Islamin leviäminen

Kirkkohistoria-sarja

Kirjoittanut Petja Pyykkönen

Varhaiskirkon aika (30-313)
1. Kristinuskon historiallinen tausta
2. Ensimmäinen helluntai
3. Apostolinen lähetystyö
4. Varhaiskirkon elämää
5. Vainot
Lisää luettavaa varhaiskirkon ajasta

Kirkolliskokousten aika (313-787)
6. Marttyyrien kirkosta valtion kirkoksi
7. Harhaopit ja kirkolliskokoukset
8. Orientaalisten kirkkojen synty
9. Vanhat patriarkaatit
10. Luostarilaitoksen syntyminen
Lisää luettavaa kirkolliskokousten ajasta

Bysantin aika (787-1453)
11. Bysantti
12. Jumalanpalveluselämän muotoutuminen
13. Kirkkotaide
14. Hesykasmi
15. Itä ja länsi vieraantuvat
16. Slaavien käännytys
17. Kristinuskon tulo Venäjälle
18. Kirkon jakaantuneisuus syvenee
19. Islamin leviäminen
20. Lännen kirkko uudella ajalla
Lisää luettavaa Bysantin ajasta

Kansalliskirkkojen aika (1453->)
21. Balkanin kirkot
22. Moskova - Kolmas Rooma
23. Ekumeeninen patriarkaatti islamin puristuksessa
24. Vanhat patriarkaatit uudella ajalla
25. Lännen kirkko jakaantumisen jälkeen
26. Venäjän kirkko 1900-luvulla
27. Vanhat patriarkaatit 1900-luvulla
28. Ekumenian historia
29. Uuden ajan lähetystyö
30. Euroopan Unioni ja ortodoksisuus
*
Lue myös isä Andrei Verikovin Liturgista teologiaa -artikkelisarja

Islamin perustaja oli Muhammed (570-632). Hän tutustui kristinuskoon, joko mahdollisella matkallaan Syyriassa tai kotikaupungissaan Mekassa. Hän innostui kristinuskosta ja alkoi nähdä näkyjä, joissa enkeli Gabrielin ja Jumalan ääni kertoi hänelle uskosta. Islamin perusajatuksena on täydellinen alistuminen Jumalan tahtoon (islam = alistuminen).

Islamin juuret

Islam sai paljon vaikutteita juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Islamista tuli myös monoteistinen eli yksijumalainen uskonto. Islamin uskovaisilla eli muslimeilla on viisi velvollisuutta. Ensimmäinen on uskontunnustus, joka menee seuraavasti: ”On vain yksi Jumala Allah, ja Muhammed on hänen profeettansa.” Tämän lisäksi muslimien tulee rukoilla viidesti päivässä, antaa almuja, paastota ramadan aikaan ja pyhiinvaeltaa Mekkaan.

Muhammedin lisäksi islam tunnustaa Jeesuksen ja Mooseksen pienemmiksi profeetoikseen. Muhammed piti uskon kantaisänä Abrahamia. Muhammed julisti voimakkaasti maailman loppua ja viimeistä tuomiota. Muhammedin seuraaja Othman kokosi näyt Koraani-kirjaksi. Tämän lisäksi arvostettuja kirjoja ovat Hadith ja Idšma. Hadith sisältää Muhammedin opetuksia ja puheita ja Idšma yhteiskunnallista järjestystä käsitteleviä asioita. Yhdessä nämä kolme kirjaa muodostavat niin kutsutun sunnan eli polun (tästä nimitys sunnamuslimi).

Islam levisi agressiivisesti

Muhammed ei saanut kannatusta ajatuksilleen Mekassa ja lähti sieltä 300 kilometrin päässä sijaitsevaan Medinaan. Siellä hänestä tuli arvostettu johtaja ja hän perusti ensimmäisen seurakuntasääntönsä, umman, joka yhdisti perinteiset heimoyhteisöt uskonnolliseksi yhteisöksi. Pian hän valtasi joukkoineen kotikaupunkinsa Mekan. Islamin hyveeksi muodostui heti alusta lähtien sotiminen islamin puolesta. Tämän ja innostuneiden seuraajiensa takia islam levisi väkivaltaisesti ja nopeasti. Arabian niemimaa oli hetkessä valloitettu ja Muhammed yhdisti sen arabiheimot.

Bysantti ja Persia olivat heikentyneet keskinäisissä taisteluissaan ja arabivalta nousi tähän valtatyhjiöön. Uusi uskonto toimi myös poliittisena syynä laajentumiselle. Arabijoukot etenivät seuraavasti:

Damaskos vuonna 635
Antiokia ja Jerusalem vuonna 638
Egypti vuosina 639-41
Persia vuosina 640-644
Kypros 649
Vähän-Aasian, Rhodos, Kreeta 650-luvulla

600-luvun lopulla koko Pohjois-Afrikka oli arabien vallassa. Arabit eivät pystyneet valloittamaan Bysanttia, mutta lännessä he etenivät Espanjaan vuonna 711. Sieltä he etenivät aina Ranskan puolelle asti, josta heidät ajettiin takaisin Pyreneiden toiselle puolelle.

Islamin leviämisen vaikutukset kristittyihin

Islamin ankara levittäytyminen oli tuhoisaa erityisesti idän kirkon perinteisillä alueilla. Vallatuilla alueilla oli aluksi melko itsenäinen asema. Kristityt saivat elää arabien alueilla, kunhan olivat huomaamattomia ja maksoivat muita raskaampia veroja. Muslimien käännyttäminen oli kiellettyä. Osa alueista säilytti kristinuskon, kuten Armenia, Georgia, sekä osa Syyriaa ja Egyptiä. Khalkedonin kiistan jälkeen Bysantti oli vainonnut harhaoppisia ja osa kristityistä piti arabeja vapauttajina, mutta heidän mielipiteensä muuttui pian. Kristittyjä alettiin vainota ja heitä vainotaan ja kidutetaan yhä nykyäänkin, yrittäen käännyttää heitä muslimeiksi.

Uusi islamilainen valta nousi 900-luvulta lähtien, kun turkkilaiset paimentolaisheimot osmanit ja seldžukit nousivat suurvallaksi keskiajalla. Seldžukit valloittivat Jerusalemin 1071, mikä sai lännen kirkon keskuudessa innostusta ristiretkiin pyhän kaupungin vapauttamiseksi. Lännen ja idän välit viilenivät ristiretkistä, erityisesti neljännestä ristiretkestä. Silloin vuoden 1204 Konstantinopolin ryöstäminen sai idän kirkon edustajat näkemään lännen kristityt pyhäinhäpäisijöinä ja osa ei enää pitänyt heitä edes kristittyinä.

Kirkkojen ero oli tällöin lopullinen ja Bysantti oli heikentynyt merkittävästi. Sulttaani Mehmed II Valloittaja valtasi vuonna 1453 Konstantinopolin 15 000 miehen voimin. Tuhatvuotinen valtakunta murtui ja kirkko joutui vieraan vallan alle. Ortodoksisuuden painopiste siirtyi pohjoisemmaksi ja Konstantinopolin patriarkka menetti merkitystään. Hänestä tuli sulttaanin virkamies ja edusti sekä häntä että kristittyjä. Uutta kulttuuria ei enää syntynyt ja kirkon tehtäväksi jäi Bysantin perinnön säilyttäminen.

Petja Pyykkönen

Katso myös