Ero sivun ”Ensimmäinen helluntai” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(Ak: Uusi sivu: ''Petja Pyykkönen: Kristinuskon historiallinen tausta'' ''Kirkkohistoria -sarja, II artikkeli'' [[Kuva:Helluntai.jpg|thumb|Ensimmäinen helluntai. Apostolit istuvat puolikaaressa...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
''Petja Pyykkönen: |
''Petja Pyykkönen: Ensimmäinen helluntai'' |
||
''Kirkkohistoria -sarja, II artikkeli'' |
''Kirkkohistoria -sarja, II artikkeli'' |
||
Versio 21. syyskuuta 2009 kello 20.11
Petja Pyykkönen: Ensimmäinen helluntai Kirkkohistoria -sarja, II artikkeli
Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen opetuslapset olivat hämmentyneitä. Huomattuaan Jeesuksen ylösnousseen, hänen kuolemansa sai uuden merkityksen. Oli kuolemanjälkeistä elämää ja Jeesuksella oli valta yli kuoleman. Jeesus oli pelastaja ja tuomari sekä eläville että kuolleille.
Jeesus oli luvannut lähettää opetuslapsilleen Pyhän Hengen ja antaa seurakunnan (Matt. 16:18 ja Luuk. 24:49). Opetuslapset kokoontuivat Jerusalemin temppeliin juhlimaan juutalaisten perinteistä helluntaijuhlaa. Heidän ollessaan temppelissä, Jeesus toteutti lupauksensa. Pyhä Henki laskeutui tulisten liekkien tavoin opetuslasten päälle. Tapahtumaa kutsutaan Pyhän Hengen vuodattamiseksi ja sitä juhlitaan edelleenkin helluntaina, 50 päivää pääsiäisestä.
Pyhän Hengen voimasta opetuslapset saivat uusia kykyjä. He muun muassa alkoivat puhua heille vieraita kieliä. Helluntaipäivänä opetuslapset julistivat Kristuksen ylösnousemuksesta erittäin voimallisesti. Sinä päivänä kastettiin noin 3000 ihmistä (Apt. 2:1-41). Näin oli syntynyt Kirkko. Kirkko ei ollut instituutio tai hallinnollinen elin vaan joukko Kristuksen nimessä yhteen kokoontuneita ihmisiä.
Näiden kastettujen lisäksi kirkkoon liittyi pian lisää ihmisiä. He alkoivat kokoontua yhteisiin jumalanpalveluksiin ja ehtoollisiin. Näin syntyi ensimmäinen seurakunta, Jerusalemin seurakunta. Seurakuntalaisille kaikki heidän omaisuutensa oli yhteistä, kuten Jeesus oli opettanut. Seurakunta piti huolen sairaista ja köyhistä. Apostolien työmäärä kasvoi kuitenkin niin suureksi, että he eivät voineet selviytyä kaikesta itse. Siksi seurakunta valitsi seitsemän miestä huolehtimaan seurakunnan köyhistä, sairaista ja taloudesta. Heitä alettiin kutsua diakoneiksi. Apostolit vihkivät heidät virkaansa laittamalla kätensä heidän päälleen.
Aluksi Kristuksen seuraajat toimivat vain Jerusalemissa ja olivat kaikki juutalaisia. Jeesus oli kehottanut opetuslapsia tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Tätä kutsutaan Jeesuksen lähetyskäskyksi. Pian juutalaisille Kristuksen seuraajille tulikin ongelmaksi, ottivatko he joukkoihinsa ihmisiä, jotka tunnustivat Kristuksen, mutta eivät juutalaisten perinteitä. Vuoden 47 apostolien kokous päätti, että usko Kristukseen riitti. Vain juutalaisten säännöt veriruokien syönnistä ja avioetiikka sitoivat kaikkia Kristuksen seuraajia. Hyvin nopeasti ilosanoma Kristuksesta levisi Jerusalemin ulkopuolelle. Apostoli Paavali oli ensimmäinen apostoli, joka saarnasi Jeesuksesta muille kuin juutalaisille. Siksi hän on saanut lisänimen Pakanain Apostoli.
Lue myös: