Einojuhani Rautavaaran vigilia

Einojuhani Rautavaara sävelsi vigilian pyhän Johannes Kastajan (Edelläkävijän) muistolle Helsingin Juhlaviikkojen ja Suomen Ortodoksisen Kirkon tilaustyönä vuonna 1971. Juhlaviikoille tilattiin tuona vuonna kolme messua: luterilainen (sävelsi Bengt Johansson), roomalaiskatolinen (sävelsi Erik Bergman) ja ortodoksinen. Juhlaviikot olivat määränneet ortodoksisen sävellyksen esitysajaksi lauantai-illan 28.8.1971. Näin jumalanpalvelukseksi sopi vigilia, ja päivän muistoksi Johannes Kastajan mestaus. Sunnuntain sävelmäksi sattui 4. sävelmä. Tämä kaikki oli täysin sattumaa - etukäteen oli valittu vain esitysajankohta.

Rautavaara läpisävelsi tuon juhlavigilian papiston osia myöten. Kantaesityksen oli tarkoitus olla jumalanpalvelusmuodossa, ei konserttina. Jo harjoitusten alkuvaiheessa kävi selväksi, ettei teosta voida esittää kokonaisuudessaan kerralla; se olisi liian pitkä, ja liian raskas papistolle ja laulajille. Niinpä se jaettiin ehtoo- ja aamupalvelukseen. Ehtoopalveluksen kantaesitys oli jumalanpalvelusmuodossa Uspenskin katedraalissa elokuussa 1971, ja aamupalveluksen vuotta myöhemmin. Teos kokonaisuudessaan kuitenkin valmistui jo 1971.

Alkuperäisestä sävellyksestä on tehty useita uusia versioita, joista viimeisin on vuonna 1997 julkaistu konserttiversio. Tämä konserttiversio on se, jota nykyisinkin esitetään. Sen kesto on noin kolmasosa alkuperäisestä kokonaisteoksesta. Teoksen karsinta on tehty musiikillisin perustein, eivätkä kaikki jumalanpalveluksen osat ole säilyneet.

Artikkeli perustuu Tarja von Creutleinin esitelmään Mikkelin seurakuntasalilla sovintosunnuntaina 18.2.2007, sekä hänen väitöskirjaansa Einojuhani Rautavaaran "Vigilia Pyhän Johannes Kastajan muistolle" ortodoksisen kirkkomusiikin kontekstissa.

Säveltäjän taiteilijakuva

Rautavaara oli vigilian tekemisen aikaan kiistelty henkilö julkisuudessa. Tästä osoituksena Kari Suomalainen piirsi hänestä pilapiirroksen, jossa metrotoimikunta pyysi Rautavaaraa soittamaan monimutkaisen metrosuunnitelman mukaan, nuottien sijaan. Hän viittasi tapaukseen, jossa orkesteri oli kieltäytynyt soittamasta Rautavaaran sävellystä, koska hän oli kirjoittanut sen millimetripaperille.

Rautavaara oli kiinnostunut ortodoksisesta kirkosta, vaikka hän ei siihen kuulunutkaan. Rautavaara itse on sanonut, että hän pujahti ortodoksin nahkaan. Rautavaara oli vieraillut ennen talvisotaa Vanhan Valamon luostarissa, jossa hän oli ihastunut kirkon kellojen soittoon ja munkkien mahtavaan lauluun. Tarja von Creutlein on päätellyt, että Rautavaara vieraili Valamossa pyhien Sergein ja Hermanin juhlan aikaan, jolloin sinne oli ylimääräisiä lauttavuoroja. Tämä vierailu oli merkittävässä osassa hänen suuntautumisessaan ortodoksisuuteen.

Sävellystyön taustaa

Rautavaara aloitti musiikin opinnot vasta 16-vuotiaana. Silloinen Helsingin metropoliitta Johannes antoi tukensa Rautavaaran vigilian säveltämiselle. Näin suuren teoksen tekemiseen tarvittiin lupa kirkolta. Vigiliaa tehdessä hänellä oli neuvonantaja, joka on jäänyt nimettömäksi. Neuvojalla oli ilmeisesti teologista tietämystä. Von Creutlein arvelee, että neuvonantaja oli ulkoasiainneuvos, rovasti Olli Bergman. Rautavaara itse ei osaa varmuudella nimetä neuvonantajaansa. Tähän saattaa olla syynä myös se, että neuvonantajalla ei ollut kirkkomusiikin riittävää asiantuntemusta.

Rautavaara pyrki tavoittamaan sävellyksessään bysanttilaisen perinteen, jota oli kuullut Athos-vuoren munkkien laulamana. Rautavaara oli kuunnellut bysanttilaisia sävelmiä, mutta hänen teoksessaan on vain yksi bysanttilainen yksiääninen sävelmä. Rautavaaran vigilian aikaisemmissa versioissa oli enemmän yksiäänistä laulua, joten ne ovat von Creutleinin mukaan enemmän bysanttilaisen perinteen mukaisia.

Useita versioita

Rautavaaran vigiliassa on samat tekstit kuin perinteisessä vigiliassa, sekä Johannes Kastajan mestauksen juhlan tekstejä. Sävel on kuitenkin hyvin erilainen. Hän pyrki irrottautumaan 1800-luvun venäläisestä kirkkomusiikkityylistä, jossa musiikkia on romantisoitu niin paljon, että jos sanat vaihdettaisiin, sitä ei luultavasti tunnistaisi kirkkomusiikiksi. Rautavaaran vigiliasta oli useita eri versioita (1973, 1980, 1988 ja 1997), koska alkuperäistä jumalanpalveluskäyttöön tarkoitettua versiota pidettiin liian pitkänä. Vuoden 1971 Rautavaaran vigilia oli ainoa hänen säveltämänsä täydellinen ortodoksinen jumalanpalvelustoimitus. Von Creutleinilla oli ollut suuri vaiva etsiä alkuperäiset versiot vigiliasta, koska Rautavaara pyysi tuhoamaan aina edelliset versiot. Ne löytyivät kuitenkin kirjastosta, jossa eräs kirjastonhoitaja oli säilyttänyt vanhat nuotit.

Suurin muutos verrattuna alkuperäistä versiota uusiin versioihin on se, että se ei enää ole jumalanpalvelusmusiikkia. Nykyään sitä esitetään vain konserteissa, eikä se ole enää jumalanpalveluskäytössä. Myöhempiä versioita on lyhennelty ja niistä on poistettu osioita. Myöhemmissä versioissa ei enää edes puhuta Johannes Edelläkävijästä, jonka muistoksi vigilia alun perin tehtiin. Myöhemmistä versioista poistettiin muun muassa Johannes Edelläkävijän tropari, mikä sitoi teoksen Johannes Edelläkävijän juhlaan.

Rautavaara oli käytössään arkkipiispa Hermanin vuonna 1941 rahoittama Johannes Edelläkävijän juhlan vigilian teksti. Rautavaaraa ennen oli sävelletty muutamia vigilioita, mutta hänellä ei ollut esikuvia sävellyksilleen. Liturgia olisi ollut helpompi säveltää, koska vaihtuvia tekstejä on vähemmän. Rautavaaran neuvonantaja ei välttämättä ole tuntenut erityisen tarkasti juuri kirkkolauluasioita. Tämän huomaa ratkaisuista, joita Rautavaara on joutunut tekemään. Rautavaaran iso vigiliaurakka, sisälsi myös kaksi isoa kanonia. Hän oli tehnyt neuvonantajansa kanssa ratkaisun, että näistä ylösnousemuskanoni jätetään teokseen, mutta Johannes Edelläkävijän kanoni jäisi pois. Olennainen poikkeava piirre sävellyksessä on, että se ei toteuta kahdeksansävelmistön periaatetta.

Kirkkomusiikkiperinteen vaikutteita

Ortodoksinen kirkko ei innostunut kovinkaan paljon Rautavaaran sävellyksestä, koska palvelusta ei voi toimittaa, ellei Johannes Edelläkävijän juhla satu sunnuntaille ja ellei vuorossa ole 4. sävelmä. Tämä sattuu noin sadan vuoden välein, joten teos on kirkon käyttöön melko hyödytön. Rautavaaran teos on ennemminkin hieno musiikillinen sävellys konserttisaleihin kuin ortodoksisen kirkon jumalanpalvelusmusiikkia. Silti se on saanut vaikutteensa ortodoksisen kirkon bysanttilaisesta kirkkomusiikkiperinteestä.

Rautavaara käytti vigiliassaan tehokeinona muun muassa kuiskausta. Hän yrittää hakea sävellykseen bysanttilaisia mikrointervalleja, mutta meidän käyttämällä nuottikirjoituksella niiden ilmaiseminen on vaikeampaa kuin bysanttilaisilla neumeilla. Rautavaaran käytössä oli vanhempi vigiliakirja, jossa oli vähän nuottiesimerkkejä. Tästä saattoi saada kuvan, että säveltäminen oli vapaampaa. Rautavaara oli individualisti, joka ei ollut ulkopuolisten mielipiteiden vanki. Rautavaara mielletään mystikoksi, mutta hän ei ole kirjoittanut mitään mystiikasta.

Rautavaara siis tavoitteli, ettei hänen teoksessaan olisi venäläistä vaikutusta, mutta sitä tuli silti erityisesti bassoääniin. Kreikkalaisessa kulttuurissa basso lauletaan korkeammalta kuin venäläisessä. Rautavaaran teoksessa juuri bassosolistin merkitys on suurin. Von Creutleinin mielestä bassoääni kuvaa Johannes Edelläkävijän osuutta teoksessa.

Säveltäjän juhlakonsertit

Vuonna 1998 Rautavaara täytti 70 vuotta. Häntä juhlittiin monilla konserteilla. Yksi näistä oli Uspenskin katedraalissa, vigilia pyhän Johannes Edelläkävijän muistolle. Hän oli pyytänyt jo 20 vuotta aikaisemmin painamaan vigilian, mutta se painettiin vasta 1998. Samalla ilmestyi Radion Kamarikuoron levy, joka valittiin vuoden kuorolevyksi. Hänen 80-vuotispäiväänsä tullaan juhlimaan esittämällä hänen säveltämänsä vigilia eri seurakunnissa.

Ortodoksista konserttimusiikkia

Rautavaaran teos on tehty ammattikuorojen laulettavaksi, ei kirkkokuoroille. Jaakko Olkinuora toteaakin Aamun Koiton numerossa 3/2007, että on erikseen konserttimusiikkia ja jumalanpalvelusmusiikkia. Ortodoksinen kirkko haluaisikin tehdä ortodoksisen musiikin kuulijoille selvemmäksi, että Rautavaaran vigilian ja Novospasskin munkkikuoron kaltaiset ortodoksisen musiikin konserttiesitykset eivät ole ortodoksisessa kirkossa käytettävää jumalanpalvelusmusiikkia, vaikka ovat hyvää ortodoksista konserttimusiikkia.

Petja Pyykkönen

Kuuntele esimerkkejä Rautavaaran vigiliasta Radion Kamarikuoron laulamana (mp3)

• Oopperamaista moniäänistä laulua
• Bassosoolo
• Kuiskaus tehokeinona

Kirjallisuutta

• von Creutlein, Tarja: Einojuhani Rautavaaran "Vigilia Pyhän Johannes Kastajan muistolle" ortodoksisen kirkkomusiikin kontekstissa (väitöskirja)

Katso myös

• Einojuhani Rautavaaran vigilia (Urkuyö ja aaria 2009)