Toiminnot

Ensimmäinen helluntai

Ortodoksi.netista

Kirkkohistoria-sarja

Kirjoittanut Petja Pyykkönen

Varhaiskirkon aika (30-313)
1. Kristinuskon historiallinen tausta
2. Ensimmäinen helluntai
3. Apostolinen lähetystyö
4. Varhaiskirkon elämää
5. Vainot
Lisää luettavaa varhaiskirkon ajasta

Kirkolliskokousten aika (313-787)
6. Marttyyrien kirkosta valtion kirkoksi
7. Harhaopit ja kirkolliskokoukset
8. Orientaalisten kirkkojen synty
9. Vanhat patriarkaatit
10. Luostarilaitoksen syntyminen
Lisää luettavaa kirkolliskokousten ajasta

Bysantin aika (787-1453)
11. Bysantti
12. Jumalanpalveluselämän muotoutuminen
13. Kirkkotaide
14. Hesykasmi
15. Itä ja länsi vieraantuvat
16. Slaavien käännytys
17. Kristinuskon tulo Venäjälle
18. Kirkon jakaantuneisuus syvenee
19. Islamin leviäminen
20. Lännen kirkko uudella ajalla
Lisää luettavaa Bysantin ajasta

 Kansalliskirkkojen aika (1453->)
21. Balkanin kirkot
22. Moskova - Kolmas Rooma
23. Ekumeeninen patriarkaatti islamin puristuksessa
24. Vanhat patriarkaatit uudella ajalla
25. Lännen kirkko jakaantumisen jälkeen
26. Venäjän kirkko 1900-luvulla
27. Vanhat patriarkaatit 1900-luvulla
28. Ekumenian historia
29. Uuden ajan lähetystyö
30. Euroopan Unioni ja ortodoksisuus
*
Lue myös isä Andrei Verikovin Liturgista teologiaa -artikkelisarja


Ensimmäinen helluntai Apostolit istuvat puolikaaressa, joka kuvaa kirkon yhtenäisyyttä. Heidän keskellä on yksi paikka vapaana. Se on varattu Kristukselle, Kirkon näkymättömälle johtajalle. Apostolien keskelle on kuvattu Kosmos eli maailmankaikkeus tummana alueena. Tummuus kuvaa syntiä. Sen keskellä on symbolinen kuvaus kuninkaasta. Tämä yksi henkilö kuvaa koko maailmaa, joka oli aikaisemmin ollut ilman uskon valoa ja jolle nyt Kirkko toi valoa opetuksillaan.
(Kuva © Pyykkönen)
Ensimmäinen helluntai. Apostolien päiden yläpuolelle on kuvattu tuliset liekit. Ikoni on kuvattu ikonografisesti tyypilliseen tapaan käänteisestä perspektiivistä eli edessä olevat ihmiset ovat pienempiä kuin takana istuvat. Myös takana oleva rakennus on kuvattu käänteisestä perspektiivistä.
(Kuva © Pyykkönen)

Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen opetuslapset olivat hämmentyneitä. Huomattuaan Jeesuksen ylösnousseen, hänen kuolemansa sai uuden merkityksen. Oli kuolemanjälkeistä elämää ja Jeesuksella oli valta yli kuoleman. Jeesus oli pelastaja ja tuomari sekä eläville että kuolleille.

Jeesus oli luvannut lähettää opetuslapsilleen Pyhän Hengen ja antaa seurakunnan (Matt.16:18 ja Luuk.24:49). Opetuslapset kokoontuivat Jerusalemin temppeliin juhlimaan juutalaisten perinteistä helluntaijuhlaa. Heidän ollessaan temppelissä, Jeesus toteutti lupauksensa. Pyhä Henki laskeutui tulisten liekkien tavoin opetuslasten päälle. Tapahtumaa kutsutaan Pyhän Hengen vuodattamiseksi ja sitä juhlitaan edelleenkin helluntaina, 50 päivää pääsiäisestä.

Pyhän Hengen voimasta opetuslapset saivat uusia kykyjä. He muun muassa alkoivat puhua heille vieraita kieliä. Helluntaipäivänä opetuslapset julistivat Kristuksen ylösnousemuksesta erittäin voimallisesti. Sinä päivänä kastettiin noin 3000 ihmistä (Apt.2:1-41). Näin oli syntynyt Kirkko. Kirkko ei ollut instituutio tai hallinnollinen elin vaan joukko Kristuksen nimessä yhteen kokoontuneita ihmisiä.

Näiden kastettujen lisäksi kirkkoon liittyi pian lisää ihmisiä. He alkoivat kokoontua yhteisiin jumalanpalveluksiin ja ehtoollisiin. Näin syntyi ensimmäinen seurakunta, Jerusalemin seurakunta. Seurakuntalaisille kaikki heidän omaisuutensa oli yhteistä, kuten Jeesus oli opettanut. Seurakunta piti huolen sairaista ja köyhistä. Apostolien työmäärä kasvoi kuitenkin niin suureksi, että he eivät voineet selviytyä kaikesta itse. Siksi seurakunta valitsi seitsemän miestä huolehtimaan seurakunnan köyhistä, sairaista ja taloudesta. Heitä alettiin kutsua diakoneiksi. Apostolit vihkivät heidät virkaansa laittamalla kätensä heidän päälleen.

Aluksi Kristuksen seuraajat toimivat vain Jerusalemissa ja olivat kaikki juutalaisia. Jeesus oli kehottanut opetuslapsia tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Tätä kutsutaan Jeesuksen lähetyskäskyksi. Pian juutalaisille Kristuksen seuraajille tulikin ongelmaksi, ottivatko he joukkoihinsa ihmisiä, jotka tunnustivat Kristuksen, mutta eivät juutalaisten perinteitä. Vuoden 47 apostolien kokous päätti, että usko Kristukseen riitti. Vain juutalaisten säännöt veriruokien syönnistä ja avioetiikka sitoivat kaikkia Kristuksen seuraajia. Hyvin nopeasti ilosanoma Kristuksesta levisi Jerusalemin ulkopuolelle. Apostoli Paavali oli ensimmäinen apostoli, joka saarnasi Jeesuksesta muille kuin juutalaisille. Siksi hän on saanut lisänimen Pakanain Apostoli.

Petja Pyykkönen

Katso myös

Noudettu kohteesta ”http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Ensimmäinen_helluntai&oldid=17842”