Ortodoksisia tervehdyksiä
Ortodoksi.netista
Kun ortodoksisen kirkon jäsen kirjoittaa viestin tai kirjeen papille tai piispalle, se voi alkaa esimerkiksi sanoilla "Esipaimen, siunaa" (piispalle) tai "Isä, siunaa" (papille). Kreikassa käytetään sanontaa "Evloite!", englannissa "Bless me, Father!" (tai muu hänen tittelinsä).
Samoin kun ortodoksi kohtaa piispan tai papin ollessaan kirkossa tai muualla, hän voi sanoa nuo samat sanat hänelle pyytäessään siunausta.
Pääsiäisaikana eli ylösnousemuksen juhlasta helluntaihin olevalla 50 päivän jaksolla, kirjeissä tai tavatessa ei tervehditä edellä mainitulla tavalla, vaan Suomessa käytetään tervehdystä: "Kristus nousi kuolleista!" Tähän toinen vastaa "Totisesti nousi!". Samoin kirjeen alkuun laitetaan tuona aikana tervehdyksenä "Kristus nousi kuolleista!"
Muilla kielelillä tuo pääsiäistervehdys on esimerkiksi seuraavasti:
(englanti) "Christ has risen!" - "Indeed He is risen!" (kreikka) "Hristos anesti!" - "Alitos anesti" (slaavi) "Hristos voskrese!" - "Voistinu vokrese" (saksa) "Christus ist auferstanden!" - "Er ist wahrhaft auferstanden!" (ruotsi) "Kristus är uppstånden" – "Sannerligen uppstånden!" (kolttasaame) "Kristas kaggöödi jamm´jest!"– "Tuodi kaggöödi!" (viro) Kristus on ülestõusnud!"– "Toesti ülestõusnud!" (romania) "Hristos a Ínviat!"– "Adevarat a Ínviat!"
Samoin jouluaikana ortodoksit tervehtivät toisiaan sanomalla "Kristus syntyy" - "Kiittäkää!"
(englanti) "Christ is born, glorify Him!"
Muina aikoina voidaan myös tervehtiä sanomalla "Kristus on keskellämme!" (englanniksi: "Christ is among us!").
Kirjeen tai viestin loppuun voidaan laittaa niissä tapauksissa, kun ollaan yhteydessä papistoon esimerkiksi: "Rukoile puolestani!" ja jos hän on piispa siinä voi olla myös "Suutelen (oikeaa) kättänne".
Maallikon ei pitäisi koskaan sanoa piispalle tai papille missään yhteydessä: "Jumala sinua siunatkoon" tai "Jumalan siunausta", sillä maallikko ei voi antaa ortodoksisessa kirkossa siunausta papistolle.
Luostarien asukkaita, munkkeja ja nunnia sekä piispoja puhuteltaessa ei käytetä heidän sukunimiänsä eikä (mikäli heillä on erillinen, myöhemmin annettu munkki- tai nunnanimi) heidän aikaisempaa (maallista) etunimeä. Esimerkiksi arkkipiispa Leoa ei kutsuta Leo Makkoseksi, eikä metropoliitta Johannesta Wilho Rinteeksi tai äiti Marinaa ei kutsuta enää Maria Iltolaksi. Sukunimiä saatetaan käyttää kirjallisesti esimerkiksi silloin, kun jossain tilaisuudessa on useita saman nimisiä henkilöitä. Silloin sukunimi merkitään nimen perään sulkuihin: metropoliitta Johannes (Rinne).
Ortodoksiset maallikotkin käyttävät toisinaan heidän oman pyhiensä nimiä oman kasteessa saadun nimien sijasta, Hannu voi olla Johannes, Markku Markus jne.
Piispat merkitsevät usein kirjeissä allekirjoitukseensa joko nimensä eteen tai taakse ristin (+), jolla osoitetaan hänen piispallista arvoaan ja kirjeen saajalle annettua siunausta.
Ortodoksisen piispan tai papin kohdatessa kristityt (siis myös muut kuin ortodoksit) voivat pyytää häneltä siunausta sanomalla esimerkiksi "Esipaimen, siunaa!" (piispalle) tai "Isä, siunaa!" (papille) ja laittamalla kädet eräänlaiseksi kupiksi, toinen kämmen toisen päälle ja muodostaen siunauksen pyytäjän eteen (noin navan kohdalle hieman irti vartalosta) käsillä kupin. Piispa tai pappi tekee käsien päälle ilmaan ristin ja ottaa sitten kiinni kädestä, jolloin siunauksen pyytäjä suutelee kevyesti siunauksen antajan (oikeaa) kättä. Tämä käytäntö on yleisempää slaavilaisessa perinteessä kuin kreikkalaisessa perinteessä, mutta voidaan käyttää toki molemmissa. Siunausta ei pyydetä diakonilta eikä nunnalta. Sen voi pyytää kuitenkin naisluostarin johtajalta, igumenialta, jolloin Suomessa suudellaan hänen kättään, mutta Venäjällä hän tarjoaa kaularistiään suudeltavaksi. Kun paikalla on piispa ja pappeja, siunausta ei enää pyydetä papeilta, kun se on pyydetty ja saatu piispalta.
On myös aivan tavallista, että siunauksen pyytämisen tai muiden näiden ortodoksisten tervehdysten sijasta piispaa tai pappia tervehditään samoin kuin omassa kultuurissa on yleensä tapana esimerkiksi tervehtimällä kättelemällä. Näin tapahtuu usein etenkin, kun muu kuin ortodoksi kohtaa piispan tai papin. Mikään ei kuitenkaan estä heitäkin tervehtimästä "ortodoksisella tavalla".