Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Ortodoksi.netista
| Tämä artikkeli on osa artikkelisarjasta: Tutustu ortodoksiseen kirkkoon | |
| Traditio | |
| Raamattu Uskontunnustus Ekumeeniset kirkolliskokoukset Pyhät Ortodoksinen jumalanpalvelus osa 1 | osa 2 | osa 3 Liturgia Kanonit Ikoni Symbolismi | |
| Pyhä Kolminaisuus | |
| Isä (Jumala) Jeesus Kristus Pyhä Henki | |
| Yksi, Pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko | |
| Ekklesiologia Kirkkohistoria Mysteriot | |
ja nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus
kreikkalainen ikoni
Kuva: Wikipedia
Ortodoksinen kirkko hyväksyy ja tunnustaa 7 ekumeenista eli yleistä, kaikkia kirkkoja koskevaa kirkolliskokousta.
Oheisessa listassa kokouksen pitopaikan jälkeen kokouksen pitovuosi ja suluissa kokouksen tärkeimmät asiakokonaisuudet.
- Nikea v. 325 (oppi kolminaisuudesta, areiolaisuuden torjuminen, Nikean uskontunnustus)
- Konstantinopoli v. 381 (Nikean kolminaisuusopin täydentäminen, uskontunnustus)
- Efesos v. 431 (Kristuksen luonto, nestoriolaisuuden torjuminen, Neitsyt Marian julistaminen Jumalansynnyttäjäksi (kreik. Theotokos)
- Khalkedon v. 451 (Kristuksen luonto, monofysitismin torjuminen)
- Konstantinopoli v. 553 (Kristuksen luonto, edellisten kirkolliskokousten päätösten lisävahvistukset)
- Konstantinopoli vv. 680 - 681 (monotelitismin torjuminen)
ja Trullo, v. 692, ns. viisi-kuudes [quintisext / penthekte] kirkolliskokous, joka oli osa kuudetta kirkolliskokousta, ei itsenäinen, erillinen ekumeeninen kirkolliskokouksensa - Nikea v. 787 (ikonien kunnioittamisen palauttaminen ja ikonoklasmin [ikonien raastamisen] torjuminen)
Näistä kuudelta kokoukselta on säilynyt sääntöjä eli kanoneja.
Muut kirkkokunnat (esim. roomalaiskatoliset, protestantit, orientaaliset kirkot) eivät tunnusta kaikkia näitä tai joitain osia näistä kirkolliskokouksista ekumeenisiksi ja kieltävät osan kokousten päätöksistä ja kanoneista.
Ekumeeninen kirkolliskokous ymmärretään yleensä koko uskontunnustuksessa tunnustetun kirkon piispainkokoukseksi, joiden katsotaan olleen Pyhän Hengen ohjaamia ja niiden opetuksen siksi oikeaa. Etenkin varhaisimpia kokouksia arvostetaan myös useiden protestanttisten kirkkojen keskuudessa, mutta protestantit eivät katso niiden olevan opillisissa asioissa Raamatun kaltaisesti arvovaltaisia.
Näiden kirkolliskokousten lisäksi pidettiin ns. paikalliskirkkojen omia kirkolliskokouksia, paikallisynodeja. Myös näiden kokousten hyväksymien päätösten ja kanonien tunnustamisessa on kirkkojen välillä suurta eroavaisuutta ja jopa eripuraa.
Seuraavat paikallissynodit ovat kirjanneet omia päätöksiään ja kanoneja, jotka myös kaikki velvoittavat ortodoksisia kirkkoja eri puolilla maailmaa:
- Karthagon synodi (v. 255)
- Ankyran synodi (v. 314)
- Neokesarean synodi (vv. 314-325)
- Gangran synodi (n. v. 340)
- Antiokian synodi (v. 341)
- Laodikean synodi (v. 343)
- Sardikan synodi (v. 343)
- Konstantinopolin synodi (v. 394)
- Karthagon synodi (v. 419)
- Konstantinopolin synodi (v. 861)
- Konstantinopolin Hagia Sofian synodi (v. 879)
Näistä ensimmäisen synodin (Karthago, v. 255) kanonit eivät sisälly kaikkiin kanonien kokoelmiin. Ne ovat sekä Ateenalaisessa syntagmassa että Pedalionissa, mutta puuttuvat slaavilaisesta ja romanialaisesta kanonisista kokoelmista.