Piispa

Piispa

Piispan (kreik. episkopos, suom. valvoja) arvo on korkein pappeuden asteista ortodoksisessa kirkossa.

Piispa on apostolien seuraaja Kirkon palveluksissa ja hallinnossa. Täten piispa palvelee Kirkossa Kristuksen sijaisena ja Kristuksen symbolina, vertauskuvana. Vallassa oleva piispa on johtaja ja vastuussa oman hiippakuntansa seurakunnista. Piispa siis johtaa ja hänellä on esimiesasema kaikkiin alueensa alemman papiston henkilöihin. Ainuttakaan jumalallista palvelusta ei saa toimittaa ortodoksisessa kirkossa ilman piispan valtuutusta. Pyhä Ignatios Antiokialainen meni aikanaan niin pitkälle tässä asiassa, että hän väitti kaikkien niiden, jotka toimivat ilman piispan tietoa, olevan paholaisen palveluksessa.

Piispojen arvot ortodoksisessa kirkossa

Sakramentaalisesti kaikki piispat ovat tasa-arvoisia. Siitä huolimatta piispojen joukossa on tehtävistä riippuen erilaisia hallinnollisia arvoja.

Hiippakunnan piispa

Piispa, joka johtaa oman hiippakuntaansa tai arkkihiippakuntaansa on hiippakunnallinen piispa. Häntä saatetaan kutsua piispaksi tai arkkipiispaksi tai metropoliitaksi tai patriarkaksi tai harvinaisemmaksi metropoliitta arkkipiispaksi.

Patriarkka

Titteli patriarkka on varattu tiettyjen autokefalisten ortodoksisten kirkkojen päämiehen arvonimeksi. Hierakiassa ensimmäistä piispaa muissa autokefalisissa kirkoissa nimitetään metropoliitaksi tai arkkipiispaksi tai metropoliitta arkkipiispaksi.

Titteliä patriarkka käytettiin ensialkuun alkuperäisten kolmen tärkeimmän piispan istuimen haltijoista eli Rooman, Aleksandrian ja Antiokian piispoista sekä pian laajentuen käsittämään myös Konstantinopolin ja Jerusalemin piispat. Eli kyseessä olivat ns. vanhat patriarkaatit, joiden asema määriteltiin ensimmäisissä ekumeenisissa kirkolliskokouksissa.

Paljon myöhemmin se myönnettiin muille tärkeimpien paikalliskirkkojen johtajille. Tärkeys ja arvo joillekin kirkoille nykyään saattaa olla enemmän historiallinen kuin tosiasiallinen ja asia on hieman kompleksinen eri paikalliskirkoissa ja jopa paikalliskirkkojen kesken.

Arkkipiispa ja metropoliitta

Titteli arkkipiispa tai metropoliitta saatetaan myöntää piispalle, joka käyttää alueen suurinta kirkollista toimivaltaa. Hänellä saattaa olla alueellaan valvonnassa muita piispoja tai hänellä saattaa myös olla apunaan apulaispiispa.

Kreikkalaisessa traditiossa, johon Suomen ortodoksinen kirkkokin hallinnollisesti kuuluu, arkkipiispa on metropoliittaa korkeammassa asemassa. Tilanne on päinvastainen slaavilaisessa ja antiokialaisessa traditiossa. Kreikassa ja Suomessa siis arkkipiispa on ylempi kirkollisessa arvoasteikossa kuin metropoliitta, mutta Venäjällä asia on siis päinvastoin. Antiokialaisessa traditiossa käytetään myös arvoa metropoliitta arkkipiispa erona kreikkalaisen tradition metropoliittaan.

Kreikkalaisessa traditiossa kaikki autokefalisen kirkon hiippakuntapiispat ovat metropoliittoja ja arkkipiispa kantaa titteliään vain suuremman merkittävyytensä viittauksena. Suomen ortodoksinen arkkihiippakunta on selkeä esimerkki kreikkalaisesta käytännöstä, jossa siis hiippakuntapiispat kantavat metropoliitan arvonimeä, mutta kirkon päämies on arkkipiispa. Mutta käytännöissä on siis melkoista erilaisuutta riippuen paikalliskirkosta ja alueesta.

Piispa, joilla ei ole hallittavaa aluetta

Piispa, joka siis ei hallitse omaa hiippakuntaa on joko patriarkaalinen vikaari (piispan apulainen) tai apulaispiispa.

Patriarkaalinen vikaari

Antiokian kirkossa piispaa, joka käyttää valtaa uudelleen perustetussa hiippakunnassa Antiokian patriarkan puolesta ja hänen alaisuudessaan, nimitetään patriarkaaliseksi vikaariksi (piispan apulaiseksi). Hiippakunta on tavallisesti asetettu patriarkan suoran valvonnan alaiseksi siihen asti, kun se saavuttaa täyden oman toimintavalmiuden. Patriarkaalinen vikaarit eivät ole oman kirkon pyhän synodin (piispainkokouksen) jäseniä, eivätkä ole vastuussa asioista pyhälle synodille.

Kun hiippakunta saavuttaa täyden toimintakyvyn ja –valmiuden, sinne tavallisesti määrätään hallitseva piispa, joka on pyhän synodin jäsen.

Saman arvoinen titteli joissakin ortodoksisissa paikalliskirkoissa on eksarkki. (Kts. erillinen artikkeli.)

Apulaispiispa

Useimmat ortodoksiset kirkot määrittelevät omat tarpeensa määrätä apulaispiispojen lukumäärästä. Apulasipiispat avustavat hallitsevia piispoja ilman omaa hiippakuntaa tai arkkihiippakuntaa.

Apulasipiispa ei hallinnoi omalla oikeutuksella, vaan ainoastaan oman hiippakuntansa piispan toimesta, johdolla ja valtuutuksella.

Titulaaripiispa

Piispoja, joilla on muinaisen, ei enää toimivan hiippakunnan piispan titteli, nimitetään titulaaripiispoiksi. Esimerkiksi entinen Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Johannes nimitettiin eläkkeelle jäätyään ja arkkipiispuudesta luovuttuaan, Nikean metropoliitaksi ja Bithynian eksarkiksi. Kuitenkin yleisesti ajatellen titulaaripiispat ovat suunnilleen samassa asemassa kuin apulaispiispat suhteessa kirkon hallintoon. He eivät ole osallisia (äänestysoikeutettuja) pyhässä synodissa (piispainkokouksessa), mutta voivat useimmiten olla läsnä kokouksissa (läsnäolo-oikeutettuja).

Erityisiä arvonimien muotoja

Konstantinopolin kirkon päämiestä nimitetään arvonimellä Ekumeeninen patriarkka. Aleksandrian kirkon päämiehellä on arvonimet paavi ja patriarkka. Georgian kirkon päämies kantaa arvonimeä katolikos tai katolikos-patriarkka.

Etiketti

Piispojen puhuttelusta on Ortodoksi.netissä oma artikkelinsa, josta selviää, milloin tulee käyttää Korkeasti siunattu (KS), milloin Korkeasti pyhitetty (KP) tai milloin Hänen pyhyytensä (HP) tai jotakin muuta etuliitettä puhuttelussa tai kirjeenvaihdossa. (Kts. artikkelit KP / KS / HP sekä Isä)

Suomen ortodoksisen kirkon elossa olevat piispat

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti

• Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I, Istanbul, Turkki

Virassa olevat

Karjalan hiippakunta

• KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Kuopio
• KS Joensuun piispa Arseni, Kuopio

Helsingin hiippakunta

• KP Helsingin metropoliitta Ambrosius, Helsinki

Oulun hiippakunta

• KP Oulun metropoliitta Panteleimon, Oulu

---

HAP