Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA IV

Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA IV

IV PYHÄT SAKRAMENTIT

• Kasteen pyhä sakramentti
• Mirhalla voitelun pyhä sakramentti
  • Hätäkaste
• Synninpäästön pyhä sakramentti
• Pappeuden pyhä sakramentti
• Avioliiton pyhä sakramentti
• Sairaanvoitelun pyhä sakramentti

---

Paitsi määrättyinä vuorokauden aikoina toimitettavia jumalanpalveluksia, ortodoksisessa kirkossa on jumalanpalveluksia, jotka toimitetaan yksityisen seurakunnan jäsenen pyynnöstä ja hänen tarpeittensa mukaan.

Sellaisia ovat kaikki pyhät sakramentit eli mysteeriot, Herran Pyhää Ehtoollista lukuun ottamatta.

Sakramentti eli pyhä salaisuus (mysteerio) on sellainen pyhä toimitus, jossa uskovainen saa näkyväisen toimituksen kautta näkymättömästi kullekin sakramentille Ominaisen armovoi man tai armolahjan.

Sakramentit ovat Vapahtajan asettamia toimituksia. Jokainen sakramentti toimitetaan oman toimitusmuodon eli kaavan mukaan.

KASTEEN PYHÄ SAKRAMENTTI

Kaste on sakramentti, jossa kastettava, hänen ruumiinsa kolminkertaisen veteen upottamisen kautta Jumalan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kuolee lihalliselle ja synnilliselle elämälle ja uudestisyntyy Pyhästä Hengestä hengelliseen ja pyhään elämään sekä tulee Kristuksen seurakunnan jäseneksi.

Pyhät toimitukset ennen kastetta

• Ensimmäisenä päivänä lapsen syntymisen jälkeen luetaan joko äidin vuoteen ääressä tai kirkossa rukoukset äidin, lapsen ja koko perhekunnan puolesta. Rukouksissa anotaan äidin pikaista parantumista, syntyneelle lapselle ja koko perhekunnalle Jumalan varjelusta kaikesta pahasta.
  

• Kahdeksantena päivänä seuraten Jeesuksen esimerkkiä lapselle annetaan nimi. Ortodoksisissa maissa se tapahtuu kirkon esihuoneessa, meillä se voi tapahtua kodissakin. Nimenannossa seurataan kirkkokunnassamme hyväksyttyä ortodoksista ristimänimiopasta. Tässä oppaassa nimet ovat kansallisessa asussa, mutta oppaasta saadaan myös tietää, mikä on ollut alkuperäinen nimi ja kuka on ollut sen kantaja. Tästä pyhästä miehestä tai naisesta tulee lapsen taivaallinen suojelija, esirukoilija ja ystävä. Pyhän ihmisen kirkollinen muistopäivä on samalla nimensä kantajan nimipäivä. Nimenannon päätteeksi lauletaan tavallisesti Herran temppeliintuomisen (2.2) juhlan tropari.
  

• Neljäntenäkymmenentenä päivänä noudattaen edelleenkin Vapahtajan esimerkkiä lapsi tuodaan kirkkoon kirkotettavaksi eli seurakuntaan otettavaksi. Lapsen tuo kirkkoon äiti, koska rukoukset koskevat myös häntä. Kirkottaminen aloitetaan kirkon etuosassa, missä alkurukousten jälkeen pappi lukee rukouksen äidin puolesta. Rukouksessa kiitetään Jumalaa äidin parantumisesta ja anotaan hänelle tuomitsematta tapahtuvaa osallistumista Herran Ehtoolliseen.
  

Lapsen puolesta rukoillessaan seurakunta anoo lapselle hengellistä ja ruumiillista terveyttä; jos lapsi on kastamatta, rukoillaan hänelle esteetöntä osallistumista kasteen sakramenttiin.

Siunattuaan lapsen pappi ottaa hänet syliinsä ja tehden sillä ristinmerkin ilmassa lausuu: "Seurakuntaan otetaan Jumalan palvelija (nimi) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen."

Temppelin keskiosassa pappi toistaa em. pyhän toimituksen ja viimeiseksi lapsi viedään solealle, alttarin ovelle, ja toistetaan kolmannen kerran sama toimitus. Jos lapsi on poika, pappi vie hänet eteläisen oven kautta alttariin lausuen vanhurskaan Simeonin rukouksen. Tyttölapsi luovutetaan äidille, kun sama rukous on luettu pyhän oven edessä [1965].

Kirkottaminen päättyy kuten kaikki pyhät toimitukset loppusiunaukseen, missä mainitaan esirukoilijana lapsen taivaallinen suojelija. Jos lapsi on jo kastettu, tuodaan hänet liturgiassa Ehtoolliselle.

Kaste on toimitettava kirkkokunnastamme annetun asetuksen [1965] mukaan kolmen kuukauden kuluessa lapsen syntymisestä.

Muinoin kaste säännöllisesti toimitettiin kirkossa, sen esihuoneessa, missä sitä varten oli kasteallas. Tällöin oli usein kysymyksessä joukkokaste suurten juhlien edellä tai niiden aikana. Kastetta seurasi pyhä liturgia, jossa kastetut osallistuivat Herran Ehtoolliseen. Tämän vuoksi Kristuksen syntymäjuhlan, loppiaisen, Lasaruksen lauantain, piinaviikon lauantain, pääsiäisviikon ja helluntain liturgiassa veisataan Pyhän Kolminaisuuden virren asemesta kasteveisu: "Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, olette Kristukseen pukeutuneet. Haileluja" (Gal.+2:27 Gal. 3:27).

Nykyisin kaste toimitetaan enimmäkseen kotipiirissä. Seurakuntaa ovat edustamassa paitsi pappia, kastettavan kummit, jotka kirkkomme käsityksen mukaan ovat kastettavan hengelliset vanhemmat; ja ainakin toisen heistä on oltava ortodoksi: poikalapsen mies- ja tyttölapsen naiskummin.

Nykyisin kastetta seuraa välittömästi mirhalla voitelu eli voitelun pyhä sakramentti, joten tutustumme näihin pyhiin toimituksiin siinä järjestyksessä kuin ne nykyisin suoritetaan.

1. Kasteeseen valmistaminen

Joissakin maamme seurakunnissa on erikoinen kasteastia, joka tuodaan kastetilaisuutta varten kastettavan kotiin. Tavallisempaa on kuitenkin, että kasteastiana käytetään suurehkoa vatia. Vati asetetaan kotialttaria vastapäätä olevalle liinalla peitetylle pöydälle. Kastetta varten varataan kasteristi. Sylikummien tai ainakin yhden heistä on oltava läsnä kastetilaisuudessa. Kastettavaa ei pueta kastepukuun, sen tekee pappi kasteen jälkeen [1965].

Pappi asettaa pöydälle pyhän evankeliumin ja käsiristin sekä kastekotelon. Vadin reunalle kiinnitetyt kolme tuohusta sytytetään. Kummit kastettavan kanssa asettuvat seisomaan papin taakse kasvot kotialttariin päin.

Kastettava valmistetaan kasteen vastaanottamiseen

Pappi siunaa kolmesti kastettavan otsan ja rinnan ja pannen kätensä hänen päänsä päälle rukoilee hänen puolestaan. Puhaltaen hänen päällensä pappi anoo Jumalaa karkoittamaan katsettavasta jokainoan pahan ja saastaisen hengen [1965].

Kastettava luopuu pahuudesta

Kääntäen kummit ja kastettavan länteen päin pappi kysyy:
"Luovutko pahasta hengestä, kaikista sen töistä ja kaikista sen enkeleistä ja kaikesta palvelemisesta ja kuuliaisuudesta sille?
Kummi vastaa kastettavan puolesta: Luovun.

Papin kysymykseen "Oletko luopunut pahasta hengestä?"
kummi vastaa: Olen luopunut.

Kääntäen kummit ja kastettavan jälleen itään eli kotialttariin päin pappi kysyy: "Yhdistytkö Kristukseen?"
Kummi vastaa: "Yhdistyn", kysymykseen "Oletko yhdistynyt Kristukseen?" vastataan: olen yhdistynyt.

Tämän jälkeen seuraa tärkeä kysymys: "Uskotko Häneen?"
Kummi vastaa: "Uskon Häneen niin kuin Kuninkaaseen ja Jumalaan".
Uskonsa vakuudeksi kummi lukee kastettavan puolesta nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen.

Tämän jälkeen pappi vielä kysyy: "Oletko yhdistynyt Kristukseen?"
Kummin vastattua "olen yhdistynyt"
kehottaa pappi: "Kumarru Hänen edessänsä",
mihin kummi vastaa: "Minä kumarran Isää, Poikaa ja Pyhän Henkeä, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta".

Kastettavan valmistautuminen kasteeseen päättyy papin rukoukseen katekumeenin, so. kastettavan puolesta.

2. Varsinainen kasteen toimitus

Kasteveden siunaaminen

Annettuaan kummien käteen palavat tuohukset pappi aloittaa pyhän sakramentin liturgian alkusiunauksella (kts. siv. 31) ja lukee sen jälkeen suuren ektenian, jonka anomukset koskevat kasteveden siunaamista ja kastettavan valistamista. Ekteniassa anotaan, että Herra antaisi kastevedelle Jordanin siunauksen, että kastevesi tulisi kastettavalle uudestisyntymisen lähteeksi ja että kastettava pukeutuisi katoamattomuuden vaatteisiin. Viimeisen anomuksen jälkeen kuoron tai kanttorin laulaessa "Sinun haltuus, Herra", pappi rukoilee itsensä puolesta salaisessa rukouksessa.

Kasteveden siunaaminen muistuttaa liturgian anafora-rukousta. Rukoiltuaan itsensä puolesta pappi lausuu: "Suuri olet Sinä, oi Herra, ja ihmeelliset ovat Sinun tekosi eikä yksikään sana ole ihmeittesi ylistämiseen riittävä". Edelleen rukouksessa selostetaan Jumalan luomistöitä näkymättömässä ja näkyväisessä maailmassa. Tämä rukouksen osa vastaa prefatiota. Seuraavassa osassa selostetaan Jeesuksen lunastustyötä, osa vastaa liturgian anamnesista. Lopuksi rukoillaan: "Sinä itse siis ihmisiä rakastava Kuningas, tule nytkin Pyhän Hengen alastulemisella ja pyhitä tämä vesi". Rukouksen tämä osa vastaa liturgian epiklesista. Tehden sormilla ristinmerkin veteen pappi siunaa lopuksi veden sanoen: "Musertukoot ristisi merkin alla kaikki vihollisvoimat". Veden siunaaminen päättyy rukouksen ylistyslauseeseen.
Siunatulla öljyllä voidellaan kastettavan

• otsa,
• rinta,
• hartiat,
• korvat ja
• jalat.

Voitelun aikana pappi lausuu: "Voidellaan Jumalan palvelija (nimi) iloöljyllä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sielun ja ruumiin parannukseksi. Uskon kuulemiseksi. Kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet. Hänen kulkeakseen käskyjesi tiellä".

Kaste

Voitelun jälkeen pappi ottaa lapsen ja upottaa hänet kolmesti veteen lausuen: Kastetaan Jumalan palvelija (nimi) nimeen Isän amen ja Pojan amen ja Pyhän Hengen amen. Nämä ovat kasteen toimitussanat ja samalla tärkein kohta koko pyhässä toimituksessa.

Ellei upottamiseen ole mahdollisuutta, kastettava valellaan kolmesti vedellä.

Pukeminen

Välittömästi kasteen jälkeen kanttori lukee psalmin 32. Lukemisen jälkeen pappi siunaa valkoisen kastepuvun ja pukee [1965] sen puhtauden ja viattomuuden merkiksi kastetun päälle lausuen: "Puetaan Jumalan palvelija vanhurskauden so. viattomuuden pukuun Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen". Ristin hän panee kastetun päälle kanttorin veisatessa:

Anna minulle valonikirkas vaate,
Sinä, joka pukeudut
valkeuteen niin kuin vaatteeseen.

MIRHALLA VOITELUN SAKRAMENTTI

Mirhalla voitelun sakramentti on lyhyt toimitus. Aluksi pappi lukee rukouksen, jossa ensin kiitetään Jumalaa siitä, että Hän on asettanut pelastukseksemme kasteen pyhän sakramentin. Rukouksen loppuosassa anotaan, että Herra antaisi kastetulle Pyhän Hengen lahjan sinetin ja oikeuden osallistua Kristuksen Ruumiin ja Veren sakramenttiin.

Rukouksen jälkeen pappi voitelee kastetun otsan, silmät, sieraimet, suun, korvat, kädet ja jalat lausuen sakramentin toimitussanat: Pyhän Hengen lahjan sinetti.

Mirhalla voitelun sakramentin välittämät Pyhän Hengen armolahjat on mainittu raamatussa Jes. 11:2-3. Niitä on seitsemän ja ne ovat:

• hengellinen viisaus ja
• ymmärrys,
• neuvo ja
• voima,
• tieto ja
• hurskaus sekä
• Herran pelko.

Nämä armolahjat auttavat Kristuksen seurakunnan jäsentä noudattamaan evankeliumin käskyjä ja elämään kristillistä elämää.

Voitelu on samalla merkki seurakunnan täydellisestä jäsenyydestä. Mirhalla voideltu lapsi on aikuisten tavalla oikeutettu osallistumaan Herran Pyhään Ehtoolliseen.

Voitelun sakramentti toimitettiin alussa apostolien kättenpäällepanemisen kautta. Seurakunnan kasvaessa apostolit siunasivat öljyn ja antoivat seurakunnan vanhimmille oikeuden välittää Pyhän Hengen armolahjat voitelemalla kastetut siunatulla öljyllä. Nykyisin voitelun sakramentin apostolinen luonne on säilynyt siinä, että pyhän mirhan on oltava piispan vihkimä.

Kasteen ja mirhalla voitelun sakramentin jälkeen toimitettavat pyhät toimitukset

Käynti kasteastian ympäri

Seuraten pappia kummit kastetun kanssa kiertävät kolmesti kasteastian ympäri välittömästi voitelun jälkeen. Tämän saaton aikana veisataan kolmesti:

Niin monta kuin teitä on
Kristukseen kastettu,
te olette Kristukseen pukeutuneet.
Halleluja. (Gal. 3:27).

Käynti kasteastian ympäri merkitsee ainaista liittoa Kristuksen kanssa.

Pyhän raamatun lukeminen

Pyhän raamatun lukemisessa noudatetaan liturgiassa käytettäviä toimituksia. Alussa luetaan ja veisataan prokimeni: "Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen! (Ps. 27:1). Epistolana luetaan Room. 6:3-11, missä selostetaan kasteen merkitys. Evankeliumissa Matt. 28:16-29 on Jeesuksen antama kastekäsky ja sakramentin asettaminen.

Pyhän mirhan peseminen ja hiusten leikkaaminen

Evankeliumin lukemista seuraavassa lyhyessä ekteniassa rukoillaan kummien ja kastetun puolesta. Ektenian jälkeen pappi ottaa veteen kastetun sienen ja tehden sillä ristinmerkin kastetun yllä lausuu: "Kastettu olet, valistettu olet, mirhalla voideltu olet Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Anien", sekä pyyhkii mirhan jäljet puhtaaksi.

Kasteeseen liittyvä viimeinen pyhä toimitus on hiusten leikkaaminen. Rukouksen ja lapsen siunauksen jälkeen pappi ritinmuotoisesti leikkaa hiukset lausuen: "Jumalan palvelijan hiukset leikataan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen." Toimitus perustuu ajatukseen, että kastettu tuo täten ensimmäisen uhrinsa Jumalalle.

Sakramentin toimitus päättyy loppusiunaukseen.

HÄTÄKASTE

Hätätilassa, jos lapsi on vaarassa kuolla, voi kasteen toimittaa kuka tahansa ortodoksiseen kirkkoon kuuluva [1965] kastettu maallikko mies tai nainen. Kastetta sanotaan tällöin hätäkateeksi. Kastaja lukee alkurukoukset ja uskontunnustuksen sekä, vihmoen vettä kastettavan päähän kolmesti lausuu:
Kastetaan Jumalan palvelija (nimi) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.

Jos lapsi jää eloon, täydentää pappi hätäkasteen toimittamalla myöhemmin mirhalla voitelun sakramentin.

Tehtäviä

Klikkaa otsikkoa ("Tehtäviä") ja siirry erilliselle tehtäväsivulle.

SYNNINPÄÄSTÖN ELI RIPIN PYHÄ SAKRAMENTTI

Ortodoksiselle kristitylle, joka kasteen jälkeen on langennut synteihin, antaa ortodoksinen kirkko mahdollisuuden synninpäästön pyhässä salaisuudessa puhdistautua niistä. Synninpäästö on ikään kuin uusi kaste. Sakramentissa katuva kristitty tunnustaa rippi-isälle syntinsä, lupaa tehdä parannuksen ja saa syntinsä anteeksi näkymättömästi itse Vapahtajalta, mutta näkyväisen toimituksen välityksellä seurakunnalta, jota rippi-isä edustaa.

Tämän sakramentin Vapahtaja asetti antamalla apostoleille vallan sitoa ja päästää ihmisten synnit (Joh.20:22-23, Matt.16:19 ja Matt.18:18).

Sakramentin toimitusmuoto

Valmistavat rukoukset

Ennen synnintunnustuksen alkamista pappi lukee solealla pyhän oven edessä kaikille katuville tarkoitetut yhteiset rukoukset. Alussa luetaan alkurukoukset, Herran rukouksen jälkeen luetaan Ps. 51 ja sen jälkeen kolme katumustroparia. Kahdessa seuraavassa rukouksessa anoo rippi-isä synnintunnustukseen valmistautuville oikeata katumismieltä ja Jumalan armoa ja laupeutta. Toisessa rukouksessa hän pyytää Vapahtajalta anteeksiantoa ja synninpäästöä luetellen ne teot, joihin katuvat ovat saattaneet langeta tietäen ja tietämättäkin.

Kehotus

Valmistavien rukousten jälkeen rippi-isä kääntyy katuviin päin ja sanoo:
"Katsokaa, lapseni, täällä on Kristus näkymättömästi läsnä ottaen vastaan teidän synnintunnustuksenne. Älkää hävetkö tunnustamista, älkää peljätkö, älkääkä salatko minulta mitään, vaan ilman pelkoa sanokaa kaikki, niitä olette tehneet, jotta saisitte anteeksi meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Katsokaa, meidän edessämme on Hänen pyhä kuvansa, minä olen vain todistaja, joka on todistava Hänen edessään kaiken, mitä te minulle ilmoitatte. Mutta jos te jotakin salaatte minulta, niin syntinne tulevat teissä kahdenkertaisina. Katsokaa, te tulitte parantolaan, varokaa poistumasta siitä parantumattomina".

Synnintunnustus ja synninpäästö

Rippi on kirkossamme aina henkilökohtainen. Katuva seisoo lukupöydän edessä, jolle on pantu risti ja evankeliumi, ja vapaasti kertoo rippi-isälle omaatuntoa ahdistavat teot ja ajatukset. Rippi-isä saattaa tehdä kysymyksiä, joihin on rehellisesti vastattava.

Ripin jälkeen pappi rukoilee katuvaiselle synninkatumuksen oikeata tapaa ja synneistä vapautusta. Rukouksen jälkeen katuva polvistuu, rippi-isä peittää hänen päänsä epitrakiililla ja siunaten katuvan päätä lausuu synninpäästön sanat:
"Meidän Herramme ja Jumalamme Jeesus Kristus, rakkauden armosta ja laupeudesta antakoon sinulle, lapseni, anteeksi kaikki syntisi, ja minä kelvoton pappi Hänen minulle antamalla vallalla annan anteeksi ja päästän sinut kaikista synneistäsi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Amen.

Sakramentista osallistunut kumartuu maahan, nousee, suutelee tunnustuksensa vilpittömyyden merkiksi pyhää ristiä ja evankeliumia, lukee rukouksen ”Totisesti on kohtuullista ylistää autuaaksi Sinua Jumalansynnyttäjä..." ja papin lausuessa loppusiunauksen ottaa häneltä siunauksen suudellen rippi-isän kättä.

Epitimiat

Kasvatusmielessä on rippi-isän velvollisuus määrätä joskus katuvaiselle katumusharjoituksia, esim. päivittäinen rukous, paasto, huveista pidättäytyminen, armeliaisuus, tekonsa sovittaminen yms. Tätä sanotaan epitimiaksi. Epitimian ajaksi katuva on sidottu lupaukseensa ja suoritettuaan sen, mitä rippi-isä on hänelle määrännyt, tämä vapauttaa hänet siitä.

Tehtäviä

Klikkaa otsikkoa ("Tehtäviä") ja siirry erilliselle tehtäväsivulle.

PAPPEUDEN PYHÄ SAKRAMENTTI

Edellä selostetut sakramentit sekä Herran Ehtoollinen ovat välttämättömiä jokaiselle ortodoksiselle kristitylle. Näitten sakramenttien toimittaminen edellyttää laillisesti valittua ja vihittyä papistoa.

Jeesus Kristus asetti pappeuden salaisuuden valitsemalla seuraajiensa joukosta kaksitoista apostolia, joille Hän antoi vallan sitoa ja päästää (Joh.20:22-23, Matt.16:19). Apostolit siirsivät tämän vallan seuraajilleen piispoille. Apostolien aikana oli perustettu kaksi muuta pappeuden astetta: pappi eli presbyyteri sekä diakoni. Alusta lähtien näihin virkoihin asettaminen tapahtui kättenpäällepanemisen kautta (Apt.6:1-6, 2.Tim.1:6).

Pappeuden sakramentin toimittajana on aina piispa.

Piispaksi vihkimisen suorittaa aina useampi piispa.

Pappeuden sakramentti toimitetaan aina liturgian yhteydessä.

Saman liturgiapalveluksen aikana voidaan vihkiä samaan virkaan vain yksi henkilö.

Piispan virkaan vihkiminen

Piispan valitseminen tapahtuu kirkkokunnassamme kirkolliskokouksessa. Vaalin jälkeen esitetään asia tasavallan presidentille, joka antaa valitulle valtakirjan virkaan [1965]. Arkkipiispan vaali alistetaan vielä Konstantinopolin patriarkalle.

Varsinainen vihkiminen aloitetaan liturgian hetkien lukemisen jälkeen. Vihittävä tunnustaa uskonsa lukien ensin nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen ja sen jälkeen laajan piispallisen uskontunnustuksen. Tämän toimituksen jälkeen hän saa vihkimisen toimittavilta piispoilta siunauksen ja hänelle toivotetaan monia armorikkaita vuosia. Tämän jälkeen vihittävä palaa alttariin.

Pienen saaton jälkeen kaikki piispat menevät alttariin. Vihittävä rovastin ja ylidiakonin taluttamana tuodaan pyhän oven eteen, missä piispat ottavat hänet vastaan. Vihittävä polvistuu pyhän pöydän eteen painaen päänsä ja kätensä sille. Tällä tavalla hän osoittaa kuuliaisuutta Jumalan tahdolle.

Vihkijät asettavat vihittävän pään päälle evankeliumin kirjaimet alaspäin merkiksi siitä, että Herra kutsuu hänet saarnaamaan evankeliumia, jonka tuntemista häneltä edellytetään.

Vanhin piispa lukee sakramentin rukouksen: "Jumalallinen armo, joka heikkoja parantaa ja puutteelliset täydellisiksi tekee, kättemme päällepanemisen kautta asettaa tämän jumalisen rovastin (arkkimandriitan) piispaksi. Rukoilkaamme siis hänen puolestansa, että hänen päällensä tulisi kaikkein pyhimmän Hengen armo". Rukouksen aikana kaikki piispat pitävät kätensä vihittävän pään päällä.

Kuoron laulaessa kreikaksi "Kirie eleison", so. Herra, armanda, lukee vanhin piispa kolme rukousta vihityn puolesta.

Vihkimistä seuraa pukeminen. Vihityltä riisutaan feloni ja hänet puetaan piispallisiin vaatteisiin. Kutakin pukua antaessaan vanhin piispa näyttää sen kirkkokansalle sanoen: aksios, so. otollinen. Kirkkokansa vahvistaa "aksios, aksios, aksios", ilmoittaen täten myöntymyksensä ja osallistumisensa uuden piispan vihkimiseen.

Pukemisen jälkeen vastavihitty piispa ottaa paikkansa muitten piispojen joukossa ja liturgia jatkuu. Liturgian jälkeen vanhin piispa antaa keskellä kirkkoa ambonilta vastavihitylle piispallisen sauvan pitäen hänelle puheen.

Toimituksen jälkeen vastavihitty siunaa seurakuntaa.

Papin virkaan vihkiminen

Papiksi vihkiminen tapahtuu liturgiassa suuren saaton jälkeen. Vihittävä diakoni esitetään seurakunnalle ja viedään piispan eteen alttariin pyhän oven kautta. Saatuaan piispalta siunauksen vihittävä vanhimman papin ohjaamana käy kolmesti pyhän pöydän ympäri suudellen joka kerta sen neljää kulmaa, piispan kättä ja kuvevaatetta.

Käynti merkitsee vihkiytymistä alttarille ja kuuliaisuutta piispalle. Käynnin aikana veisataan kolme veisua, joista tulee puhe avioliiton sakramentin yhteydessä.

Kolmannen käynnin jälkeen vihittävä polvistuu alttaripöydän eteen ja piispa peittää hänen päänsä omoforilla sekä pitäen kättään vihittävän pään päällä lukee sakramentin rukouksen "Jumalallinen armo..." (kts. edeil. lukua). Kuten piispaksi vihkimisessä veisataan nytkin "Kirie eleison", jonka aikana piispa lukee kaksi rukousta.

Vihkimisen jälkeen puetaan vihitty hänelle kuuluviin pyhiin pukuihin. Näyttäen kutakin niistä pyhässä ovessa piispa lausuu: "Aksios", jolloin sekä papisto että kirkkokansa veisaavat saman.

Liturgian loppupuolella vastavihitty, pappi lukee ambonin takaisen rukouksen merkiksi siitä, että hän on ryhtynyt papilliseen tehtävään.

Diakonin virkaan vihkiminen

Diakoniksi vihkiminen eroaa edellisestä vihkimistoimituksesta siinä, että kättenpäällepanenmisen sakramentti toimitetaan heti pyhien lahjojen siunaamisen jälkeen merkiksi siitä, ettei diakonilla ole oikeutta itsenäisesti toimittaa sakramentteja, vaan olla ainoastaan piispan ja papin kanssapalvelij ana.

Merkiksi toimeen astumisesta vastavihitty lukee liturgian viimeisen ektenian.

Alempiin kirkollisiin virkoihin vihkiminen

Kirkon papistoon eli kleerukseen sanan laajassa merkityksessä luetaan myös kirkossa palvelevat alidiakonit, lukijat ja veisaajat. Näihin palvelustehtäviin vihitään hetkien lukemisen aikana.

Lukijaksi vihittävä saa luettavakseen epistolakirjasta jonkin kohdan, jonka jälkeen hänet puetaan piispan siunaamaan stikariin.

Alidiakoniksi vihkiminen voi tapahtua välittömästi tämän jälkeen, jolloin virkaan vihitty puetaan orariin, jolla hän vyöttäytyy ristinmuotoisesti. Liturgian aikana alidiakoni osallistuu johonkin alidiakonille kuuluvaan tehtävään.

Tehtäviä

Klikkaa otsikkoa ("Tehtäviä") ja siirry erilliselle tehtäväsivulle.

AVIOLIITON PYHÄ SAKRAMENTTI

Avioliiton sakramentti on välttämätön niille, jotka haluavat perustaa perheen. Avioliitto kuuluu Jumalan luomisjärjestykseen (1.Moos.1:27-28). Jeesus hyväksyi [VT|vanhan testamentin]] perusteet ja vahvisti ne (Mark.10:5-9). Apostoli Paavali vertaa avioliittoa Kristuksen ja Seurakunnan välillä vallitsevaan liittoon (Ef.5:31-32).

Avioliiton sakramentin pyhässä toimituksessa avioliittoon vihittävät saavat Jumalan armon, joka lujittaa heidän keskinäisen rakkautensa, auttaa heitä viettämään kristillistä elämää ja kasvattamaan lapsia.

Myös yhteiskunnan kannalta avioliittoa pidetään tärkeänä, tämän vuoksi on säädetty avioliittolaki.

Avioliittolain mukaan on ennen kirkollista vihkimistä toimitettava kuulutus [1965]. Kuulutusviranomaisena on morsiamen seurakunnan kirkkoherra. Kuulutus tapahtuu kirkossa jonakin sunnuntaina liturgian jälkeen. Tämän jälkeen kuulutus on nähtävänä seurakunnan ilmoitustaululla. Vasta tämän toimenpiteen jälkeen vihkiminen on mahdollinen.

Suomen avioliittolain säätämä ikäraja on miehellä 18 ja naisella 17 vuotta [1965], mutta tällöin he tarvitsevat vanhempiensa suostumuksen avioliitolleen. 21 vuotta täyttäneet eivät sitä tarvitse.

AVIOLIITTOON VIHKIMINEN

Kun lakisääteiset muodollisuudet on täytetty, kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa. Siihen kuuluu kaksi osaa:

• kihlaus ja
• vihkiminen.

Kihlaus

Liturgian jälkeen morsiuspari asettuu lukupöydän eteen. Kihlasormukset annetaan kirkonpalvelijalle, joka vie ne alttariin, pappi panee ne pyhälle pöydälle. Pappi tulee alttarista ristin ja evankeliumin kansa, panee ne lukupöydälle ja siunattuaan kolmesti sulhasen ja morsiamen antaa heille sytytetyt tuohukset, jotka otetaan vasempaan käteen. Tuohukset merkitsevät hengellistä iloa, morsiusparin elämän puhtautta ja armoa, jonka he avioliiton sakramentissa tulevat saamaan.

Alkusiunauksen jälkeen luetaan suuri ektenia, jossa anotaan morsiusparille pelastusta, keskinäistä rakkautta ja yksimielisyyttä, nuhteetonta elämää ja kunniallista avioliittoa.

Lyhyen rukouksen jälkeen pappi hakee sormukset alttarista ja siunaten sormuksella ensin sulhasta sanoo:
"Jumalan palvelija kihlataan Jumalan palvelijattarelle Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen".
Samoin hän menettelee morsiamen suhteen. Sulhasen todistaja vaihtaa kolmesti sormukset. Sormukset asetetaan oikean käden nimettömään. Sormukset ovat ikään kuin panttina siitä, että morsiusparin toisillensa antamat lupaukset pidetään ja kirkko vahvistaa tämän liiton. Sormuksien sormeen panemisen jälkeen pappi rukoilee morsiusparin puolesta luetellen rukouksessa ne tapaukset vanhasta ja uudesta testamentista, joissa sormuksilla vahvistettiin kahden ihmisen tai Jumalan ja ihmisen välinen liitto.

Vihkiminen

Kihlaus oli muinoin tapana toimittaa kirkon etuosassa, nykyisin se tavallisesti toimitetaan temppelin keski-osassa. Tämän vuoksi lukupöydän eteen on levitetty matto tai morsiusparin tuoma liina. Kihlauksen aikana morsiuspari seisoo liinan edessä. Kihlauksen jälkeen pappi vie morsiusparin seisomaan liinalle veisaten psalmia 128: "Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa, joka vaeltaa hänen teillänsä...". Jokaisen jakeen jälkeen kuoro veisaa: "Kunnia olkoon Sinulle, meidän Jumalamme, kunnia Sinulle".

Opetuspuhe ja tiedustelu

Psalmin jälkeen pappi pitää morsiusparille puheen selostaen heille avioliiton sakramentin merkitystä ja pyhyyttä. Puheen jälkeen hän kysyy ensin sulhaselta ja sitten morsiamelta:
"Onko sinulla hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa aviomieheksi/aviovaimoksi tämä, joka seisoo vierelläsi?"
Vastaus kysymykseen kuuluu: "On, arvoisa isä".

Alkusiunaus, ektenia, kolme rukousta

Alkusiunaus on avioliiton sakramentissa sama kuin liturgiassa ja kasteen sakramentissa, mikä osoittaa, kuinka suuren arvon ortodoksinen kirkko antaa tälle sakramentille.

Suuressa ekteniassa anotaan morsiusparille kunniallista avioliittoa, onnea lapsista, mielen puhtautta ja kaikkien heidän rukoustensa täyttymistä.

Kolmessa rukouksessa selostetaan

• avioliiton jumalallinen alkuperä,
• miehen ja vaimon velvollisuudet,
• kerrotaan vanhan liiton siunatuista avioliitoista,
• muistellaan Jumalan varjelusta niin raamatun kuin kirkkohistorian ihmisille ja
• anotaan morsiusparille samaa varjelusta.
• Rukoillaan myös morsiusparin vanhempien ja ystävien puolesta ja lopuksi
• anotaan vihittäville aineellistakin hyvinvointia, jotta "he voisivat auttaa niitä, jotka elävät puutteessa".
  

Kruunaaminen eli seppelöiminen

Vihkimisen juhlavin kohta on morsiusparin kruunaaminen. Alttarista tuodaan kaksi vihkimäkruunua, pappi siunaten asettaa toisen niistä sulhasen, toisen morsiamen pään päälle lausuen:
"Avioliittoon vihitään Jumalan palvelija ja Jumalan palvelijatar Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen".
Morsiusparin takana seisovat todistajat kannattavat kruunuja siihen saakka, kunnes pappi ottaa ne pois. Kruunut (etelässä käytetään laakeriseppeleitä) kuvaavat morsiusparin nuhteetonta elämää ennen avioliittoa.

Sakramentin toimitussanat

Kruunaamisen jälkeen pappi kolmesti siunaten morsiusparin lausuu: "Herra, meidän Jumalamme, vihi heidät kunnialla ja jaloudella". Näitä sanoja pidetään avioliiton toimitussanoina. Näiden aikana Pyhän Hengen armo tulee vihittävien päälle ja heistä tulee apostolin sanojen mukaan "yksi liha".

Pyhän raamatun lukeminen

noudattaa liturgiassa seurattavia tapoja. Prokimenina veisataan "Sinä panit heidän päähänsä kultaiset kruunut, he anoivat elämää sinulta, niin sinä annoit sen heille" (Ps.21:4, 5, 7). Epistolassa apostoli Paavali opettaa miehen ja naisen velvollisuuksista toisiaan kohtaan avioliitossa ja vertaa avioliittoa Kristuksen ja Seurakunnan väliseen liittoon (Ef.5:20-33). Evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen ensimmäisestä ihmeestä Galilean Kaanassa (Joh.2:1-11). Läsnäolollaan Kaanan häissä Vapahtaja osoitti avioliiton korkean arvon. Niin kuin Hän siellä muutti veden viiniksi, niin avioliiton sakramentissa tapahtuu samanlainen ihme – kaksi ihmistä muuttuu "yhdeksi lihaksi".

Herran rukous ja yhteinen malja

Hartauden ektenian ja anomusektenian jälkeen lauletaan Herran rukous ja sen jälkeen tuodaan viinimalja, jonka pappi siunaa ja antaa morsiusparin juoda siitä. Vihkimistoimituksen koko tämä osa viittaa siihen, että alun perin avioliiton sakramentti liittyi kasteen tapaan pyhään liturgiaan ja että morsiusparin yhteinen Ehtoollisella käynti kuului siihen. Nykyisin yhteisellä maljalla on vertauskuvallinen merkitys.

Käynti lukupöydän ympäri

Kruunaamisen ohessa tämä on toinen ortodoksisen vihkimistoimituksen juhlava osa. Yhteisen maljan jälkeen pappi yhdistää vihittyjen kädet epitrakiililla ja kuljettaa heidät lukupöydälle asetetun ristin ja evankeliumin ympäri. Käynti merkitsee avioliiton purkautumattomuutta ja aviopuolisoiden toisillensa lupaamaa uskollisuutta. Käynnin aikana veisataan kolme troparia:

1. Riemuitse, Jesaja!
Sillä Neitsyt tuli raskaaksi
ja synnytti Pojan
Immanuelin,
Jumalihmisen.
Hänen nimensä on Koitto.
Kunnioittaen Häntä
me Neitsyttä autuaaksi
ylistämme

2. Te pyhät marttyyrit,
jotka olette jalosti
kilvoitelleet
ja olette kruunatut,
rukoilkaa edestämme
Herraa,
että Hän meidän sielumme
armahtaisi.

3. Kunnia olkoon Sinulle
Kristus Jumala!
Sinusta apostolit kerskaavat
ja marttyyrit riemuitsevat,
jotka ovat yksiolennollisesta
Kolminaisuudesta saarnanneet.

• Veisuista ensimmäinen kertoo, että kaikki sakramentit ovat mahdollisia vain, koska Jumalan Poika tuli lihaksi.
• Toinen veisu kehottaa vihittyjä kilvoitukseen ja kärsivällisyyteen.
• Kolmas kehottaa uskoon ja luottamukseen kolmiyhteiseen Jumalaan.
  

Sama merkitys on näillä veisuilla silloin, kun niitä veisataan papiksi ja diakoniksi vihkimisen yhteydessä (kts. lukua pappeuden sakramentti).

Kruunujen poisottaminen ja loppurukoukset

Ympärikäynnin jälkeen pappi ottaa pois kruunut sulhasen ja morsiamen pään päältä pitäen sen jälkeen käsikirjan mukaan lyhyen kehotuspuheen ja päättää avioliittoon vihkimisen rukoukseen, jota vihityt kuuntelevat kumarretuin päin. Tässä rukouksessa anotaan avioparille Jumalan siunausta, pitkää ikää, menestystä tässä elämässä, hyviä lapsia ja pelastusta tulevassa elämässä.

Loppusiunauksessa mainitaan Jeesuksen läsnäolosta Galilean Kaanan häissä ja pyhien joukossa luetellaan hurskaat hallitsijat Konstantinos ja hänen äitinsä Helena sekä marttyyri Prokopios (k. v. 313), joka innoitti kahtatoista neitsyttä käymään marttyyriuteen ikään kuin hääpitoihin.

Vihkimisen jälkeen toimitetaan lyhyt rukoushetki, jota aviopari kuuntelee solean edessä. Rukoushetken jälkeen aviopari käy suutelemassa kuvaseinässä olevia Vapahtajan ja Neitsyt Marian ikoneja ja kääntyen seurakuntaan päin ottaa vastaan ystäviensä onnittelut seisoen solean alimmalla askelmalla.

Tehtäviä

Klikkaa otsikkoa ("Tehtäviä") ja siirry erilliselle tehtäväsivulle.

SAIRAANVOITELUN ELI ÖLJYPYHITYKSEN PYHÄ SAKRAMENTTI

Öljyä on vanhastaan pidetty Jumalan armon ja laupeuden vertauskuvana. Asettaessaan sairaanvoitelun eli öljypyhityksen pyhän sakramentin Jeesus kehotti opetuslapsiaan parantamaan sairaita voitelemalla heitä öljyllä (Mark.6:7-13). Vertauksessa laupiaasta samarialaisesta Jeesus antaa samarialaisen vuodattaa haavoitetun haavoille öljyä ja viiniä. Apostoli Jaakob puolestaan kirjoittaa:
"Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilevat hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen, ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi" (Jaak.5:14-15).

Voitelun sakramentilla on näin ollen kaksi vaikutusta:

• sen kautta ihminen saa anteeksi syntinsä, varsinkin alitajunnalliset, jotka synninpäästön sakramentista huolimatta ehkä ovat jääneet hänen omantuntonsa rasitukseksi.
• Se voi myöskin parantaa ruumiillisen sairauden.
  

Sairaanvoitelun sakramentissa koko seurakunta rukoilee sairaan puolesta. Tämän vuoksi siihen osallistuu, missä se on mahdollista, seitsemän pappia. Meillä sen toimittaa tavallisesti yksi sielunpaimen.

Sakramentin toimittaminen jakaantuu kolmeen osaan:

• rukoushetki sairaan puolesta,
• öljyn pyhittäminen,
• varsinainen voitelu.
  

Rukoushetki sairaan puolesta

Ennen sairaanvoitelun sakramenttia sairas on tunnustanut rippi-isälleen syntinsä ja saanut synninpäästön. Huoneeseen asetetaan pöytä, sille pannaan vati, jossa on vehnänjyviä, öljyä sisältävä kuppi, seitsemän tuohusta ja seitsemän pumpulilla käärittyä puupuikkoa, risti ja evankeliumi.

Alkusiunauksen ja -rukousten jälkeen veisataan p. Arsenin, Korfun saaren piispan, 700-luvulla kirjoittama kanoni, jossa hartaasti rukoillaan sairaalle parantumista.

Öljyn vihkiminen

Kanonin jälkeen lausutaan ektenia ja pappi lukee siunausrukouksen, jossa anotaan öljyn pyhittämistä, jotta siitä tulisi parannuksen lähde sille, jota öljyllä voidellaan. Rukouksen jälkeen veisataan tropareja Vapahtajalle ja pyhille ihmisille.

Varsinainen voitelu

Siihen kuuluu seitsemän epistolalukua, seitsemän evankeliumia, seitsemän rukousta sekä seitsemän voitelua, jolloin luetaan varsinainen sakramenttirukous:
Pyhä Isä, sielujen ja ruumiitten parantaja! Sinä olet lähettänyt ainokaisen Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, joka parantaa kaikki taudit ja kuolemastakin vapahtaa, paranna tämäkin palvelijasi (nimi) häntä kohdanneesta ruumiillisesta ja hengellisestä taudista ja tee hänet eläväksi sinun Kristuksesi armon kautta...
Rukouksen loppuosa on turvautumista pyhien ihmisten esirukouksiin. Pyhien ihmisten joukossa erityisesti luetellaan "ilmaiset parantajat" marttyyri-lääkärit Kosmas, Damianos, Panteleimon ja Hermolaos.

Viimeisen voitelun jälkeen asetetaan avattu evankeliumi kirjaimet alaspäin sairaan pään päälle ja vanhin papeista lukee rukouksen, jossa mm. sanotaan:
"Minä en pane omaa syntistä kättäni tämän ihmisen pään päälle, vaan panen Sinun mahtavan ja voimallisen kätesi tässä pyhässä evankeliumissa ja rukoilen ja anon... ota vastaan tämä palvelijasi, joka tekemiään syntejään katuu...".
Viimeinen rukous kuvaa Kristuksen läsnäoloa tässäkin sakramentissa.

Sairaanvoitelun sakramentissa luettavat epistola- ja evankeliumilukukappaleet ovat:

• Jaak.5:10-17;
• Luuk.10:25-37.
• Room.15:1-7;
• Luuk.19:1-10.
• 1.Kor.12:27- 1.Kor.13:8;
• Matt.10:1, 5-8.
• 2.Kor.6:16-17;
• Matt.8:14-23.
• 2.Kor.1:8-11;
• Matt.25:1-13.
• Gal.5:22- Gal.6:2;
• Matt.15:21-28.
• 1.Tes 5:14-23;
• Matt.9:9-13.
  

Tehtäviä

Klikkaa otsikkoa ("Tehtäviä") ja siirry erilliselle tehtäväsivulle.

---

Sisällysluetteloon