Ero sivun ”Syyrialaisten mystikkojen opetuksia” versioiden välillä

Nykyinen versio 6. joulukuuta 2009 kello 21.56

Varhainen kristikunta oli monikielinen ja -kulttuurinen. Merkittävimmät kirjakielet kreikan jälkeen olivat syyria, latina, armenia, kopti ja etiopia. Lähi-idän kristittyjen pyhä kieli syyria on aramean itäinen murre, käytännöllisesti katsoen sama kieli kuin Jeesuksen äidinkieli. Juutalaiset kirjoittivat Talmudinsa samalla itäaramealla mutta heprealaisilla kirjaimilla.

Varhaisen syyriankielisen kirjallisuuden tunnuspiirteitä ovat vahva juutalainen pohjavire, runollisuus, symboliikan käyttö sekä filosofisten termien ja ajatusmallien vähäinen rooli. Askeettinen ideaali oli syyriankielisessä kulttuurissa voimakas alusta saakka. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että essealaisten eli juutalaisten askeettien perinnettä jatkoivat nimenomaan syyriankieliset kristityt. Luostarit ja pyhät kilvoittelijat olivat keskeisessä roolissa, kun kristinusko levisi itään. Suurimman kukoistuksensa askeettis-mystinen kirjallisuus saavutti 600–700-lukujen itäsyyrialaisessa traditiossa.

Syyriankielisen kirjallisuuden voi jakaa kolmeen osaan:

Varhaiset jakaantumattoman kristikunnan tekstit (100–400-luvut). Mm. Afrahat, Efraim, apokryfikirjallisuutta ja liturgisia hymnejä.
Itäsyyrialaiset (n. 400-luvun puolivälistä lähtien), nykyisin käytetty nimitys ”assyrialaiset”, poleeminen nimitys ”nestoriolaiset”.
Länsisyyrialaiset (500–), nykyisin käytetty nimitys ”syyrialaisortodoksit”, poleemisia nimityksiä ”monofysiitit”, ”jakobiitit”.

Syyriankielinen kristillisyys levisi jo varhain aina Intiaan ja Kiinaan saakka. Keski-Aasiassa kristinusko joutui väistymään islamin ja vainojen tuloksena, mutta Intiassa on yhä miljoonia syyrialaisten kirkkojen jäseniä. Sekä itä- että länsisyyrialaisesta traditiosta on syntynyt myös uniaattikirkkoja, joista tärkeimpiä ovat Irakin kaldealaiset ja maroniitit.

Orientin vanhat kirkot ovat säilyttäneet jumalanpalveluselämänsä, toimintatapansa ja henkensä hyvin vanhakantaisina. Meille Bysantin ortodoksisuuden perillisille Lähi-idän orientaaliset kirkot ovat monessa suhteessa ikään kuin matka siihen, millainen oma kirkkomme oli 1500 vuotta sitten.

Oheiset tekstinäytteet edustavat lähinnä 600–700-lukujen itäsyyrialaista mystistä teologiaa sekä varhaisia kirjoittajia, koko kristikunnan yhteisiä opettajia. Niistä välittyy varhaiskristillinen henki, jonka kilvoitus on karaissut ja rukous herkistänyt.

Munkki Serafim

Täydellisyyden tie

"Serafimin pääsiäispaketti"

Nämä tekstit ovat munkki Serafimin (Serafim [aiemmin Veli-Petri] Seppälän) syyrian kielestä kääntämiä syyrialaisten mystikkojen opetuksia. Näitä tekstejä on julkaistu aiemmin seuraavissa munkki Serafimin toimittamissa ja kirjoittamissa teoksissa:

Paratiisi on idässä (1999), ISBN 978-951-9380-42-1
Kerubin silmin (2002), ISBN 951-9380-53-1
Efraim Syyrialainen: Paratiisihymnit (2003), ISBN 951-9468-98-6
Iisak Niniveläinen: Kootut teokset (2005), ISBN 952-5495-03-5 ja
Johannes Viiniköynnös: Palava ruoko (2007), ISBN 978-951-607-464-4

Näistä teoksista löytyy myös runsaasti lisätietoa siitä kulttuurista ja ajattelusta, josta nämä tekstit ovat peräisin. Tekstit julkaistu Ortodoksi.netissä munkki Serafimin luvalla ja hänellä on näiden tekstien tekijänoikeudet ©.

Tietoiskuelämäkertoja syyrialaisista mystikoista

Muita opetuksien lähteitä

@@ Rivi 100: / Rivi 100: @@
 * [[Simeon Armorikas]]
 * [[Stefanos bar Sudaile]]
-* ''tietoiskuja tulee myöhemmin lisää''
 === Muita opetuksien lähteitä ===