Patriarkaaliset kunnianosoitukset ja arvot XIV
Ortodoksi.netista
Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin palkitsemisjärjestelmistä
Viisi kolmatta sijaa (luokkaa)
1. Protekdikos / Ekdikos Πρωτέκδικος / Ἐκδικος
Protekdikoiden tai ekdikoijen arvo oli kirkollinen ja luotu täyttämään kirkon laillisten oikeuksien suojelemisen tarvetta. Aluksi se oli siviiliarvo toisella vuosisadalla eKr. Rooman tasavallassa. Voisimme ajatella tätä laillista edustajaa kaupungin yleisenä puolustajana. Alkukirkossa ekdikosta kutsuttiin "kirkkojen tai luostarin puolustajaksi", ja hänet valtuutettiin puolustamaan laillisia oikeuksiaan siviiliviranomaisten kanssa ja suojelemaan köyhiä ja heikkoja kaikissa hänen pyrkimyksissään hänet nimittäneen piispan edustajana. Häntä kutsuttiin myös "kirkolliseksi edustajaksi", jonka kirkko laittoi puolustamaan omaisuuttaan ja oikeuksiaan siviilituomioistuimissa. Tavalliset papit ja munkit eivät pystyneet suorittamaan näitä rooleja koulutuksen puutteen vuoksi. Oikeudenkäyntituomioistuimia kutsuttiin ekdikeioniksi.
Konstantinopolin bysanttilaisessa kirkossa ekdikot nauttivat korkeasta asemasta ja erityisestä arvostuksesta. Kalkedonin neljäs synodi määräsi (kanonit 2, 25 ja 26), että jokaisen hiippakunnan on palkattava apulaissihteerit täyttääkseen tehtävänsä ja ekdikos kirkon dispensationin (erivapaus / dispanssi) mukaisesti, jotta ei olisi vaaraa menettää kirkollista omaisuutta ja papiston arvovallan alentamista vastuuttomuuden vuoksi. Jokaisessa oikeustoimessa ekdikoksen tulee olla hyvä kirkon ja sen omaisuuden oikeuksien puolustaja.
Ekdikosin arvo tuli selvemmäksi Konstantinopolin ja Rooman kirkoissa. Konstantinopolissa häntä kutsuttiin kirkolliseksi lailliseksi edustajaksi. Niitä oli neljä, mutta jokaisella oli erilaiset tehtävät:
- a) Protekdikos tai päällikkö, laillinen edustaja, joka puolusti pappeja rikosasioissa,
- b) kirkollinen laillinen edustaja, joka puolusti pappeja siviili- ja rikosasioissa,
- c) Pyhän Pyhäkön (Sanktuary) kirkollinen laillinen edustaja (hän oli pappi, jolla oli rovastin arvonimi – protopapas) joka puolusti kirkon oikeuksia siviiliviranomaisilta, ja
- d) kirkollinen laillinen edustaja, joka puolusti kirkollista omaisuutta rikkaita ja suuria maanomistajia vastaan.
Laillinen edustaja esiintyi usein tuomarina pienissä asioissa ja virkailijoiden toimissa. Konstantinopolin kirkon lailliset edustajat olivat yleensä maallikoita, mutta myös tämän arvoisia presbytereitä oli. Myöhemmin jopa diakonit pitivät tätä arvoa.
Rooman kirkossa paavien Innocentiuksen (k. 417) ja Gregorius Suuren (k. 604) välillä kirkollinen laillinen edustaja tai julkinen puolustaja sai kanonisen aseman. Hänen tehtäviinsä kuuluivat:
- kirkon oikeuksien puolustaminen,
- köyhien lahjoitusten jakaminen,
- Rooman piispalle esitettyjen vetoomusten ja valitusten kuuleminen sekä
- Rooman kirkolle lahjoitettujen maakuntien omaisuuden valvonta.
Rooman kirkon kirkolliset lailliset edustajat olivat maallikoita, joilla oli joitain kirkollisia tehtäviä, mutta aina hyvin koulutettuja. Rooman kaupungissa oli seitsemän laillista edustajaa, defensores ecclesiae. Päällikköä kutsuttiin Primicerius Defensoriksi (Ensimmäinen puolustaja), ja muille oli osoitettu alue puolustaakseen kirkon oikeuksia maantieteellisten rajojen sisällä. Rooman kirkossa kirkolliset oikeuspuolustajat muodostivat ja pitivät yllä tuomioistuimia, placita tai malla, joissa he toimisivat tuomareina ja käsittelivät asioita, joilla oli jonkinlainen yhteys kirkkoon, ja puolustivat myös luostarien maallisia etuja.
Justinianus I määräsi, että laillinen edustaja oli kirkon valtuutettu neuvonantaja sen oikeustapauksissa ja että hänelle annettiin valtuutus oikeudellisiin menettelyihin. Muussa lainsäädännössä Justinianus I varasi erillisen toimiston avioliittohakemuksia varten. Myöhemmällä Bysantin kaudella oli kaksi erillistä hallintovirkailijaa, jotka valvoivat avioliittoa koskevia sopimusjärjestelyjä.
Yksi valvoi senaattorien perheitä sekä sotilas- ja siviilihallituksen korkeita virkamiehiä, joiden oli ennen avioliiton solmimista tehtävä lailliset järjestelyt myötäjäisistä ja aviolahjoista.
Ja toinen sääteli muuta yhteiskuntaa, jolle ei ollut virallista vihkitodistusta.
Lainsäädäntö edellytti ensimmäisen ryhmän esiintymistä kirkon laillisen edustajan edessä ja kahden papin läsnä ollessa allekirjoittamaan päivätyn vihkitodistuksen vahvistukseksi siitä, että he suostuivat asumaan yhdessä. Tämä vihkitodistus sijoitettiin sitten kirkon arkistoon.
Lakiedustajien määrä vaihteli, ja jos niitä oli enemmän kuin yksi, päällikköä kutsuttiin protekdikoksi (ensimmäinen laillinen edustaja), joka vastasi kaikista kirkon oikeudellisista tapauksista, joka teki aina yhteistyötä muiden laillisten edustajien ja työtovereidensa kanssa. Justinianuksen hallituskaudella Hagia Sofiassa oli kymmenen laillista edustajaa ja ensimmäistä eli päällikköä kutsuttiin protekdikoksiksi.
Tämä arvo säilyi Konstantinopolin kukistumisesta ja jatkuu nykyään kirkon oikeudellisen neuvonantajan nimikkeellä. Nykyään Kristuksen Pyhän ja Suuren Kirkon tulkinnan mukaan ekdikosin tai laillisen edustajan arvo kuuluu ensimmäiselle sijalle kolmannessa virassa.
(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )