Pappi

Pappi

Pappi (Suomessa käytetään myös nimitystä pastori) eli presbyteeri (latinaksi: pastor, kreikaksi:ιερέας, πρεσδυτερος, venäjäksi: священник, пресвитер иерей) on piispan kirkolliseen tehtävään pappeuden sakramentissa vihkimä kanoniset ehdot täyttävä mies, joka toimittaa seurakunnissa jumalanpalveluksia, mysteerioita (sakramentteja) ja muita toimituksia sekä opettaa kristinuskoa ja sen totuuksia ja kristillisen elämän hyveitä.

Vanhassa testamentissa israelilaisilla ei aluksi ollut pappeja (1.Moos.12:8), mutta heidän saavuttuaan Kanaanin maahan, pappeus tuli leeviläisten tehtäväksi (5.Moos.33:8, 10) ja myöhemmin se rajoittui vain Aaronin sukuun (4.Moos.16-17).

Uudessa testamentissa papilla tarkoitetaan yleensä juutalaista temppelipapistoon kuuluvaa (Luuk.1:5,8). Heprealaiskirjeen mukaan Jeesuksen uhri uudisti jumalanpalveluksen ja Jeesus oli siitä lähtien ylimmäinen pappi (Hepr.7-10).

Nykyään pappi on Kristuksen kirkon palvelija, joka on asetettu tähän papilliseen tehtäväänsä. Pappeja on joidenkin paikalliskirkkojen perinteessä hieman eri kategorioita sen mukaan, voiko hän ottaa vastaan synnintunnustuksen vai ei, tai voiko hän pitää opetuspuheen (saarnan) vai ei.

Pappi on ortodoksisessa kirkossa pääsääntöisesti avioliitossa. Meillä on kuitenkin perinteestä poiketen myös ns. selibaattipappeja, jotka eivät ole avioliitossa eivätkä kuulu luostaripapistoon. He eivät voi enää avioitua menettämättä pappeuttaan, mutta he eivät ole antaneet samanlaista selibaattilupausta kuin luostaripapisto on antanut.

Papille määrätyt korkeat vaatimukset on lueteltu Raamatussa 1. Timoteuksen kirjeessä (1.Tim.3:8-13). Myös ekumeenisten kirkolliskokousten kanoneissa on säädöksiä papeista ja papistosta.

Luostarissa toimivaa pappia, joka on samalla munkki, nimitetään pappismunkiksi.

Pappi voi saada erillisen arvonimen hyvästä ja ansiokkaasta työstään kirkon parissa. Tällöin häntä nimitetään rovastiksi. Luostaripapistolla vastaava arvonimi on arkkimandriitta. Venäjällä rovasti voi saada joissain tapauksissa myös mitran kanto-oikeuden, jolloin häntä nimitetään mitrarovastiksi. Tämä käytäntö ei ole voimassa Suomen ortodoksisessa kirkossa.

Isä on kaikkien papistoon kuuluvien yleinen puhutteluarvonimi - isä Mikko, isä Timo, jne.

HAP