Toiminnot

Symbolismi

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 27. syyskuuta 2009 kello 07.30 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (→‎Vertauskuvallisuus ortodoksisessa kirkossa)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Vertauskuvallisuus ortodoksisessa kirkossa

Tämä artikkeli on osa artikkelisarjasta:
Tutustu
ortodoksiseen kirkkoon
Traditio
Raamattu
Uskontunnustus
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Pyhät
Ortodoksinen jumalanpalvelus
osa 1 | osa 2 | osa 3
Liturgia
Kanonit
Ikoni
Symbolismi
Pyhä Kolminaisuus
Isä (Jumala)
Jeesus Kristus
Pyhä Henki
Yksi, Pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko
Ekklesiologia
Kirkkohistoria
Mysteriot

Ortodoksisessa kirkossa vertauskuvallisuudella on erittäin tärkeä rooli niin aineellisessa eli materiaalisessa kuin hengellisessä eli spirituaalisessa mielessä. Aine, materia voi olla näkyvissä ja se on lähestyttävissä olevaa, mutta hengellisyys, spiritualisuus on osoitettavissa vain symbolein, vertauskuvin. Jo itse Kristus käytti puheissaan symboleja ja vertauskuvia, metaforia sanoman perillemenon ja sen ymmärtämisen parantamiseksi. Toisaalta alkukirkon vainojen aikaan symbolit olivat kristityille usein ainut tapa viestittää, ne avautuivat vain niitä tunteville, ei siis vainoajille.

Kirkossa

Kirkon vertauskuvallisuus ei voi olla tehokasta liturgian ulkopuolella. Erotettuna jumalanpalveluksista, vertauskuvallisuus menettää merkityksensä ja siitä tulee sarja steriilejä, mitään merkitsemättömiä ilmauksia, abstraktioita. Vertauskuvat lakkaavat olemasta vertauskuvia, kun niitä luetaan väärin tai selitetään järkiperäisesti, rationaalisesti. Symbolit voivat olla sanallisia, korvin kuultavia tai kuvallisia, silmin nähtäviä, joskus jopa muillakin aisteilla aistittavia, kuten esimerkiksi suitsutus.

Salaperäinen ja arvoituksellinen kieli

Vertauskuvallisuus ilmaisee epäsuorasti kuvien ja symbolien kautta sen, mitä ei voida ilmaista suoraan aineellisesti tai verbaalisesti. Vertauskuvallisuus verhoutuu totuuksiin, joita se kuvastaa. Se kätkee sisäänsä totuuksia, jotka se piilottaa niiltä, jotka eivät ole ryhtyneet perehtymään niihin, ja tekee ne ymmärrettäviksi niille, jotka tietävät, kuinka lähestyä niitä.

Vertauskuvat, jotka eivät ole vain merkkejä

Vertauskuvan ja merkin välillä on tietty hengellinen vivahde-ero. Merkki heijastaa todellisuutta. Vertauskuva määrittelee aina asian tietyllä tavalla, tuoden esille ylivoimaista todellisuutta. Ymmärtääkseen merkin on selitettävä sen viittaus. Ymmärtääkseen vertauskuvan on otettava osaa läsnä olevaan. Vertauskuvat eivät ole pelkästään kuvitusta, eivätkä todellisuuden korviketta. Niillä on julkituovan Jumalan voima ja teho ihmiselle ja ne ilmaisevat aitoa liittoa ja tietämystä asioiden iäisyydestä ja jumalallisuudesta.

Esimerkkejä

Useimmat vertauskuvat liittyvät ikoneihin, ristiin ja liturgisiin asuihin.

Kirkko siis käyttää leipää, viiniä, vehnää, öljyä, vettä, kukkia ja hedelmiä vertauskuvina Hänen läsnäolostaan ja toimistaan maailmassa ihmisen hyväksi, Hänen rakkaudestaan, armostaan, hyvyydestään, elämästä, jotka ovat aina läsnä olevia ja jotka ilmaisevat Jumalan olemassaoloa. Ne ovat siis vertauskuvia aina läsnä olevasta ihmisen luomisesta ja pelastuslupauksesta, totuudesta.

Suitsutus on nousevan rukouksen, hengellisen uhrin ja hyvältä tuoksuvan Jumalan valtakunnan vertauskuva.

Valo on universaali vertauskuva Jumalan mystiselle läsnäololle Totuutena, Kauneutena ja Hyvyytenä.

Hannu Pyykkönen