Fjodorovin Jumalanäiti

Kostroman Fjodorovin Jumalanäidin ikoni 1100-luvulta.
Kuva: Wikipedia

Fjodorovin Jumalanäiti -ikoni
Kuva © Ortodoksi.net

Feodorovin eli Fjodorovin Jumalanäidin ikonin (Feodorovskajan) malli perustuu ensimmäiseen ikoniin, jonka maalasi apostoli ja evankelista Luukas. Feodorovin Jumalanäidin ikonia nimitetään joskus myös sijaintinsa vuoksi Kostroman Jumalanäidin ikoniksi, ja se muistuttaa kovasti Vladimirin Jumalanäidin ikonia.

Ikonin nimi ja löytyminen

Tämä ikoni sai nimensä suuriruhtinas Jaroslav Vsevolodovitšiltä (k. 1246), pyhän Aleksanteri Nevskin (Nevalaisen) isältä, joka oli kasteessa saanut nimekseen (Fjodor) Feodor pyhän suurmarttyyri Theodoros Sotapäällikön (muistopv. 8.2.) mukaan.

Perimätieto kertoo, että ikonin löysi Jaroslavin vanhempi veli, pyhä Georgi (Juri), Vladimirin suurruhtinas (muistopv. 4.2.) vanhasta puisesta tšasounasta läheltä Gorodetsin kaupunkia. Gorodetsin Feodorovin luostari rakennettiin myöhemmin tälle paikalle. Ruhtinas Jaroslavista (Feodorista) tuli Vladimirin suuriruhtinas, kun hänen veljensä Georgi kuoli taistelussa mongoleja vastaan Sit-joella. Vuonna 1239 hänen reliikkinsä siirrettiin juhlallisesti Rostoviin Vladimirin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraaliin. Jaroslav peri ikonin veljeltään ja antoi sen edelleen omalle pojalleen pyhälle Aleksanteri Nevskille.

Ikoni hallitsijoiden apuna historian tapahtumissa

Jaroslav (Feodor) tunnetaan hyvin Venäjän historiassa. Hän jatkoi setänsä pyhän suuriruhtinas Andrei I:n (Andrei Bogoljubski / Андрей Боголюбский, 1112-1174, muistopv. 4.7.) ja isänsä Vsevolod III:n Isonpesän (Всеволод III Ю́рьевич Большо́е Гнездо / Vsevolod III Jurjevitš Bolšoje Gnezdo, 1154-1212) kunniakasta perinnettä. Suuriruhtinas Jaroslav oli tekemisissä kaikkien merkittävien Rusien historian tuon ajan tapahtumien kanssa 1200-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Venäjä oli mongolien vuosina 1237-1238 polttama ja raunioittama. Jaroslav nosti maan ylös tuhkasta, rakensi uudelleen kaupungit, luostarit ja kirkot. Hän kunnosti vihollisten tuhoamat kaupungit Volgan rannalta: Kašinin, Uglitšin, Jaroslavlin, Kostroman, Gorodetsin.

Jaroslav (Feodor) perusti Kostromaan pyhän suurmarttyyri Theodoros Sotapäällikön kirkon ja Feodorovin luostarin lähelle Gorodetsia oman suojeluspyhänsä kunniaksi. Kahdeksan vuoden ajan hän hallitsi suuriruhtinaana ja johti maansa läpi tavattoman vaikean tien, ylläpiti sotilaallis-poliittista tasapainoa Kultaisen ordan – mongolien perustaman valtion – kanssa idässä ja vastusti aktiivisesti roomalaiskatolista Eurooppaa lännessä. Hänen lähin kumppaninsa oli hänen oma poikansa, pyhä Aleksanteri Nevski, joka jatkoi Jaroslavin aloittamaa politiikkaa.

Ikoni Aleksanteri Nevskillä

Ihmeitätekevä Feodorovin Jumalanäiti -ikoni oli jatkuvasti pyhän Aleksanteri Nevskin mukana ja hän rukoili sen edessä. Aleksanteri kuoli 14. päivä marraskuuta 1263 isänsä perustamassa luostarissa ja ikoni annettiin hänen nuoremmalle veljelleen Vasilille.

Vasili Jaroslavitš oli nuorin kahdeksasta Jaroslavin pojasta. Hänen ollessaan viisivuotias, hänen isänsä Jaroslav myrkytettiin vuonna 1246 Mongolian Karakorumissa ja hänestä tuli Kostroman ruhtinas. Vuonna 1272 hänestä tuli Vladimirin suurruhtinas.

Ikoni jää Kostromaan

Suuriruhtinas Vasilin neljä hallitusvuotta (1272-1276) olivat täynnä veljessotia ja ruhtinaitten riitoja. Usean vuoden ajan hän soti Novgorodia vastaan. Suuriruhtinaaksi tultuaan Vasili ei mennyt Vladimiriin vaan jäi ihmeitätekevän ikonin suojelukseen Kostromaan. Hän piti tätä paikkaa turvallisempana etenkin silloin vallinneiden kulkutautien vuoksi.

Ihmeitä sotakentällä

Vasililla oli myös mahdollisuus puolustaa ruseja ulkopuolelta tulevaa vihollista vastaan. Vuonna 1272 tataarit hyökkäsivät Venäjälle ja venäläiset joukot kokoontuivat Kostromaan karkottaakseen heidät. Ruhtinas Vasili, seuraten isoisänsä, pyhän Andrei Bogoljubskin esimerkkiä, otti taisteluun mukaansa ihmeitätekevän Feodorin Jumalanäidin ikonin, kuten isoisänsä oli ottanut mukaansa ihmeitätekevän Vladimirin Jumalanäidin ikonin. Perimätiedon mukaan sokaiseva valo lähti Feodorovin ikonista ja sokaisi tataarit, jotka pakenivat Venäjältä.

Kronikka kertoo, että suuriruhtinas Vasili tunsi suurta rakkautta kirkkoa ja papistoa kohtaan. Sen jälkeen kun Vladimirin piispa Mitrofan (Metrofanes) oli kuollut marttyyrikuoleman tataarien hyökkäyksessä Vladimiriin 4.2.1238, Vladimirin hiippakunta jäi pitkäksi aikaa ilman huolenpitoa. Tämä huolestutti Vasilia. Ruhtinas Vasili osallistui Vladimirin suuren piispainkokouksen järjestämiseen 1274, jonka välittömänä toimena vihittiin Vladimirin piispaksi pyhä Serapion (+1275, muistopv. 12.7.) Hän oli toiminut aiemmin Kiovan luolaluostarin igumenina. Kokouksen asiasisältö oli hyvin laaja – se oli ensimmäinen Venäjän Kirkon piispainkokous sitten mongolien hyökkäysten jälkeen.

Venäjää rakennetaan uudelleen

Metropoliitta Kirill III (k. 1282) toimi Venäjän kirkon hierarkkien puheenjohtajana. Tämä oli ensimmäinen Venäjän kirkon piispainkokous sitten mongolien invaasion. Kirkon piirissä oli lukuisia ongelmia ja häiriöitä, mutta Venäjän kirkko oli joka tapauksessa alkanut toipua alennustilastaan. Yksi sen tärkeimmistä tehtävistä oli yrittää palauttaa Venäjän kirkollinen kirjallisuus ja muinaisen venäläisen perinteen mukaisesti kohentaa Venäjän ruhtinaallista tilaa.

Ilman kirjoja kirkon pelastustyö oli lähes mahdotonta. Kirjat olivat välttämättömiä jumalanpalveluksien ohjeiden saamiseksi ja opetuspuheiden taustatiedoiksi, luostarisääntöjen palauttamiseksi ja uskovaisten ihmisten lukemistoiksi. Suurin ponnistuksin metropoliitta Kirill piispojensa kanssa aloitti tämän vaativan urakan. Piispainkokous hyväksyi uusia painoksia keskeisistä teoksista, jotka muodostivat ortodoksisen kirkon kanonisen perustan.

Ikoni jää Kostroman katedraaliin

Vuonna 1276 ruhtinas Vasili päätti elämänsä taipaleen. Useimmat tapahtumat hänen elämässään olivat tapahtuneet pyhän Feodorovin Jumalanäidin ikonin suojeluksessa. Vasili kuoli Kostromassa, ja sinne hänet myös haudattiin. Siitä lähtien Feodorovin Jumalanäidin ikoni on ollut Kostroman pyhän Theodoros Sotapäällikön katedraalissa.

Kiinnostus Feodorovin Jumalanäidin ikoniin alkoi levitä Venäjällä 1600-luvun lopulla, kun maassa oli erilaisia levottomuuksia. Vuonna 1613 Kostroman katedraalin Feodorovin Jumalanäidin ihmeitätekevää ikonia käytettiin uuden tsaarin Mikael Romanovin kruunajaisissa. Tämän tapahtuman muistona maaliskuun 14. päivä nimettiin tämän ikonin muistopäiväksi.

Kopioita maailmalla

Kostroman Feodorin Jumalanäidin ikonista tehtiin useita kopioita, ja yksi niistä oli tsaari Mikaelilla, jolle sen toi hänen äitinsä, myöhemmin nunnaksi vihkiytynyt Martta. 1600-luvun loppupuoliskolta erilaiset Feodorovin Jumalanäidin ikonin kopiot ovat levinneet ympäri maailmaa, ja niistä on usein tullut ihmeitätekeviä ikoneja.

Ikonin tarina kirjataan

Vuonna 1670 munkkidiakoni Longinos Kostroman Hypatievin luostarista kirjoitti kertomuksen Kostroman Feodorovin Jumalanäidin ikonin tapahtumista ja ihmeteoista.

Feodorovin Jumalanäidin ikoni on kaksipuolinen. Ikonin kääntöpuolella on kuvattuna suurmarttyyri Paraskeva puettuna ruhtinattaren pukuun. Uskotaan, että tämä kuva liittyy jotenkin pyhän Aleksanteri Nevskin vaimoon.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko viettää Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian juhlaa pyhän Feodorovin ikonin muistoksi vuosittain maaliskuun 14. päivänä, mutta joissakin paikalliskirkossa (muun muassa Venäjän kirkossa) vietetään toista juhlaa myös elokuun 16. päivänä.

HAP

Katso myös

• Rukous Feodorovin Jumalanäidille
• Toinen rukous Feodorovin Jumalanäidille
• Tropari Feodorovin Jumalanäidin ikonille
• Tropari ja kontakki Feodorovin Jumalanäidin ikonille