Hagia Sofia

Hagia Sofia
(© Petja Pyykkönen)

Hagia Sofia Konstantinopolissa (Istanbulissa)
(© Hannu Pyykkönen)

Hagia Sofian pääkupoli on tuettu holvein ja puolikupolein.
(© Petja Pyykkönen)

Hagia Sofia pohjoispuolelta edessään valkoinen patriarkan aarrehuone (skeuophylakion)
(© Petja Pyykkönen)

Hagia Sofia on rakennettu useiden päällekkäisten holvien varaan ja pääkupoli näyttää leijuvan ilmassa sen ikkunarivistön ansiosta
(© Petja Pyykkönen)

Hagia Sofian mystistä valoa
(© Petja Pyykkönen)

Tästä riimukirjoituksesta tiedämme, että viikinki Halvdan vieraili 800-luvulla Hagia Sofiassa
(© Petja Pyykkönen)

Hagia Sofiaan on maalattu seinille islamilaisia kirjoituksia
(© Hannu Pyykkönen)

Hagia Sofia (kreik. Ἁγία Σοφία) oli Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan pääkaupungin Konstantinopolin patriarkan kirkko ja ortodoksisuuden keskipiste lähes tuhannen vuoden ajan. Hagia Sofia oli maailman suurin rakennus tuhannen vuoden ajan, kunnes Sevillan katedraali rakennettiin vuonna 1520, ja se piirtää yhä ääriviivat Konstantinopolille. Hagia Sofia loi suunnan kristilliselle kirkkoarkkitehtuurille ja myöhemmin ottomaanien moskeijoille.

Historia

Konstantinos Suuri oli kristinuskon suuri puolustaja Rooman valtakunnassa. Hän perusti pakanallisen Rooman tilalle valtakunnalle uuden kristillisen pääkaupungin, Konstantinopolin (vuodesta 1930 Istanbul). Kaupunki vihittiin virallisesti valtakunnan uudeksi pääkaupungiksi 11.5.330. Kun Länsi-Rooma tuhoutui kansainvaellusten myllerryksissä, Konstantinopolista tuli Rooman valtakunnan kulttuurillinen ja hengellinen keskus.

Vaikka Konstantinos Suuri vapautti kristinuskon Rooman valtakunnassa, hänen jälkeensä muutamat keisarit kääntyivät vielä pakanauskontojen puoleen. Kristinusko vapautui lopulta vasta 391, kun Theodosius julisti kristinuskon valtionuskonnoksi. Keisari Justianos I (527-565) ymmärsi, että kristittyjen pääkaupunki tarvitsisi arvoisensa kirkon ja alkoi rakennuttaa Pyhän Viisauden kirkkoa eli Hagia Sofiaa.

Hagia Sofian paikalla oli ollut Apollon temppeli. Paikalle valmistui ensimmäinen basilika (nk. suuri kirkko) Konstantinos Suuren pojan Constantios II:n rakennuttamana vuonna 360, johon tehtiin uudistuksia vuosina 404 ja 415 (nk. toinen kirkko). Ensimmäinen basilika paloi suurelta osin Johannes Krysostomoksen karkottamista seuranneiden mellakoiden aikana vuonna 404. Niin kutsuttu toinen kirkko paloi Nika-kapinan aikana vuonna 532, lukuun ottamatta pohjoispuolella sijaitsevaa patriarkan aarrehuonetta (skeuophylakion).

Kolmatta Hagia Sofiaa varten tuotiin keisari Justianos I:n määräyksestä kiviä aina Kreikasta, Syyriasta, Länsi-Ranskasta ja Egyptistä asti. Kirkon rakennuttaminen työllisti tuhansia kivenhakkaajia ja rakennus tuli maksamaan nykyrahassa yli 300 miljoonaa euroa. Hagia Sofiaa suunnittelivat tiedemies-arkkitehdit Anthemios Trallesilainen ja Isidorus Miletuslainen. Kirkko vihittiin 27.12.537. Konstantinopoli sijaitsee mannerlaattojen rajalla, jossa koetaan usein maanjäristyksiä. Onkin ihme, että Hagia Sofia on pysynyt pystyssä jo lähes 1500 vuotta. Anthemios ja Isidorus olivat enemmänkin tiedemiehiä kuin arkkitehtejä ja heidän rakentamaansa Hagia Sofiaa jouduttiin korjailemaan ja muuttamaan vielä monesti, mikä myös muokkasi Hagia Sofiasta nykyisenlaisen. Meille asti säilynyt Hagia Sofia ei siis enää ole täysin sama kuin Justinianoksen rakennuttama.

Kaksikymmentä vuotta rakentamisesta useissa maanjäristyksissä vaurioitunut kupoli romahti vuoden 558 maanjäristyksessä ja tilalle rakennettiin uusi, joka valmistui vuonna 563. Tällöin kirkon kupolia korotettiin nykyiseen korkeuteensa 55,6 metriin sisältä mitattuna. Sen halkaisija on suurimmillaan 31 metriä. Tämänkin kupolin länsiosa romahti vuonna 989 ja sen korjasi armenialainen arkkitehti Trdat. Myös itäosa romahti vuonna 1346 ja kirkko oli suljettuna vuoteen 1354 asti. Ottomaanit valloittivat Konstantinopolin vuonna 1453. He muuttivat kirkon moskeijaksi, korjailivat kupolia, rakensivat kirkon ympärille neljä minareettia, peittivät Justinianoksen aikaiset mosaiikit keltaisella maalilla ja ripustivat Hagia Sofiaan puisia kilpiä, joissa oli Koraanin jakeita.

Hagia Sofian loisto

Hagia Sofiassa oli suuri kokoelma reliikkejä ja 15-metrinen hopeinen ikonostaasi, mutta sen suurin aarre olivat upeat mosaiikit. Hagia Sofiassa palveli 80 pappia, 150 diakonia ja yli kaksisataa muuta henkilöä. Jumalanpalvelukset olivat loistokkaita, etenkin kun Bysantin keisari vieraili niissä. Reliikit ryöstettiin suureksi osaksi neljännen ristiretken aikana vuonna 1204. Tätä pidetään usein ortodoksisessa kirkossa idän ja lännen kirkkoja lopullisesti jakavana tapahtumana. Mosaiikit tuhottiin tai niiden päälle maalattiin keltaista maalia, kun kirkko muutettiin moskeijaksi.

Hagia Sofian ylägallerian takaosa oli varattu keisarinnalle ja hovineidoille. Keisarinnan paikan kaiteesta löytyy viikinkien riimukirjoitusta, mikä keskiaikaisena töherryksenä todistaa myös heidän läsnäolostaan Konstantinopolissa. Keisarinnan paikan läheisyydessä on marmoriovi, joka on kaiverrettu niin, että näyttää kuin siinä olisi useampia ovia.

Kun keisari Justianos sai Hagia Sofian valmiiksi ja näki miten upea kirkosta oli tullut, hänen kerrotaan huudahtaneen: ”Olen voittanut sinut, Salomo!” Tällä hän olisi viitannut kuningas Salomon rakentamaan Jerusalemin temppeliin, joka oli juutalaisten kuuluisin temppeli. Tämä tarina ei kuitenkaan mitä todennäköisimmin ole totta, vaan on myöhempien aikojen keksintöä.

Myös toisen todennäköisesti vailla totuuspohjaa olevan legendan mukaan Hagia Sofiaan tutustuneet Venäjän tsaarin Vladimirin lähettiläät pitivät sen kauneudesta niin paljon, että Vladimir päätti valita kansalleen uskoksi ortodoksisuuden. Todennäköisemmät syyt venäläisten kristinuskon valitsemiseen olivat poliittisia tai henkilökohtaisia (Korpela, Jukka. Kiovan Rusj. Keskiajan eurooppalainen suurvalta. Hämeenlinna 1996.).

Arkkitehtuuri

Hagia Sofiassa antiikin aikaista rakentamista tulkittiin uudelleen ja kristillisessä arkkitehtuurissa vertauskuvallisuus tuli tärkeäksi. Rakennusten tuli ylistää Jumalaa ja valon sekä koko ilmapiirin tuli edistää mystistä kokemusta. Hagia Sofian pääkupolin alalaidassa kiertää 40 pientä ikkunaa. Paitsi että ne tuovat sisätilaan mystisen valon, ne saavat myös aikaan vaikutelman, että kupoli leijuisi ilmassa.

Justinianos I kehitti roomalaista Pantheonin mukaista pyörötemppeliä täydellisyyteen luodessaan Konstantinopolille muinaisen Rooman mahtiasemaa. Tänä aikana merkittävimmät kupolikattoiset rakennukset olivat Konstantinopolin Hagia Sofia ja Ravennan Bysantin käskynhaltijan kirkko San Vitale.

Hagia Sofiassa rakentamisessa pyrittiin keveyteen ja eleganssiin. Holveja ja kupoleita sijoitettiin päällekkäin, mikä oli myös rakenteellinen ratkaisu, sillä ne kannattelivat pääkupolia. Kupoli seisoo neljän pilarin varassa, joiden paine kohdistuu sivuilla oleviin puolikupoleihin ja holvijärjestelmään. Hagia Sofiassa yhdistyi erinomaisella tavalla pitkä- ja keskeiskirkko (katso -> basilika). Keskeisrakennukset loivat tuleville kirkoille esikuvan, joka ortodoksisessa kirkossa on osittain säilynyt tähän päivään asti.

Hagia Sofia nykyään

Hagia Sofia toimi kirkkona 29.5.1453 asti. Hagia Sofian sisäosia koristivat mosaiikit, joista muutamia on yhä nähtävillä nykyään ja osa alkaa tulla taas esille maalikerroksen alta. Ikonoklastit tuhosivat lähes kaikki ikonit ja tähän päivään säilyneet ovat myöhemmiltä ajoilta. Ottomaanit tuhosivat kaikki uskonnolliset symbolit ja peittivät mosaiikit maalilla. Yhdysvaltalaiset restauroivat useita mosaiikkeja 1930-luvulla maalin alta. Turkkilaiset myivät osan mosaiikkipalasista turisteille matkamuistoiksi. Kaikkien tulipalojen, maanjäristysten, sotien sekä kirkkotaiteen ja kirkon vihaajien vandalismin jälkeen on Jumalan ihme, että Hagia Sofia on yhä 1500 vuoden jälkeen pystyssä todistamassa Konstantinopolin muinaista loistoa, joka saa vielä nykyihmisenkin sanattomaksi.

Vuonna 1934 Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Atatürk muutti Hagia Sofian museoksi. Tämän jälkeen alkoi taiteilu siitä, kummat ovat ”historiallisesti” tärkeämmät turkkilaisessa museossa – uuden ajan islamilaiset kalligrafiat vai tuhat vuotta vanhemmat mosaiikit. Keltaisen maalin alla on odottamassa ortodoksisen kirkkotaiteen helmiä. Ne odottavat siellä sellaisia aikoja, jolloin suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet Turkissa paranevat. Hagia Sofian muuttamista jälleen ortodoksiseksi kirkoksi ovat vaatineet muun muassa useat yhdysvaltalaiset poliitikot, mutta aihe on Turkissa poliittisesti erittäin arka ja tällä hetkellä mahdoton ajatus. Konstantinopolin katukuvaa hallitsee Hagia Sofian lisäksi Sininen moskeija, joka on saanut paljon arkkitehtuurisia vaikutteita Hagia Sofiasta. Hagia Sofia kirkkona Sinisen moskeijan vieressä olisi osoitus koko maailmalle, että kristityt ja muslimit voivat elää rinnakkain, samassa pyhässä kaupungissa.

Petja Pyykkönen

Katso myös

• Bysantti
• Konstantinos Suuri
• Bysanttilainen kansallistunne ja eriuskoiset (opetuspuhe)
• Romanos Melodos
• Halkin teologinen seminaari
• Halkin avaaminen
• Viktor Turhanen (Ainoan Halkissa opiskellut suomalainen ortodoksi)
• Opiskelu Halkissa lukuvuonna 1959-60 (Rovasti Viktor Turhasen muistelmia opiskelusta Halkissa)
• Halkin teologinen korkeakoulu (Rovasti Viktor Turhasen muistelmia opiskelusta Halkissa)
• Konstantinopoli (Rovasti Viktor Turhasen kirjoitus Konstantinopolin kaupungista)
• Athenagoras I (patriarkka)
• Pieni Hagia Sofia

Muualla Internetissä

• Virtuaalinen Hagia Sofia
• 1200-luvun Hagia Sofian tietokonerekonstruktio
• Hagia Sofia

YouTube-video aiheesta

• Hagia Sophia

• Hagia Sophia - Constantinople