Ero sivun ”Heinäveden Valamon luostari” versioiden välillä

Nykyinen versio 20. helmikuuta 2022 kello 11.15

..

Uuden Valamon luostarin
Kristuksen kirkastumisen kirkko
Kuva © Pyykkönen

Tämä artikkeli käsittelee Suomessa sijaitsevaa Valamon luostaria, samannimistä Venäjällä sijaitsevaa toista luostaria käsittelee artikkeli Laatokan Valamon luostari.

Valamon luostari, joka tunnettiin Suomessa myös nimellä Uuden Valamon luostari erotuksena Laatokan Valamon luostarista, sijaitsee Heinäveden kunnassa. Heinäveden Valamo jatkaa Vanhan Valamon perinteitä. Valamon perustivat aikoinaan Laatokan saarelle pyhittäjäisät Sergei ja Herman Valamolainen.

Laatokan Valamon luostarin munkit joutuivat siirtymään sodan jaloista evakkoon muualle sisä-Suomeen ja Kannonkosken kautta he päätyivät Heinävedelle Papinniemelle, josta 24. heinäkuuta 1940 hankittiin luostarille entinen Saastamoinen yhtymän iso tila rakennuksineen sekä n. 300 hehtaaria metsämaata ja 50 hehtaaria peltoa.

Uusi Valamo

Uuden Valamon vanha kirkko
Kuva © Pyykkönen

Viimeiset munkit poistuivat Laatokan Valamosta maaliskuussa 1940. Uutta asuinsijaa ruvettiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Marraskuussa 1940 munkkien määrä oli noin 150 henkeä, joista suurin osa vanhoja miehiä.

Luostari eli kituuttaen sodan jälkeiset vuodet, munkkien määrän vähetessä radikaalisti. Luostari riutui ja rappeutui. Pappismunkkien määrä väheni viimein yhteen – pappismunkki Simforian, myöhemmin luostarin johtaja, igumeni, toimitti yksin tradition määräämät jumalanpalvelukset. Kirkkokielenä luostarin kirkossa oli muinaisbulgaria eli kirkkoslaavi.

Luostarissa oli sotien jälkeen myös muualta luovutetun alueen luostareista tulleita asukkaita. Heitä oli mm. Konevitsan luostarista Laatokan saarelta (saapuivat v. 1956 Keiteleellä sijainneesta väliaikaisesta luostaristaan) ja Lapista Suomen ”oikeanpuoleisesta käsivarresta” Petsamon luostarista (saapuivat Uuteen Valamoon jo v. 1942).

Kalenterikiista

Ihmeitätekevä Konevitsan Jumalanäiti ikoni Heinäveden Valamon pääkirkossa.
Kuva © Mikhail Shiskov

Suomen ortodoksinen kirkko ryhtyi 1920-luvulla noudattamaan länsimaissa yleistä ns. gregoriaanista kalenteria. Ero ns. vanhaan eli juliaaniseen kalenteriin oli 13 päivää. Kirkollinen esivalta määräsi myös Valamon luostarin siirtymään uuteen ajanlaskun käyttöön. Tästä seurasi ns. kalenterikiista, joka on jatkunut ortodoksisen kirkon piirissä näihin päiviin saakka.

Sotien päätyttyä ryhmä munkkeja anoi ilman igumenin lupaa Leningradin metropoliitalta – patriarkan väliaikaiselta hoitajalta – pääsyä Moskovan patriarkaatin yhteyteen vanhan ajanlaskun noudattajaksi. He halusivat palata vanhaan Laatokan Valamoon kilvoittelemaan.

Vuonna 1945 venäläinen metropoliitta Grigori saapui Suomeen tarkoituksena liittää koko Suomen ortodoksinen kirkkokunta Venäjän kirkkoon hiippakuntana, takaisin Moskovan patriarkaatin jurisdiktion alaisuuteen.

Heinäveden Valamon luostari liittyi entisen äitikirkkonsa yhteyteen ja Moskovan patriarkasta tuli luostarin veljestön korkein kirkollinen esimies. Käytännön asioissa luostari jäi Suomen kirkon alaisuuteen. Vanhaan Valamoon munkit eivät enää päässeet palaamaan.

Tilanne oli poliittisesti vaikea ja kiusallinen koko Suomessa hävityn sodan jälkeen. Kaikella yhteydenpidolla Neuvostoliittoon, myös kirkollisella, oli poliittinen leima. Tilanne normalisoitui vasta v. 1957, kun Venäjän kirkko ja Suomen kirkko solmivat suhteensa uudelleen ja Valamo palautui Suomen ortodoksisen kirkon yhteyteen.

Veljestö uusiutuu

Vuonna 1957 seitsemän munkkia lähti Heinäveden Valamosta Viroon Petserin luostariin. Vanhoja munkkeja kuoli ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla.

Mutta ihme tapahtui ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen luostari alkoi pikku hiljaa kohentua, luostariin saapui uusia suomenkielisiä kilvoittelijoita, jotka vihkiytyivät munkeiksi ja veljestön määrä kasvoi hieman. Mm. nykyisin Lintulan luostarin rippi-isänä toimiva silloinen veli Olavi, nykyisin arkkimandriitta Herman, saapui luostariin nuorena poikana 1970-luvulla.

Uusi kirkko

Kristuksen kirkastumisen kirkon ikonostaasi uusittiin vuonna 2010.
Kuva © Soili Mustapää

Marraskuussa 1973 perustettu Valamon ystävät ry ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa Paavali siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin Kristuksen kirkastumiselle. Kirkon ikonit kunnostettiin pääasiassa Vanhasta Valamosta mukaan otetuista ikoneista.

Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkolaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana.

Munkkeja ja piispoja ja uusia rakennuksia

Arkkipiispa Paavali kuului Valamon veljestöön, hän oli ennen valintaansa piispaksi Valamon pappismunkki. Uuden kirkon myötä veljestöön liittyi myös silloin Joensuun Yliopistossa työskennellyt Risto Jääskeläinen, joka toimittuaan ensin noviisina nimellä veli Kristoforos, vihittiin myöhemmin munkiksi ja sitten pappismunkiksi nimellä Ambrosius. Isä Ambrosiuksen toiminnan ansiosta Valamoon kohosi lukuisia uusia tarpeellisia rakennuksia. Isä Ambrosius valittiin sittemmin piispaksi – ensin apulaispiispaksi eli Joensuun piispaksi sitten metropoliitaksi – ensin Ouluun sitten Helsinkiin.

Suomessa ja Venäjällä Leningradissa opiskellut Petri Sarho saapui munkiksi Leningradissa vihkiytyneenä Valamoon ja hänestä tulikin pian v. 1979 luostarin uusi igumeni, johtaja. Siitä tehtävästä hänet valittiin ensin apulaispiispaksi ja sitten Oulun metropoliitaksi.

Viimeisin piispavalinta tapahtui vuoden 2004 lopulla, kun luostarin apulaisjohtaja, arkkimandriitta Arseni valittiin ensin apulaispiispaksi (Joensuun piispaksi) ja vuonna 2018 Kuopion ja Karjalan metropoliitaksi.

Näin Heinäveden Valamon veljestöstä on kolme siellä elänyttä ja vaikuttanutta jäsentä toiminut Suomessa piispana ja ainakin yksi myös ulkomailla. Hän oli isä Markus joka toimi piispana Amerikan mantereella.

Uuden Valamon kulttuurikeskus
Kuva © Pyykkönen

Vuonna 1984 vihittiin käyttöön Suomen valtion rakennuttama kulttuurikeskus, jossa on tilat mm. ikonien konservoinnille, luostarin kirjastolle ja arkistolle. Keskuksen juhlasalissa voidaan järjestää erilaisia tapahtumia, kokouksia, kongresseja sekä näyttelyjä.

Hieman myöhemmin valmistui uusi vastaanottorakennus ja uusi hotellirakennus sekä matkamuistomyymälä. Samaan kompleksiin valmistui myöhemmin myös omat opetus- ja majoitustilat Valamon kansanopistolle, joka aloitti toimintansa v. 1989 maamme ainoana ortodoksisena kansanopistona ja käyttää nykyään nimeä Valamon opisto.

Elokuussa 2009 Valamon luostari avasi Helsingin Kruununhaassa Tuohus-nimisen luostarikaupan, joka toimi jonkin aikaa Valamon luostarin infopisteenä pääkaupunkiseudulla.

Uuden Valamon luostarin johtajat, igumenit

Luostarin johtajina ovat toimineet Heinävedellä seuraavat:

igumeni Hariton (1940 – 1947)
igumeni Jeronim (1948 – 1952)
igumeni Nestor (1952 - 1967)
igumeni, arkkimandriitta Simforian (1969 - 1979)
igumeni, arkkimandriitta Panteleimon (myöh, Oulun metropoliitta) (1979 - 1997)
igumeni, arkkimandriitta Sergei (myöh. Haminan piispa) (1997 - 2021)
igumeni, arkkimandriitta Mikael, (2022 - )

(Joensuun Piispa Arseni toimi luostarin vt. johtajana 2011-2012)

Aiemmista igumeneista on tietoja Laatokan Valamon luostarin artikkelissa.

Katso myös

Laatokan Valamon luostari
Valamolainen Jumalanäiti
Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkko panoraamana - Kuva: Ortodoksi.net
Valamon Pyhittäjäisien Sergein ja Herman Valamolaisten kirkko panoraamana - Kuva: Ortodoksi.net
Valamon vanha kirkko vihittiin uudelleen
Kuvia Uuden Valamon uudesta ikonostaasista 2010
Valamon Ystävät ry

Kirjallisuutta ja linkkejä

Tito Colliander / Pertti Hietanen: Uusi Valamo (WG), 1974
Arkkimandriitta Panteleimon: Kristuksen Kirkastumisen luostari Uusi Valamo 1940-1990 (Valamon luostarin julkaisuja 37), 1990
Irinja Nikkanen (toim.): Muistoja Valamosta (Valamon ystävät ry), 1980
Työryhmä (Siili, Nikkanen, Maksimainen): Valamo (OK), 1974
Valamon luostari: Uusi Valamo - Bysantin säde Pohjolassa (Valamon luostarin julkaisuja), 1985

Videoita Uudesta Valamosta:

Valamo-dokumentti marraskuulta 2010 - toteutus PKAMK, Joensuu

Valamon luostarin pääkirkon suuret ikonit ja Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon veisu

Koordinaatit: 62°33′47″N, 28°47′26″E
Hae kohde Google Eartista

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
+..
+[[Kuva:Valamo02.jpg|thumb|300px|<center>Uuden Valamon luostarin<br>Kristuksen kirkastumisen kirkko<br> ''<small>Kuva &copy; Pyykkönen</small>''</center>]]
 {{Tämä artikkeli| käsittelee Suomessa sijaitsevaa Valamon luostaria, samannimistä Venäjällä sijaitsevaa toista luostaria käsittelee artikkeli [[Laatokan Valamon luostari]].}}
-'''Valamon luostari''', joka tunnetaan Suomessa myös nimellä '''Uuden Valamon luostari''' erotuksena [[Laatokan Valamon luostari]]sta, sijaitsee Heinäveden kunnassa. Uusi Valamo jatkaa omalta osaltaan Vanhan Valamon perinteitä. Valamon perustivat aikoinaan Laatokan saarelle pyhittäjäisät [[Sergei Valamolainen|Sergei]] ja [[Herman Valamolainen]].
+'''Valamon luostari''', joka tunnettiin Suomessa myös nimellä '''Uuden Valamon luostari''' erotuksena [[Laatokan Valamon luostari]]sta, sijaitsee Heinäveden kunnassa. Heinäveden Valamo jatkaa Vanhan Valamon perinteitä. Valamon perustivat aikoinaan Laatokan saarelle pyhittäjäisät [[Sergei Valamolainen|Sergei]] ja [[Herman Valamolainen]].
 Laatokan Valamon [[luostari]]n [[Munkki|munkit]] joutuivat siirtymään sodan jaloista evakkoon muualle sisä-Suomeen ja Kannonkosken kautta he päätyivät Heinävedelle Papinniemelle, josta 24. heinäkuuta 1940 hankittiin luostarille entinen Saastamoinen yhtymän iso tila rakennuksineen sekä n. 300 hehtaaria metsämaata ja 50 hehtaaria peltoa.
 == Uusi Valamo ==
+[[Kuva:Valamo04.jpg|thumb|<center>Uuden Valamon vanha kirkko<br>''<small>Kuva &copy; Pyykkönen</small>''</center>]]
 Viimeiset munkit poistuivat Laatokan Valamosta maaliskuussa 1940. Uutta asuinsijaa ruvettiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Marraskuussa 1940 munkkien määrä oli noin 150 henkeä, joista suurin osa vanhoja miehiä.
@@ Rivi 14: / Rivi 16: @@
 == Kalenterikiista ==
+[[Kuva:Konevitsalainen_ja_01.jpg|thumb|<center>Ihmeitätekevä [[Konevitsalainen Jumalanäiti|Konevitsan Jumalanäiti]] ikoni Heinäveden Valamon pääkirkossa.<br>''<small>Kuva &copy; Mikhail Shiskov</small>''</center>]]
 [[Suomen ortodoksinen kirkko]] ryhtyi 1920-luvulla noudattamaan länsimaissa yleistä ns. [[Gregoriaaninen kalenteri|gregoriaanista kalenteria]]. Ero ns. [[Juliaaninen kalenteri|vanhaan eli juliaaniseen kalenteriin]] oli 13 päivää. Kirkollinen esivalta määräsi myös Valamon luostarin siirtymään uuteen ajanlaskun käyttöön. Tästä seurasi ns. kalenterikiista, joka on jatkunut ortodoksisen kirkon piirissä näihin päiviin saakka.
@@ Rivi 21: / Rivi 23: @@
 Vuonna 1945 venäläinen metropoliitta Grigori saapui Suomeen tarkoituksena liittää koko Suomen ortodoksinen kirkkokunta Venäjän kirkkoon hiippakuntana, takaisin Moskovan patriarkaatin [[jurisdiktio]]n alaisuuteen.
-Uuden Valamon luostari liittyi entisen äitikirkkonsa yhteyteen ja Moskovan patriarkasta tuli luostarin veljestön korkein kirkollinen esimies. Käytännön asioissa luostari jäi Suomen kirkon alaisuuteen. Vanhaan Valamoon munkit eivät enää päässeet palaamaan.
+Heinäveden Valamon luostari liittyi entisen äitikirkkonsa yhteyteen ja Moskovan patriarkasta tuli luostarin veljestön korkein kirkollinen esimies. Käytännön asioissa luostari jäi Suomen kirkon alaisuuteen. Vanhaan Valamoon munkit eivät enää päässeet palaamaan.
 Tilanne oli poliittisesti vaikea ja kiusallinen koko Suomessa hävityn sodan jälkeen. Kaikella yhteydenpidolla Neuvostoliittoon, myös kirkollisella, oli poliittinen leima. Tilanne normalisoitui vasta v. 1957, kun Venäjän kirkko ja Suomen kirkko solmivat suhteensa uudelleen ja Valamo palautui Suomen ortodoksisen kirkon yhteyteen.
-== Veljestö uusiutuu ==
+== [[Veljestö]] uusiutuu ==
+Vuonna 1957 seitsemän munkkia lähti Heinäveden Valamosta Viroon [[Petserin luostari]]in. Vanhoja munkkeja kuoli ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla.
-Vuonna 1957 seitsemän munkkia lähti Uudesta Valamosta Viroon Petserin luostariin. Vanhoja munkkeja kuoli ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla.
 Mutta ihme tapahtui ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen luostari alkoi pikku hiljaa kohentua, luostariin saapui uusia suomenkielisiä kilvoittelijoita, jotka vihkiytyivät munkeiksi ja veljestön määrä kasvoi hieman. Mm. nykyisin [[Lintulan luostari]]n rippi-isänä toimiva silloinen veli Olavi, nykyisin [[arkkimandriitta]] Herman, saapui luostariin nuorena poikana 1970-luvulla.
 == Uusi kirkko ==
+[[Kuva:Valamo ikonostaasi.jpg|200px|thumb|<center>Kristuksen kirkastumisen kirkon ikonostaasi uusittiin vuonna 2010.<br>''<small>Kuva &copy; Soili Mustapää</small>''</center>]]
 Marraskuussa 1973 perustettu [[Valamon ystävät ry]] ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa [[Paavali (arkkipiispa)|Paavali]] siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin [[Kristuksen kirkastuminen|Kristuksen kirkastumiselle]]. Kirkon [[ikoni]]t kunnostettiin pääasiassa Vanhasta Valamosta mukaan otetuista ikoneista.
@@ Rivi 38: / Rivi 39: @@
 == Munkkeja ja piispoja ja uusia rakennuksia ==
 Arkkipiispa Paavali kuului Valamon veljestöön, hän oli ennen valintaansa piispaksi Valamon [[pappismunkki]]. Uuden kirkon myötä veljestöön liittyi myös silloin Joensuun Yliopistossa työskennellyt [[Risto Jääskeläinen]], joka toimittuaan ensin [[noviisi]]na nimellä veli Kristoforos, vihittiin myöhemmin munkiksi ja sitten pappismunkiksi nimellä [[Ambrosius (metropoliitta)|Ambrosius]]. Isä Ambrosiuksen toiminnan ansiosta Valamoon kohosi lukuisia uusia tarpeellisia rakennuksia. Isä Ambrosius valittiin sittemmin [[piispa]]ksi – ensin [[apulaispiispa]]ksi eli Joensuun piispaksi sitten [[Metropoliitta|metropoliitaksi]] – ensin [[Oulun hiippakunta|Ouluun]] sitten [[Helsingin hiippakunta|Helsinkiin]].
 Suomessa ja Venäjällä Leningradissa opiskellut [[Petri Sarho]] saapui munkiksi Leningradissa vihkiytyneenä Valamoon ja hänestä tulikin pian v. 1979 luostarin uusi igumeni, johtaja. Siitä tehtävästä hänet valittiin ensin apulaispiispaksi ja sitten Oulun metropoliitaksi.
-Viimeisin piispavalinta tapahtui vuoden 2004 lopulla, kun luostarin apulaisjohtaja, [[arkkimandriitta]] [[Arseni (apulaispiispa)|Arseni]] valittiin apulaispiispaksi.
+Viimeisin piispavalinta tapahtui vuoden 2004 lopulla, kun luostarin apulaisjohtaja, [[arkkimandriitta]] [[Arseni (apulaispiispa)|Arseni]] valittiin ensin apulaispiispaksi (Joensuun piispaksi) ja vuonna 2018 Kuopion ja Karjalan metropoliitaksi.
-Näin Uuden Valamon veljestöstä on kolme sen jäsentä toiminut Suomessa piispana ja ainakin yksi myös ulkomailla. Hän oli isä Markus joka toimi piispana Amerikan mantereella.
+Näin Heinäveden Valamon veljestöstä on kolme siellä elänyttä ja vaikuttanutta jäsentä toiminut Suomessa piispana ja ainakin yksi myös ulkomailla. Hän oli isä Markus joka toimi piispana Amerikan mantereella.
+[[Kuva:Valamo03.jpg|250px|thumb|<center>Uuden Valamon kulttuurikeskus<br>''<small>Kuva &copy; Pyykkönen</small>''</center>]]
+Vuonna 1984 vihittiin käyttöön Suomen valtion rakennuttama [[Heinäveden Valamon kulttuurikeskus|kulttuurikeskus]], jossa on tilat mm. ikonien konservoinnille, luostarin kirjastolle ja arkistolle. Keskuksen juhlasalissa voidaan järjestää erilaisia tapahtumia, kokouksia, kongresseja sekä näyttelyjä.
+Hieman myöhemmin valmistui uusi vastaanottorakennus ja uusi hotellirakennus sekä matkamuistomyymälä. Samaan kompleksiin valmistui myöhemmin myös omat opetus- ja majoitustilat [[Valamon kansanopisto]]lle, joka aloitti toimintansa v. 1989 maamme ainoana ortodoksisena kansanopistona ja käyttää nykyään nimeä Valamon opisto.
-Vuonna 1984 vihittiin käyttöön Suomen valtion rakennuttama [[Uuden Valamon kulttuurikeskus|kulttuurikeskus]], jossa on tilat mm. ikonien konservoinnille, luostarin kirjastolle ja arkistolle. Keskuksen juhlasalissa voidaan järjestää erilaisia tapahtumia, kokouksia, kongresseja sekä näyttelyjä.
+Elokuussa 2009 Valamon luostari avasi Helsingin Kruununhaassa [[Tuohus (kauppa)|Tuohus]]-nimisen luostarikaupan, joka toimi jonkin aikaa Valamon luostarin infopisteenä pääkaupunkiseudulla.
-Hieman myöhemmin valmistui uusi vastaanottorakennus ja uusi hotellirakennus sekä matkamuistomyymälä. Samaan kompleksiin valmistui myöhemmin myös omat opetus- ja majoitustilat [[Valamon kansanopisto]]lle, joka aloitti toimintansa v. 1989 maamme ainoana ortodoksisena kansanopistona.
 == Uuden Valamon luostarin johtajat, igumenit ==
+[[Kuva:Valamo_01.jpg|300px|thumb|<center>Valamon uusittu pääkirkon ikonostaasi<br>''<small>Kuva &copy; Mikhail Shiskov</small>''</center>]]
-Luostarin johtajina ovat toimineet seuraavat:
+Luostarin johtajina ovat toimineet Heinävedellä seuraavat:
-* igumeni Hariton (1940 – 1947)
+* igumeni [[AK: Igumeni Hariton|Hariton]] (1940 – 1947)
-* igumeni Jeronim (1948 – 1952)
+* igumeni [[AK: Igumeni Jeronim|Jeronim]] (1948 – 1952)
-* igumeni Nestor (1952 - 1967)
+* igumeni [[AK: Igumeni Nestor|Nestor]] (1952 - 1967)
-* igumeni, arkkimandriitta Simforian (1969 - 1979)
+* igumeni, arkkimandriitta [[AK: Igumeni Simforian|Simforian]] (1969 - 1979)
-* igumeni, arkkimandriitta [[Panteleimon (metropoliitta)|Panteleimon]] (''nyt Oulun metropoliitta'') (1979 - 1997)
+* igumeni, arkkimandriitta [[Panteleimon (metropoliitta)|Panteleimon]] (''myöh, Oulun metropoliitta'') (1979 - 1997)
-* igumeni, arkkimandriitta [[Sergei (igumeni)|Sergei]] (1997 -)
+* igumeni, arkkimandriitta [[Sergei (igumeni)|Sergei]] (''myöh. Haminan piispa'') (1997 - 2021)
+* igumeni, arkkimandriitta [[Mikael (arkkimandriitta)|Mikael]], (2022 - )
+<br>
+(Joensuun Piispa Arseni toimi luostarin vt. johtajana 2011-2012)<br>
+<br>
+Aiemmista igumeneista on tietoja [[Laatokan Valamon luostari]]n artikkelissa.
-== Kirjallisuutta ja linkkejä ==
+== Katso myös ==
+* [[Laatokan Valamon luostari]]
+* [[Valamolainen Jumalanäiti]]
+* [https://www.thinglink.com/video/1144345909513945090 Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkko panoraamana] - Kuva: Ortodoksi.net
+* [https://www.thinglink.com/video/1144510081761542145 Valamon Pyhittäjäisien Sergein ja Herman Valamolaisten kirkko panoraamana] - Kuva: Ortodoksi.net
+<!--* [Valamon vanha kirkko panoraamakuvana] - Kuva: Ortodoksi.net -->
+* [[Valamon vanha kirkko vihittiin uudelleen]]
+* [[Valamon kuvia / SC|Kuvia Uuden Valamon uudesta ikonostaasista 2010]]
+* [[Valamon Ystävät ry]]
+== Kirjallisuutta ja linkkejä ==
 * Tito Colliander / Pertti Hietanen: Uusi Valamo (WG), 1974
 * Arkkimandriitta Panteleimon: Kristuksen Kirkastumisen luostari Uusi Valamo 1940-1990 (Valamon luostarin julkaisuja 37), 1990
@@ Rivi 69: / Rivi 86: @@
 * Valamon luostari: Uusi Valamo - Bysantin säde Pohjolassa (Valamon luostarin julkaisuja), 1985
-* [http://www.valamo.fi/index.php Valamon luostarin kotisivut]
+* [https://valamo.fi/ Valamon luostarin kotisivut]
 * [http://herkules.oulu.fi/isbn9514270606/html/a25.html Ikkunoita Bysanttiin]
-* [http://www.ort.fi/sivut_organisaatio/luostarit/valamon_luostari.php Valamon luostari/ort.fi]
+* [http://www.ort.fi/content/luostarit Valamon luostari/ort.fi]
+'''Videoita Uudesta Valamosta:'''
+* Valamo-dokumentti marraskuulta 2010 - toteutus PKAMK, Joensuu
+<youtube>"9WmYQXJ-MxI"</youtube>
+* Valamon luostarin pääkirkon suuret ikonit ja Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon veisu
+<youtube>"vgICDzmLPys"</youtube>
 {{Koordinaatit|62|33|47|N|28|47|26|E|region:FI_type:landmark_scale:20000}}
-[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]]
-[[Luokka:Luostarit]]
 [[Luokka:Suomen luostarit]]
+[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]]
 [[Luokka:Valamo]]