Toiminnot

Ero sivun ”Heinäveden Valamon luostari” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
..
..
[[Kuva:Valamo02.jpg|thumb|Uuden Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkko<br>(&copy; Pyykkönen)]]
[[Kuva:Valamo02.jpg|thumb|300px|<center>Uuden Valamon luostarin<br>Kristuksen kirkastumisen kirkko<br> ''<small>Kuva &copy; Pyykkönen</small>''</center>]]
[[Kuva:Valamo03.jpg|thumb|Uuden Valamon kulttuurikeskus<br>(&copy; Pyykkönen)]]
[[Kuva:Valamo04.jpg|thumb|Uuden Valamon kesäkirkko<br>(&copy; Pyykkönen)]]
[[Kuva:Valamo05.jpg|thumb|Uuden Valamon johtaja, igumeni Sergei Valamon kesäkirkossa vierellään roomalaiskatolisen ja evankelisluterilaisen kirkon piispat. Taustalla loistaa Valamolaisen Jumalanäidin ikoni.<br>(&copy; Pyykkönen)]]
[[Kuva:Valamo01.jpg|thumb|Uuden Valamon ihmeitätekevä Jumalanäidin ikoni<br>(&copy; Pyykkönen)]]
{{Tämä artikkeli| käsittelee Suomessa sijaitsevaa Valamon luostaria, samannimistä Venäjällä sijaitsevaa toista luostaria käsittelee artikkeli [[Laatokan Valamon luostari]].}}
{{Tämä artikkeli| käsittelee Suomessa sijaitsevaa Valamon luostaria, samannimistä Venäjällä sijaitsevaa toista luostaria käsittelee artikkeli [[Laatokan Valamon luostari]].}}


Rivi 12: Rivi 8:


== Uusi Valamo ==
== Uusi Valamo ==
[[Kuva:Valamo04.jpg|thumb|<center>Uuden Valamon kesäkirkko<br>''<small>Kuva &copy; Pyykkönen</small>''</center>]]

Viimeiset munkit poistuivat Laatokan Valamosta maaliskuussa 1940. Uutta asuinsijaa ruvettiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Marraskuussa 1940 munkkien määrä oli noin 150 henkeä, joista suurin osa vanhoja miehiä.
Viimeiset munkit poistuivat Laatokan Valamosta maaliskuussa 1940. Uutta asuinsijaa ruvettiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Marraskuussa 1940 munkkien määrä oli noin 150 henkeä, joista suurin osa vanhoja miehiä.


Rivi 20: Rivi 16:


== Kalenterikiista ==
== Kalenterikiista ==
[[Kuva:Valamo01.jpg|thumb|<center>Ihmeitätekevä [[Konevitsalainen Jumalanäiti|Konevitsan Jumalanäiti]] ikoni Uuden Valamon pääkirkossa.<br>''<small>Kuva &copy; Pyykkönen</small>''</center>]]

[[Suomen ortodoksinen kirkko]] ryhtyi 1920-luvulla noudattamaan länsimaissa yleistä ns. [[Gregoriaaninen kalenteri|gregoriaanista kalenteria]]. Ero ns. [[Juliaaninen kalenteri|vanhaan eli juliaaniseen kalenteriin]] oli 13 päivää. Kirkollinen esivalta määräsi myös Valamon luostarin siirtymään uuteen ajanlaskun käyttöön. Tästä seurasi ns. kalenterikiista, joka on jatkunut ortodoksisen kirkon piirissä näihin päiviin saakka.
[[Suomen ortodoksinen kirkko]] ryhtyi 1920-luvulla noudattamaan länsimaissa yleistä ns. [[Gregoriaaninen kalenteri|gregoriaanista kalenteria]]. Ero ns. [[Juliaaninen kalenteri|vanhaan eli juliaaniseen kalenteriin]] oli 13 päivää. Kirkollinen esivalta määräsi myös Valamon luostarin siirtymään uuteen ajanlaskun käyttöön. Tästä seurasi ns. kalenterikiista, joka on jatkunut ortodoksisen kirkon piirissä näihin päiviin saakka.


Rivi 32: Rivi 28:


== [[Veljestö]] uusiutuu ==
== [[Veljestö]] uusiutuu ==

Vuonna 1957 seitsemän munkkia lähti Uudesta Valamosta Viroon Petserin luostariin. Vanhoja munkkeja kuoli ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla.
Vuonna 1957 seitsemän munkkia lähti Uudesta Valamosta Viroon Petserin luostariin. Vanhoja munkkeja kuoli ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla.


Rivi 38: Rivi 33:


== Uusi kirkko ==
== Uusi kirkko ==

Marraskuussa 1973 perustettu [[Valamon ystävät ry]] ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa [[Paavali (arkkipiispa)|Paavali]] siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin [[Kristuksen kirkastuminen|Kristuksen kirkastumiselle]]. Kirkon [[ikoni]]t kunnostettiin pääasiassa Vanhasta Valamosta mukaan otetuista ikoneista.
Marraskuussa 1973 perustettu [[Valamon ystävät ry]] ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa [[Paavali (arkkipiispa)|Paavali]] siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin [[Kristuksen kirkastuminen|Kristuksen kirkastumiselle]]. Kirkon [[ikoni]]t kunnostettiin pääasiassa Vanhasta Valamosta mukaan otetuista ikoneista.
Rivi 44: Rivi 38:


== Munkkeja ja piispoja ja uusia rakennuksia ==
== Munkkeja ja piispoja ja uusia rakennuksia ==
[[Kuva:Valamo03.jpg|thumb|<center>Uuden Valamon kulttuurikeskus<br>''<small>Kuva &copy; Pyykkönen</small>''</center>]]

Arkkipiispa Paavali kuului Valamon veljestöön, hän oli ennen valintaansa piispaksi Valamon [[pappismunkki]]. Uuden kirkon myötä veljestöön liittyi myös silloin Joensuun Yliopistossa työskennellyt [[Risto Jääskeläinen]], joka toimittuaan ensin [[noviisi]]na nimellä veli Kristoforos, vihittiin myöhemmin munkiksi ja sitten pappismunkiksi nimellä [[Ambrosius (metropoliitta)|Ambrosius]]. Isä Ambrosiuksen toiminnan ansiosta Valamoon kohosi lukuisia uusia tarpeellisia rakennuksia. Isä Ambrosius valittiin sittemmin [[piispa]]ksi – ensin [[apulaispiispa]]ksi eli Joensuun piispaksi sitten [[Metropoliitta|metropoliitaksi]] – ensin [[Oulun hiippakunta|Ouluun]] sitten [[Helsingin hiippakunta|Helsinkiin]].
Arkkipiispa Paavali kuului Valamon veljestöön, hän oli ennen valintaansa piispaksi Valamon [[pappismunkki]]. Uuden kirkon myötä veljestöön liittyi myös silloin Joensuun Yliopistossa työskennellyt [[Risto Jääskeläinen]], joka toimittuaan ensin [[noviisi]]na nimellä veli Kristoforos, vihittiin myöhemmin munkiksi ja sitten pappismunkiksi nimellä [[Ambrosius (metropoliitta)|Ambrosius]]. Isä Ambrosiuksen toiminnan ansiosta Valamoon kohosi lukuisia uusia tarpeellisia rakennuksia. Isä Ambrosius valittiin sittemmin [[piispa]]ksi – ensin [[apulaispiispa]]ksi eli Joensuun piispaksi sitten [[Metropoliitta|metropoliitaksi]] – ensin [[Oulun hiippakunta|Ouluun]] sitten [[Helsingin hiippakunta|Helsinkiin]].


Rivi 60: Rivi 54:


== Uuden Valamon luostarin johtajat, igumenit ==
== Uuden Valamon luostarin johtajat, igumenit ==
[[Kuva:Valamo05.jpg|thumb|<center>Uuden Valamon johtaja, igumeni Sergei Valamon kesäkirkossa vierellään roomalaiskatolisen ja evankelisluterilaisen kirkon piispat. Taustalla loistaa Valamolaisen Jumalanäidin ikoni.<br>''<small>Kuva &copy; Pyykkönen</small>''</center>]]


Luostarin johtajina ovat toimineet seuraavat:
Luostarin johtajina ovat toimineet seuraavat:
Rivi 70: Rivi 65:


== Katso myös ==
== Katso myös ==

* [[Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkko panoraamana]] - Tehnyt [http://www.laatuaika.com/ Laatuaika Oy]. (Katsomiseen tarvitset [http://www.apple.com/quicktime/download/ QuickTime-ohjelman].)
* [[Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkko panoraamana]] - Tehnyt [http://www.laatuaika.com/ Laatuaika Oy]. (Katsomiseen tarvitset [http://www.apple.com/quicktime/download/ QuickTime-ohjelman].)
* [[Valamon Pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin kirkko panoraamana]] - Tehnyt [http://www.laatuaika.com/ Laatuaika Oy]
* [[Valamon Pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin kirkko panoraamana]] - Tehnyt [http://www.laatuaika.com/ Laatuaika Oy]
Rivi 76: Rivi 70:


== Kirjallisuutta ja linkkejä ==
== Kirjallisuutta ja linkkejä ==

* Tito Colliander / Pertti Hietanen: Uusi Valamo (WG), 1974
* Tito Colliander / Pertti Hietanen: Uusi Valamo (WG), 1974
* Arkkimandriitta Panteleimon: Kristuksen Kirkastumisen luostari Uusi Valamo 1940-1990 (Valamon luostarin julkaisuja 37), 1990
* Arkkimandriitta Panteleimon: Kristuksen Kirkastumisen luostari Uusi Valamo 1940-1990 (Valamon luostarin julkaisuja 37), 1990
Rivi 89: Rivi 82:
{{Koordinaatit|62|33|47|N|28|47|26|E|region:FI_type:landmark_scale:20000}}
{{Koordinaatit|62|33|47|N|28|47|26|E|region:FI_type:landmark_scale:20000}}


[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]]
[[Luokka:Luostarit]]
[[Luokka:Luostarit]]
[[Luokka:Suomen luostarit]]
[[Luokka:Suomen luostarit]]
[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]]
[[Luokka:Valamo]]
[[Luokka:Valamo]]

Versio 5. syyskuuta 2009 kello 10.43

..

Uuden Valamon luostarin
Kristuksen kirkastumisen kirkko
Kuva © Pyykkönen
Tämä artikkeli käsittelee Suomessa sijaitsevaa Valamon luostaria, samannimistä Venäjällä sijaitsevaa toista luostaria käsittelee artikkeli Laatokan Valamon luostari.

Valamon luostari, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä Uuden Valamon luostari erotuksena Laatokan Valamon luostarista, sijaitsee Heinäveden kunnassa. Uusi Valamo jatkaa omalta osaltaan Vanhan Valamon perinteitä. Valamon perustivat aikoinaan Laatokan saarelle pyhittäjäisät Sergei ja Herman Valamolainen.

Laatokan Valamon luostarin munkit joutuivat siirtymään sodan jaloista evakkoon muualle sisä-Suomeen ja Kannonkosken kautta he päätyivät Heinävedelle Papinniemelle, josta 24. heinäkuuta 1940 hankittiin luostarille entinen Saastamoinen yhtymän iso tila rakennuksineen sekä n. 300 hehtaaria metsämaata ja 50 hehtaaria peltoa.

Uusi Valamo

Uuden Valamon kesäkirkko
Kuva © Pyykkönen

Viimeiset munkit poistuivat Laatokan Valamosta maaliskuussa 1940. Uutta asuinsijaa ruvettiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Marraskuussa 1940 munkkien määrä oli noin 150 henkeä, joista suurin osa vanhoja miehiä.

Luostari eli kituuttaen sodan jälkeiset vuodet, munkkien määrän vähetessä radikaalisti. Luostari riutui ja rappeutui. Pappismunkkien määrä väheni viimein yhteen – pappismunkki Simforian, myöhemmin luostarin johtaja, igumeni, toimitti yksin tradition määräämät jumalanpalvelukset. Kirkkokielenä luostarin kirkossa oli muinaisbulgaria eli kirkkoslaavi.

Luostarissa oli sotien jälkeen myös muualta luovutetun alueen luostareista tulleita asukkaita. Heitä oli mm. Konevitsan luostarista Laatokan saarelta (saapuivat v. 1956 Keiteleellä sijainneesta väliaikaisesta luostaristaan) ja Lapista Suomen ”oikeanpuoleisesta käsivarresta” Petsamon luostarista (saapuivat Uuteen Valamoon jo v. 1942).

Kalenterikiista

Ihmeitätekevä Konevitsan Jumalanäiti ikoni Uuden Valamon pääkirkossa.
Kuva © Pyykkönen

Suomen ortodoksinen kirkko ryhtyi 1920-luvulla noudattamaan länsimaissa yleistä ns. gregoriaanista kalenteria. Ero ns. vanhaan eli juliaaniseen kalenteriin oli 13 päivää. Kirkollinen esivalta määräsi myös Valamon luostarin siirtymään uuteen ajanlaskun käyttöön. Tästä seurasi ns. kalenterikiista, joka on jatkunut ortodoksisen kirkon piirissä näihin päiviin saakka.

Sotien päätyttyä ryhmä munkkeja anoi ilman igumenin lupaa Leningradin metropoliitalta – patriarkan väliaikaiselta hoitajalta – pääsyä Moskovan patriarkaatin yhteyteen vanhan ajanlaskun noudattajaksi. He halusivat palata vanhaan Laatokan Valamoon kilvoittelemaan.

Vuonna 1945 venäläinen metropoliitta Grigori saapui Suomeen tarkoituksena liittää koko Suomen ortodoksinen kirkkokunta Venäjän kirkkoon hiippakuntana, takaisin Moskovan patriarkaatin jurisdiktion alaisuuteen.

Uuden Valamon luostari liittyi entisen äitikirkkonsa yhteyteen ja Moskovan patriarkasta tuli luostarin veljestön korkein kirkollinen esimies. Käytännön asioissa luostari jäi Suomen kirkon alaisuuteen. Vanhaan Valamoon munkit eivät enää päässeet palaamaan.

Tilanne oli poliittisesti vaikea ja kiusallinen koko Suomessa hävityn sodan jälkeen. Kaikella yhteydenpidolla Neuvostoliittoon, myös kirkollisella, oli poliittinen leima. Tilanne normalisoitui vasta v. 1957, kun Venäjän kirkko ja Suomen kirkko solmivat suhteensa uudelleen ja Valamo palautui Suomen ortodoksisen kirkon yhteyteen.

Veljestö uusiutuu

Vuonna 1957 seitsemän munkkia lähti Uudesta Valamosta Viroon Petserin luostariin. Vanhoja munkkeja kuoli ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla.

Mutta ihme tapahtui ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen luostari alkoi pikku hiljaa kohentua, luostariin saapui uusia suomenkielisiä kilvoittelijoita, jotka vihkiytyivät munkeiksi ja veljestön määrä kasvoi hieman. Mm. nykyisin Lintulan luostarin rippi-isänä toimiva silloinen veli Olavi, nykyisin arkkimandriitta Herman, saapui luostariin nuorena poikana 1970-luvulla.

Uusi kirkko

Marraskuussa 1973 perustettu Valamon ystävät ry ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa Paavali siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin Kristuksen kirkastumiselle. Kirkon ikonit kunnostettiin pääasiassa Vanhasta Valamosta mukaan otetuista ikoneista.

Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkolaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana.

Munkkeja ja piispoja ja uusia rakennuksia

Uuden Valamon kulttuurikeskus
Kuva © Pyykkönen

Arkkipiispa Paavali kuului Valamon veljestöön, hän oli ennen valintaansa piispaksi Valamon pappismunkki. Uuden kirkon myötä veljestöön liittyi myös silloin Joensuun Yliopistossa työskennellyt Risto Jääskeläinen, joka toimittuaan ensin noviisina nimellä veli Kristoforos, vihittiin myöhemmin munkiksi ja sitten pappismunkiksi nimellä Ambrosius. Isä Ambrosiuksen toiminnan ansiosta Valamoon kohosi lukuisia uusia tarpeellisia rakennuksia. Isä Ambrosius valittiin sittemmin piispaksi – ensin apulaispiispaksi eli Joensuun piispaksi sitten metropoliitaksi – ensin Ouluun sitten Helsinkiin.

Suomessa ja Venäjällä Leningradissa opiskellut Petri Sarho saapui munkiksi Leningradissa vihkiytyneenä Valamoon ja hänestä tulikin pian v. 1979 luostarin uusi igumeni, johtaja. Siitä tehtävästä hänet valittiin ensin apulaispiispaksi ja sitten Oulun metropoliitaksi.

Viimeisin piispavalinta tapahtui vuoden 2004 lopulla, kun luostarin apulaisjohtaja, arkkimandriitta Arseni valittiin apulaispiispaksi.

Näin Uuden Valamon veljestöstä on kolme sen jäsentä toiminut Suomessa piispana ja ainakin yksi myös ulkomailla. Hän oli isä Markus joka toimi piispana Amerikan mantereella.

Vuonna 1984 vihittiin käyttöön Suomen valtion rakennuttama kulttuurikeskus, jossa on tilat mm. ikonien konservoinnille, luostarin kirjastolle ja arkistolle. Keskuksen juhlasalissa voidaan järjestää erilaisia tapahtumia, kokouksia, kongresseja sekä näyttelyjä.

Hieman myöhemmin valmistui uusi vastaanottorakennus ja uusi hotellirakennus sekä matkamuistomyymälä. Samaan kompleksiin valmistui myöhemmin myös omat opetus- ja majoitustilat Valamon kansanopistolle, joka aloitti toimintansa v. 1989 maamme ainoana ortodoksisena kansanopistona.

Elokuussa 2009 Valamon luostari avasi Helsingin Kruununhaassa Tuohus-nimisen luostarikaupan, joka toimii Valamon luostarin infopisteenä pääkaupunkiseudulla.

Uuden Valamon luostarin johtajat, igumenit

Uuden Valamon johtaja, igumeni Sergei Valamon kesäkirkossa vierellään roomalaiskatolisen ja evankelisluterilaisen kirkon piispat. Taustalla loistaa Valamolaisen Jumalanäidin ikoni.
Kuva © Pyykkönen

Luostarin johtajina ovat toimineet seuraavat:

  • igumeni Hariton (1940 – 1947)
  • igumeni Jeronim (1948 – 1952)
  • igumeni Nestor (1952 - 1967)
  • igumeni, arkkimandriitta Simforian (1969 - 1979)
  • igumeni, arkkimandriitta Panteleimon (nyt Oulun metropoliitta) (1979 - 1997)
  • igumeni, arkkimandriitta Sergei (1997 -)

Katso myös

Kirjallisuutta ja linkkejä

  • Tito Colliander / Pertti Hietanen: Uusi Valamo (WG), 1974
  • Arkkimandriitta Panteleimon: Kristuksen Kirkastumisen luostari Uusi Valamo 1940-1990 (Valamon luostarin julkaisuja 37), 1990
  • Irinja Nikkanen (toim.): Muistoja Valamosta (Valamon ystävät ry), 1980
  • Työryhmä (Siili, Nikkanen, Maksimainen): Valamo (OK), 1974
  • Valamon luostari: Uusi Valamo - Bysantin säde Pohjolassa (Valamon luostarin julkaisuja), 1985

Koordinaatit: 62°33′47″N, 28°47′26″E
Hae kohde Google Eartista