyt Maria ilmestyi unessa 10-vuotiaalle tytölle nimeltä Matrona Onutshina ja kertoi, mistä arvokkaan kuvan voisi taas löytää. Matrona kertoi asiasta arkkipiispalle, joka ei kuitenkaan ottanut häntä vakavasti. Kahden samanlaisen unen jälkeen Matrona ja hänen äitinsä kaivoivat itse 8.7.1579 esiin ikonin, joka oli hautautunut streltsi Onutshinin palaneen talon tuhkan alle. Ikoni löytyi samasta paikasta, jossa ikonin piilopaikkana olleen talon rauniot sijaitsivat. Tämän ikonin väitetään olevan jäljennös Blahernan kirkossa Konstantinopolissa säilytetystä apostoli Luukkaan maalaamaksi kerrotusta ikonista.
Löytyessään ikoni näytti yhtä puhtaalta kuin uusi. Arkkipiispa katui uskottomuuttaan ja vei ikonin Pyhän Nikolaoksen kirkkoon, jossa sokea mies parani samana päivänä. Kirkon pappina olleesta miehestä nimeltä Ermogen tuli myöhemmin Kazanin metropoliitta. Hän toi ikonin Kazanin Neitsyt Marian ilmestyksen katedraaliin ja julisti 8.7. juhlittavaksi Kazanin Jumalansynnyttäjän muistolle. Tiedämme näistä asioista Ermogenin kronikasta, jonka tsaari pyysi kirjoittamaan vuonna 1595.
Myöhemmin ikonin löytöpaikalle perustettiin Jumalansynnyttäjän muistolle pyhitetty luostari, jonka ensimmäinen igumenia oli juuri ikonin löytänyt Matrona Onutshina eli kirkolliselta nimeltään äiti Marfa. Ikoni sijoitettiin tähän luostariin, josta se myöhemmin vuonna 1904 varastettiin ja tuhottiin.
Iivana Julmalle tehty kopio
Vuonna 1579 tästä palaneen talon raunioista löydetystä ikonista tehtiin kopio Iivana Julmalle. Myöhemmin Pietari Suuren aikana kopio siirrettiin Pietariin vuonna 1721 ensin erääseen tšasounaan, sieltä Aleksanteri Nevskin lavraan ja sieltä edelleen vuonna 1737 valmistuneeseen Jumalansynnyttäjän kirkkoon. Tätä ikonia pidettiin hallitsijahuoneen suojelijana. Kyseinen kirkko kuitenkin purettiin ja ikoni siirrettiin vuonna 1811 valmistuneeseen Jumalanäidin kazanilaisen ikonin muistolle pyhitettyyn kirkkoon eli niin sanottuun Kazanin kirkkoon.
Kazanin kirkko suljettiin vallankumouksen seurauksena vuonna 1932 ja ikoni siirrettiin ruhtinas Vladimirin kirkkoon, joka on toiminut pientä keskeytystä vuosina 1926-27 lukuun ottamatta tähän päivään saakka. Ikoni on siellä edelleen kunniapaikalla.
Pozharskin kopio
Vuonna 1612, kun puolalaiset olivat vallanneet Moskovan, Ermogenista oli tullut koko Venäjän patriarkka. Vankilasta käsin hän julisti kolmipäiväisen juhlan ja käski tuoda Kazanin Jumalanäidin ikonin Kuzma Mininille ja Dimitri Pozharskille, jotka johtivat vastarintaliikettä. Tätä ikonia, jota myös väitetään aidoksi, mutta joka silti luultavasti oli myös kopio, kannettiin niitten joukkojen edessä, jotka valtasivat takaisin pääkaupungin puolalaisilta.
Kun Puolan armeija ajettiin viimein pois Moskovasta 22.9.1612, voitto omistettiin Jumalanäidille ja Kazanin ikonista tuli Venäjän nationalismiliikkeen merkki. Myöhemmin sinä vuonna, kun Mihail I (Mihail Feodorovits Romanov) tuli tsaariksi, hän määräsi sekä 8.7. että 22.9. Kazanin Jumalanäidin juhlapäiviksi. Suomessa tuota juhlapäivää vietetään heinäkuun 8. päivänä sekä lokakuun 22. päivänä.
Voittoisa ruhtinas Dmitri Pozharski rahoitti pienen puisen kirkon rakentamisen Moskovan Kremlissä, joka myös oli omistettu Kazanin Jumalanäidille. Ikonia pidettiin siellä kunnes kirkko poltettiin vuonna 1632. Tsaari määräsi isomman tiilisen katedraalin rakennettavaksi sen tilalle. Tämän valmistuttua vuonna 1638, ikoni säilyi Moskovassa Kazanin katedraalissa lähes kahden vuosisadan ajan. Sitä kannettiin säännöllisesti juhlallisessa liturgisessa saatossa pitkin Moskovan muureja, ikään kuin Moskovan suojelijana.
Ennen Kristus Vapahtajan kirkkoa Venäjän pääkirkko Moskovassa oli Jelohovin Kristuksen ilmestymisen kirkko. Jossain vaiheessa ikoni tai sen kopio kulkeutui sinne. Tästä kirkosta ikoni siirrettiin kuitenkin vielä kerran Kremlissä olevaan Kristuksen ilmestymisen ja Jumalansynnyttäjän muistolle pyhitettyyn kirkkoon, jossa tämä kopio edelleen on.
Ihmeitätekevä ikoni
Ehkä huomattavampia Kazanin Jumalanäidin väliintuloja ja ihmetekoja tapahtui ensin taisteluissa ruotsalaisia sotajoukkoja vastaan vuonna 1709 ja myöhemmin Napoleonia vastaan vuonna 1812. Tätä myöhempää voittoa juhlistaakseen ikonin kopio siirrettiin myöhemmin vuonna 1821 Uuden Kazanin katedraaliin uuteen pääkaupunkiinsa Pietariin.
Tähän mennessä Kazanin Jumalanäidin ikonista oli tullut erittäin suosittu Venäjällä ja siitä oli yhdeksän ihmeitätekevää kopiota ympäri maata. Edelleen kiistellään siitä mikä, jos mikään, näistä on alkuperäinen ikoni. Jotkut väittävät, että alkuperäinen säilyi Kazanissa, kun taas jotkut väittävät, että Moskovasta Pietariin siirretty ikoni on alkuperäinen. Useat asiantuntijat uskovat kuitenkin, että alkuperäinen hävisi ja kaikki Kazanin ikonit ovat varhaisia kopioita.
Ikoneja katoaa
1400-luvulta peräisin oleva ikoni,
jonka paavi Johannes Paavali II
lähetti patriarkka Aleksei II:lle
elokuussa 2004.
Kuva Wikipedia
Raunioista löytynyt ikoni sekä Iivana Julmalle tehty ikoni hävisivät 1900-luvun alussa. Luostarissa ollut ikoni varastettiin vuonna 1904. Varkaat luultavasti tuhosivat ikonin, koska he olivat enemmän kiinnostuneita sen korukivistä ja kultauksesta.
Pietarissa ollut ikoni katosi syyskuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Jotkut väittävät, että se salakuljetettiin maasta, jotta se olisi suojassa bolševikeilta. Toiset väittävät, että kommunistit itse piilottivat ja myöhemmin myivät sen ulkomaille. Toisen maailmansodan aikana Kazanin Jumalanäidin ikoni ilmestyi Leningradissa johtamaan saattoa natsien piirittämän linnoitusten ympäri. Joka tapauksessa jokin Kazanin Jumalanäidin ikonin kopioista on nyt Vladimirin kirkossa kunniapaikalla.
Paavin ikoni
Roomalaiskatolinen kirkko kertoi yhden alkuperäiseksi väitetyistä ja varastetuista Kazanin Jumalanäiti -ikoneista kulkeutuneen Varsovan kautta Yhdysvaltoihin ja edelleen Fatimaan. Sieltä se eräiden vaiheiden jälkeen lahjoitettiin paaville, joka piti sitä yksityisasunnossaan. Paavi Johannes Paavalin kerrotaan vuonna 2002 sanoneen patriarkka Aleksei II:lle haluavansa lahjoittaa tämän ikonin takaisin Moskovan patriarkalle, kunhan se tulee kirkkopoliittisesti mahdolliseksi ja paavi voi vierailla Moskovassa. Kaikki tämä ei kuitenkaan toteutunut ja paavin "yksipuolisena huomionosoituksena" ikoni vietiin paavin delegaation toimesta Moskovaan kesällä 2005 ja luovutettiin patriarkka Aleksei II:lle.
Tropari ja kontakki
Kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän kasanilainen ikoni, 22.10.
Tropari, 4. säv.
- Oi harras Puolustaja, ylimmäisen Herran Äiti, Sinä rukoilet kaikkien puolesta Kristusta meidän Jumalaamme ja autat pelastumaan kaikkia niitä, jotka Sinun voimalliseen suojelukseesi turvautuvat. Puolusta meitä kaikkia, oi Neitsyt, Kuningatar ja Valtiatar kun me hädässä ja murheissa ja taudeissa monien syntien raskauttamina seisomme edessäsi ja rukoilemme Sinua liikutetuin sieluin ja särjetyin sydämin puhtaimman kuvasi edessä, kyyneleitä vuodattaen ja kun me järkähtämättä toivomme, että Sinä päästät meidät kaikista murheistamme. Anna hyvyyttäsi kaikille ja pelasta kaikki, oi Jumalansynnyttäjä Neitsyt sillä Sinä olet palvelijoittesi jumalallinen suojelus.
Kontakki, 8. säv.
- Rientäkäämme, ihmiset, tähän hiljaiseen ja hyvään satamaan, joutuisan auttajan, valmiin ja lämpimän pelastuksen tykö, Neitseen suojelukseen. Kiiruhtakaamme rukoukseen ja joutukaamme katumuksen tekoon, sillä meille vuodattaa loppumatonta hyvyyttä puhtain Jumalansynnyttäjä. Hän ennättää apuun ja päästää suuresta hädästä ja murheista hyvään pyrkivät ja Jumalaa pelkääväiset palvelijansa.
Katso myös