Diakonia

Pyhä Olympiada
Konstantinopolin diakonissa,
muistopäivä 25.7.
Kuva: Pyykkönen

Pyhä Stefanos
Ensimmäinen diakoni
Kuva Pyykkönen

Diakonia (kreikaksi: διακονία, diakonia -> δια / dia / kautta, läpi ja κονία / konia / talo -> vapaasti käännettynä taloudenpito, palvelu) on kirkollista sosiaalista auttamista ja hyväntekeväisyyttä, joka perustuu kristinuskoon. Kyseessä on yksi kristinuskon perustehtävistä jumalanpalveluksien ja evankeliumin levittämisen ohessa.

Eri kirkkokunnissa diakonia ymmärretään silti hieman eri tavalla. Diakonia perustuu kuitenkin lähimmäisenrakkauteen ja alkukirkon tapaan pitää huolta kaikista, myös vähäosaisista. Diakoniatyötä tehdään yleensä vapaaehtoisvoimin, vaikka eri seurakunnissa on myös palkattuja, tähän tehtävään keskittyviä työntekijöitä.

Luterilaisessa kirkossa voi olla mies- tai naisdiakoneita sekä nais- että miesdiakonissoja. Ero luterilaisen diakonin ja diakonissan välillä on koulutuksessa. Diakonilla on sosiaalityön (nuorisotyön) koulutus ja lisäksi erikoistumista seurakuntatyöhön. Diakonissalla on sairaan-/terveydenhoitajan koulutus ja lisäksi erikoistuminen seurakuntatyöhän. Molemmat ovat päteviä hakemaan ev.lut seurakunnan diakonian virkoja.

Ortodoksisessa kirkossa on myös diakoneja, mutta heidän tehtävänkuvansa käsittää huomattavasti laajemman toimialan ja joskus se keskittyy enemmän jumalanpalveluksiin ja niissä avustamiseen kuin lähimmäistyöhön. Diakoni on ortodoksisessa kirkossa yksi pappeuden asteista.

Ortodoksisissa seurakunnissa on erilaisia diakoniapiirejä tai -toimikuntia, jotka koordinoivat seurakunnan alueella tapahtuvaa diakoniatyötä usein papin tai kanttorin tai muun tehtävään määrätyn työntekijän avustuksella. Suuremmissa seurakunnissa diakoniatyö on asetettu jonkun tehtävään määrätyn työntekijän vastuulle.

Aikaisemmin ortodoksisessa kirkossa oli myös (naispuolisia) diakonissoja, mutta tällainen tehtävä on nykyisin hävinnyt eikä ole enää käytössä, vaikka sen palauttamisesta on keskusteltu useissa paikalliskirkoissa, muun muassa Kreikassa.

Diakoniatyö on aina kuulunut luostarien tehtäviin. Luostarit ovat tarjonneet turvapaikan, ruokaa ja vaatetusta niitä tarvitseville kautta vuosisatojen. Nykyisin diakoniatyötä tekevät myös monet kristilliset järjestöt, kuten esimerkiksi ortodoksisen kirkon piirissä PSHV eli Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta sekä OrtAid.

Viittauksia diakoniatyöhön löytyy Raamatusta sekä Vanhasta testamentista että Uudesta testamentista.

(Ps.8:5)

-- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.

(3.Moos.19:33-34)

"Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne."

(5.Moos.24:17)

"Ette saa viedä muukalaiselta ettekä orvolta hänen oikeuksiaan. Älkää ottako leskeltä vaatetta lainan pantiksi.”

(Jes.57:15)

Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin:

-- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.

Uuden testamentin kuuluisin diakoniatyötä kuvaava kertomus on varmaankin ’Laupias samarialainen’ (esim. Luuk.10:25-37). Samoin asiaa sivutaan Matteuksen evankeliumin viimeistä tuomiota koskevan kertomuksen alussa (Matt.25:31-40).

Ensimmäisten diakonien, muiden muassa pyhän Stefanoksen valinnasta Raamatussa kerrotaan Uudessa testamentissa muun muassa Apostolien teoissa (Apt.6:1-7). Apostoli Paavali viittaa diakoniaan galatalaiskirjeessään (Gal.6:2):

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.

HAP

Katso myös

• Bysanttilainen ihmisrakkaus ja avustustyö (opetuspuhe)
• Johannes Laupias
• Maria Pariisilainen

• Seurakunnallinen toiminta (opetuspuhe)