Toiminnot

Suomen ortodoksinen kirkko

Ortodoksi.netista

Suomen ortodoksinen kirkko on toinen Suomen ns. kansalliskirkoista (aikaisempi nimitys: valtionkirkko) ja se kuuluu autonomisena kirkkona Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin.

Kirkolla on siis kansalliskirkkona kirkollisveronkanto-oikeus. Kirkko noudattaa muista ortodoksisista kirkoista poiketen läntisen kirkon ns. uutta eli gregoriaanista kirkkokalenteria, muualla ortodoksisessa maailmassa noudatetaan vanhaa eli juliaanista kirkkokalenteria joko sellaisenaan tai soveltaen vain pääsiäiseen ja siitä johtuviin juhliin.

Suomen ortodoksisen kirkon korkeimpana piispana toimii Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka – tällä hetkellä patriarkka Bartolomeos I ja Suomessa korkein piispa on Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo (Leo Makkonen), joka johtaa noin 60 000 jäsenistä Suomen ortodoksista kirkkoa Karjalan hiippakunnasta, keskuspaikkana Kuopio. Suomalaisista noin reilu 1 % kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Oman ortodoksisen kirkkomme lisäksi Suomessa toimii ortodoksisen kanonisen perinteen vastaisesti myös toisen patriarkaatin – Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatin – alaisuudessa olevia seurakuntia lähinnä suuremmissa kaupungeissamme. Niihin kuuluu lähinnä venäläisiä maahanmuuttajia.

-> Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärä v. 2006

Suomen ortodoksisen kirkon kieli on suomi tai ruotsi, mutta palveluksissa käytetään satunnaisesti ja tarvittaessa myös muita kieliä kuten venäjää, kreikkaa, romaniaa ja englantia tai jopa kirkkoslaavia ja kolttasaamea.

Kirkon historia

Ortodoksisuus on levinnyt Suomeen idästä Bysantin valtakunnasta Kiovan, Venäjän ja Novgorodin kautta Karjalaan, josta se sitten on levinnyt koko Suomeen.

Suomeen ortodoksisuus saapui jo 1000-luvulla Novgorodin ruhtinaskunnasta leviten siis ensiksi Kaakkois-Suomeen ja Karjalaan. 1300-luvulla - samoihin aikoihin kun roomalaiskatolinen kirkko teki ristiretkiään läntiseen Suomeen - Suomen itäiselle alueelle perustettiin ensimmäisiä ortodoksisia luostareita ja 1500-luvulla - samoihin aikoihin kuin luterilaisuus syntyi Saksassa - ortodoksisuus oli jo melko vakiintunut etenkin Karjalassa.

Katso tarkemmin ortodoksisuuden saapuminen ja leviäminen Suomessa artikkelista: -> Ortodoksisuus Suomessa.

Alkuun Suomen ortodoksit kuuluivat Venäjän kirkon alaisuuteen ja Suomen ortodoksinen hiippakunta perustettiin vuonna 1892. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäisyyden saavuttamisen myllerryksissä liityimme 1920-luvulla Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon ja vuonna 1923 Konstantinopolin patriarkka antoi ns. Tomos -asiakirjan, jolla kirkkomme liitettiin patriarkaattiin.

Arkkipiispat

Suomen arkkipiispat ja hiippakuntapiispat valitsee nykyään kirkolliskokous. Aikaisemmin käytäntö oli sama molemmilla kansalliskirkoilla, piispat valitsi Tasavallan Presidentti. Kirkolliskokouksen arkkipiispan valinnan vahvistaa kanonisesti Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhä synodi ja muiden piispojen valinnan arkkipiispa.

Venäjän vallan aikana maassamme toimi neljä eri arkkipiispaa:

Kts. tarkemmin artikkeli -> Venäläiset arkkipiispat.

Konstantinopolin jurisdiktionin aikana Suomen kirkolla on ollut seuraavat arkkipiispat:

Kirkon hallinto

Ylin päättävä toimielin on Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous, joka kokoontuu vuosittain tai tarvittaessa ja jolla on apunaan myös kirkolliskokousten välisenä aikana tarvittaessa kokoontuvia valiokuntia.

Joissakin kanonisissa asioissa ylimpänä toimielimenä toimii Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous tai joskus jopa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhä synodi.

Ylin toimeenpaneva toimielin on Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus, jolla on apunaan asettamiaan tarvittavia toimikuntia tai työryhmiä.

Ekumeeninen patriarkaatti toimii vanhassa Konstantinopolissa eli nykyisessä Istanbulissa Turkissa.

Kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen apuna toimii Kuopiossa kirkollishallituksen kanslia ja ortodoksinen tiedotuskeskus johtajanaan arkkipiispa ja kirkollishallituksen kansliapäällikkö, lainoppinut kirkkoneuvos Risto Ikäheimo.

Hiippakunnissa toimivat omat hiippakuntakansliansa piispojen johdolla apunaan mm. hiippakuntasihteerit ja tarvittava kansliahenkilökunta.

Suomen ortodoksinen kirkko on jakaantunut hallinnollisesti kolmeen hiippakuntaan:

Jokaista hiippakuntaa johtaa oma hiippakuntapiispa, jota tavallisemmin nimitetään metropoliitaksi (paitsi ei arkkipiispaa). Arkkipiispan apuna toimii Karjalan hiippakunnassa apulaispiispa – tällä hetkellä KS Joensuun piispa Arseni (Jorma Heikkinen) toimipaikkanaan Kuopio.

Hiippakuntapiispat

  • KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo (Leo Makkonen)johtaa Karjalan hiippakuntaa
  • KP Helsingin metropoliitta Ambrosius (Risto Jääskeläinen) johtaa Helsingin hiippakuntaa, keskuspaikkanaan Kallvik Helsingissä.
  • KP Oulun metropoliitta Panteleimon (Petri Sarho) johtaa Oulun hiippakuntaa keskuspaikkanaan Oulu.

Seurakunnat

Hiippakunnat ovat jakaantuneet 24 seurakuntaan, joista 11 on Karjalan, 8 Helsingin ja 5 Oulun hiippakunnassa. Seurakuntien rajat eivät kaikissa tapauksissa noudata yhden kunnan tai kaupungin rajoja, vaan niihin pääsääntöisesti kuuluu useita kuntia. Sama kunta ei kuitenkaan voi kuulua kuin yhteen ortodoksiseen seurakuntaan.

Seurakunnissa on pääkirkko ja rukoushuoneita eli tšasounia. Suuremmissa seurakunnissa toimii kaksi tai useampia pappeja, pienissä vain yksi pappi ja kanttori.

Seurakunnassa ylintä valtaa käyttää seurakunnanvaltuusto, joka valitaan nelivuotiskaudeksi. Valtuusto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan.

Ylintä toimeenpanovaltaa seurakunnassa käyttää seurakunnanneuvosto, joka on seurakunnan valtuuston valitsema valtuuston toimikauden ajaksi. Neuvoston puheenjohtajan toimii kirkkoherra. Neuvoston apuna toimii erilaisia toimikuntia ja työryhmiä.

Karjalan hiippakunnan seurakunnat (11 kpl):

-> Karjalan hiippakunnan seurakuntien jäsenmäärät 1.1.2006

Helsingin hiippakunnan seurakunnat (8 kpl):

-> Helsingin hiippakunnan seurakuntien jäsenmäärät 1.1.2006

Oulun hiippakunnan seurakunnat (5 kpl):

-> Oulun hiippakunnan seurakuntien jäsenmäärät 1.1.2006

Luostarit

Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluu kaksi luostaria:

Kirkon laitokset

Kirkon piiriin kuuluvat vielä eräät laitokset:

Muu papisto

Muuhun papistoon kuuluvat matkapapit, sotilaspapit ja eläkkeellä olevat papit ja diakonit sekä ns. harrastuneisuutensa vuoksi pappeuteen vihityt papit ja diakonit.

Matkapapisto

Kirkkoon kuuluu vielä matkapappeja neljästä eri toimipiiristä. Heillä on apunaan matkakanttorit. Aikaisemmin tehtävissä toivat seuraavat seuraavilla toimipaikoilla.

  • I toimipiiri: matkapappi, pastori Kauko Ivanoff, toimipaikkana Ämmänsaari Suomussalmella (nyt Kokkolassa)
  • II toimipiiri: matkapappi, rovasti Vesa Takala toimipaikkana Kovero Joensuussa (Tuupovaarassa)
  • III toimipiiri: vt. matkapappi, pastori Petri Korhonen toimipaikkana Turku (pappi siirtynyt Helsinkiin)
  • IV toimipiiri: matkapappi, pastori Kauko Makkonen toimipaikkana Ivalo

Vuonna 2009 matkapapistojen toimialueisiin ja tehtäviin tuli muutos. III toimintapiirin matkapappi, isä Petri Korhonen on valittu Helsingin seurakunnan papiksi ja vastaavasti matkapapistoon on valittu Helsingistä isä Alksej Sjöberg toimipaikkanaan Kokkola. Muista muutoksesta tarkemmin myöhemmin.

Venäjänkielistä maahanmuuttajatyötä hoitaa koko Suomen ortodoksisen kirkon alueella projektiluontoisesti:

Sotilaspapisto

Sotilaspappeina toimii kuusi seurakuntapappia oman toimensa ohessa:

Harrastuneisuutensa vuoksi pappeuteen vihityt

Koska pappeus ei ole tutkinto eikä virka, vaan pappeuden palvelutehtävään kutsutaan, pappeuteen (papiksi ja diakoniksi) voidaan vihkiä myös täysin kouluttamaton (ilman pappisseminaaria tai yliopistollista teologista tutkintoa oleva) mieshenkilö piispan toimesta. Tällaisille ns. harrastuneisúutensa perusteella pappeuteen vihityillä on erilaisia piispan hänelle määräämiä rajoituksia, jotka saattavat koskea opetuspuheiden pitämistä ja sakramenttien toimittamista ja synninpäästön eli katumuksen sakramentin vastaanottamista.

Uskonnon opetus

Suomen ortodoksisen kirkon palkkaamia ns. kiertäviä uskonnonopettajia toimii maassa kolme opettajaa:

Näiden lisäksi seurakuntien alueella toimii kuntien tai seurakuntien erikseen tai yhdessä palkkaamia ortodoksisia uskonnonopettajia, jotka selviävät parhaiten kysymällä asiaa omasta seurakunnasta. Pääsääntöisesti jokaisen ortodoksisen oppilaan tulee saada oman tunnustuksensa mukaista opetusta, jonka järjestämisestä vastaa oppilaan oma koulu ja kunta yhteistyössä seurakunnan kanssa.

Ekumenia

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu mm. seuraaviin järjestöihin:


Autokefaliset ja autonomiset ortodoksiset kirkot
Autokefaliset kirkot
Neljä vanhaa patriarkaattia: Konstantinopoli | Aleksandria | Antiokia | Jerusalem
Viisi uutta patriarkaattia: Venäjä | Serbia | Romania | Bulgaria | Georgia
Autokefaliset arkkipiispakunnat: Kypros | Kreikka | Puola | Albania | Tšekki ja Slovakia | Ukraina* | Amerikka*
Autonomiset kirkot
Siinai | Suomi | Viro* | Japani* | Kiina* | Ukraina
Merkki * tarkoittaa, ettei autokefaliaa tai autonomiaa ole tunnustettu ortodoksisessa maailmassa kattavasti.