Kristottaminen (opetuspuhe)

”Oi ihana pääsiäinen! Oi pääsiäinen, Herran pääsiäinen! Jalo pääsiäisjuhla on meille tullut! Oi Pääsiäinen! Syleilkäämme ilosta toinen toistamme!”

Näillä pääsiäisjuhlan stiikiiran sanoilla kirkkomme kehottaa meitä tervehtimään toisiamme pääsiäisyön aamupalveluksen loppumetreillä juuri ennen liturgian, kuolemattomuuden aterian alkua.

Kun kirkko on kierretty ja pääsiäiskanoni on laulettu ja papisto on suitsuttanut alttarin ja ikonostaasin moneen kertaan, kuoro alkaa laulaa ns. pääsiäisstikiiroja , joiden aikana papisto piispasta pienimpään ponomariin, kynttiläpoikaan asti tervehtii toisiaan riemullisella pääsiäistervehdyksellä ”Kristus nousi kuolleista!” Sen lausuu vanhempi osapuoli ja nuorempi vastaa: ”Totisesti nousi!” Samalla vaihdetaan kolme poskisuudelmaa.

Niin kreikkalaisissa kuin slaavilaisissakin luostareissa tämä pääsiäistervehdys jatkuu kattaen niin koko sisariston kuin veljestön. Nunnien ja munkkien käsissä on Evankeliumikirja, ikoni tai risti, jota suudellaan.

Tälle kauniille ja vaikuttavalle eleelle ovat antaneet ensikuvan apostolit. Apostoli Paavali kehottaa lähetyskirjeissään niin roomalaisia (Rom.16:16), korinttolaisia (1.Kor.16.20) kuin tessalonikalaisia (1.Tes.5:26) tervehtimään toisiaan pyhällä suudelmalla, vanhan suomennoksen mukaan pyhällä suunannolla, ja apostoli Pietari (1.Piet.5:14) käyttää sanontaa: ”Tervehtikää toisianne rakkauden suudelmalla.”

Johannes Krysostomoksen nimeä kantavan liturgian ohjeiden mukaan papisto, niin diakonit kuin papit, kumartuvat jokaisessa liturgiassa juuri ennen uskontunnustuksen laulamista Pyhän Pöydän, Kristuksen haudan, edessä ja lausuvat:

”Sydämestäni minä rakastan Sinua, Herra, minun voimani. Sinä Herra, olet minun kallioni, linnani ja pelastajani!”

Tämän jälkeen he tervehtivät toisiaan sanoilla: ”Kristus on keskellämme!” Johon nuorempi vastaa: ”On ja tulee olemaan!” Ja samalla he syleilevät toisiaan kolmeen kertaan.

Tätä ennen diakoni on kehottanut koko seurakuntaa seuraavilla sanoilla:

”Rakastakaamme toinen toistamme, että yksimielisesti tunnustaisimme!”

Näihin sanoihin seurakunta vastaa kuoron johdolla:

”Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta!”

Tämä uskon- ja rakkauden tunnustus on perinteellisen ortodoksisen pääsiäistervehdyksen tausta. Uusi luterilainen ns. Tuomasmessu toteuttaa tämän nykyisin koskien koko seurakuntaa. Pappi kehottaa kaikkia läsnä olevia tervehtimään toisiaan rakkauden tervehdyksellä!

Niin, kun pari tuntia kestänyt ortodoksinen pääsiäispalvelus on loppu, pappi jakaa jokaiselle seurakuntalaiselle punaisen pääsiäismunan tervehtien häntä sanoilla: ”Kristus nousi kuolleista” Tähän seurakuntalainen vastaa: ”Totisesti nousi!” Ja sitä seuraa pyhä suutelo!

Meillä ortodokseilla on tapana tervehtiä toisiamme samalla tavalla koko pääsiäiskauden ajan aina Helatorstaihin asti. Tapa on vaikuttava ja koskettava. Tällä tavoin me ikään kuin vahvistamme Kristuksen ylösnousemuksen totuuden. Minä näen sinussa, rakkaassa lähimmäisessäni kuolleista ylösnousseen Vapahtajan! Ja sinä, minun rakkaani, vahvistat uskoni: Niin on totisesti, rakas ystäväni!

Pyhittäjäisä Serafim Sarovilaisesta kerrotaan, että ollessaan yksinäisyydessä erämaassa hän aina tavatessaan satunnaisen vastaantulijan polvistui maahan, kohotti kätensä taivaisiin ja huudahti: ”Oi minun Jumalani! Kristus on siis noussut kuolleista!” Näin meidänkin tulisi suhtautua jokaiseen vastaantulijaan, elävään ihmiseen.

Karjalaisten käyttämä sanonta pääsiäistervehdyksestä ”kristottaminen” on todella kuin tiivistetty uskontunnustus: Kristus, Jumala, on meidän kanssamme! Älkää pelätkö! Voimien Jumala on meidän kanssamme!

Pääsiäisstikiirat nostavat edelleen juhlamieltämme:

”Ylösnousemisen päivä! Viettäkäämme kirkasta riemujuhlaa ja syleilkäämme toinen toistamme. Veljet, sanokaamme myös vihollisillemmekin: Antakaamme kaikki ylösnousemisen tähden anteeksi ja näin laulakaamme: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!”

isä Mitro Repo

Katso myös

• Ortodoksinen jumalanpalvelus (osa 1)
• Ortodoksinen jumalanpalvelus (osa 2) Rukousasennot
• Ortodoksinen jumalanpalvelus (osa 3) Kunnioittaminen

---

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestin numerossa 3/2004. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.