Ero sivun ”Euroopan Unioni ja ortodoksisuus” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Eu_lippu.jpg|thumb|100 px|<center>EU:n lippu</center>]] |
|||
| ⚫ | {{Kirkkohistoria}}Virallisesti Euroopan Unioni on uskonnosta erotettu instituutio. Tämä käytäntö alkoi Ranskan suuresta vallankumouksesta ja on levinnyt muihinkin Euroopan maihin. Vain Isossa-Britanniassa, Tanskassa, Kreikassa ja Suomessa on valtionkirkko, muissa jäsenmaissa kirkko on erotettu valtiosta. Koska Euroopan asukkaista suurin osa on [[kristitty]]jä, kristillinen kulttuuri on keskeinen osa |
||
[[Kuva:Eu_kartta.jpg|thumb|100 px|<center>EU:n alue kartalla</center>]] |
|||
| ⚫ | {{Kirkkohistoria}}Virallisesti Euroopan Unioni on uskonnosta erotettu instituutio. Tämä käytäntö alkoi Ranskan suuresta vallankumouksesta ja on levinnyt muihinkin Euroopan maihin. Vain Isossa-Britanniassa, Tanskassa, Kreikassa ja Suomessa on valtionkirkko, muissa jäsenmaissa kirkko on erotettu valtiosta. Koska Euroopan asukkaista suurin osa on [[kristitty]]jä, kristillinen kulttuuri on keskeinen osa eurooppalaista kulttuuria. Unionin uutta perustuslakia laadittaessa ehdotettiin, että [[kristinusko]] nimettäisiin yhdeksi unionin perusarvoksi. Ehdotus kuitenkin hylättiin ja päädyttiin vain tunnustamaan kirkon asema ja käymään sen kanssa vuoropuhelua. |
||
Euroopan Unionin Nizzan sopimuksessa ja perusoikeusasiakirjassa kielletään vakaumukseen, sukupuoleen tai uskontoon perustuva syrjintä. Poikkeusdirektiivissä määritellään vielä, että sukupuolinen syrjintä sallitaan kirkon ottaessa palvelukseensa pappeja. Euroopan Unionista onkin pyritty tekemään kulttuurillisesti ja uskonnollisesti monitahoinen. Suuren kysymyksen ovat muodostaneet muslimimaiden liittyminen unioniin. Erityisesti Turkin liittymistä pidetään ennakkotapauksena ja sillanrakentajana kristittyjen ja muslimien välillä, koska Turkki on ainoa muslimienemmistöinen maa, joka on erottanut uskonnon valtiosta. Tässä asiassa [[ekumeeninen patriarkka]], joka on perustanut EU-edustuston Brysseliin, voi toimia tiennäyttäjänä. |
Euroopan Unionin Nizzan sopimuksessa ja perusoikeusasiakirjassa kielletään vakaumukseen, sukupuoleen tai uskontoon perustuva syrjintä. Poikkeusdirektiivissä määritellään vielä, että sukupuolinen syrjintä sallitaan kirkon ottaessa palvelukseensa pappeja. Euroopan Unionista onkin pyritty tekemään kulttuurillisesti ja uskonnollisesti monitahoinen. Suuren kysymyksen ovat muodostaneet muslimimaiden liittyminen unioniin. Erityisesti Turkin liittymistä pidetään ennakkotapauksena ja sillanrakentajana kristittyjen ja muslimien välillä, koska Turkki on ainoa muslimienemmistöinen maa, joka on erottanut uskonnon valtiosta. Tässä asiassa [[ekumeeninen patriarkka]], joka on perustanut EU-edustuston Brysseliin, voi toimia tiennäyttäjänä. |
||
| Rivi 7: | Rivi 9: | ||
Ortodoksien osuus kasvoi kuitenkin räjähdysmäisesti unionissa vasta vuoden 2007 alussa, kun Romania ja Bulgaria liittyivät siihen. Romanian väestöstä noin 87% on ortodokseja eli noin 19,3 miljoonaa ja Bulgariassa 83% eli 6,5 miljoonaa. Näiden maiden liittymisen myötä ortodoksien määrä unionissa kolminkertaistui noin 40 miljoonaan. Kun unionin ennustettu väkiluku vuodelle 2007 on 494 miljoonaa, ortodoksien osuus koko unionin väestöstä on noin 8 prosenttia. Vaikka osuus on yhä pieni, se on kuitenkin jo merkittävä vähemmistö. Lisäksi unioniin kuuluu nyt Kreikan lisäksi Romania ja Bulgaria, joiden enemmistö on ortodokseja. Unionin tärkeissä ratkaisuissa vaaditaan toistaiseksi kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntä, minkä vuoksi myös ortodoksien äänet on nykyisin otettava vakavammin huomioon. |
Ortodoksien osuus kasvoi kuitenkin räjähdysmäisesti unionissa vasta vuoden 2007 alussa, kun Romania ja Bulgaria liittyivät siihen. Romanian väestöstä noin 87% on ortodokseja eli noin 19,3 miljoonaa ja Bulgariassa 83% eli 6,5 miljoonaa. Näiden maiden liittymisen myötä ortodoksien määrä unionissa kolminkertaistui noin 40 miljoonaan. Kun unionin ennustettu väkiluku vuodelle 2007 on 494 miljoonaa, ortodoksien osuus koko unionin väestöstä on noin 8 prosenttia. Vaikka osuus on yhä pieni, se on kuitenkin jo merkittävä vähemmistö. Lisäksi unioniin kuuluu nyt Kreikan lisäksi Romania ja Bulgaria, joiden enemmistö on ortodokseja. Unionin tärkeissä ratkaisuissa vaaditaan toistaiseksi kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntä, minkä vuoksi myös ortodoksien äänet on nykyisin otettava vakavammin huomioon. |
||
Ortodoksien merkitys näkyy esimerkiksi siinä, että Euroopan Unioniin liittyvä Turkki ei voi enää kohdella ekumeenista patriarkaattia miten tahansa, vaan tulee avata avoimempi dialogi sen kanssa. Myös Kyproksen kriisi on ratkaistava, ennen kuin ortodoksiset maat voivat hyväksyä Turkin jäseneksi. Euroopan Unionissa on myös paljon kulttuuriprojekteja, joihin ortodoksien tulisi ottaa osaa ja näin tuoda ihmisten tietoisuuteen vaalimamme |
Ortodoksien merkitys näkyy esimerkiksi siinä, että Euroopan Unioniin liittyvä Turkki ei voi enää kohdella ekumeenista patriarkaattia miten tahansa, vaan tulee avata avoimempi dialogi sen kanssa. Myös Kyproksen kriisi on ratkaistava, ennen kuin ortodoksiset maat voivat hyväksyä Turkin jäseneksi. Euroopan Unionissa on myös paljon kulttuuriprojekteja, joihin ortodoksien tulisi ottaa osaa ja näin tuoda ihmisten tietoisuuteen vaalimamme kaksi tuhatvuotinen kulttuuriperintö. |
||
'''[[Käyttäjä:Petja|Petja Pyykkönen]]''' |
'''[[Käyttäjä:Petja|Petja Pyykkönen]]''' |
||
| Rivi 15: | Rivi 17: | ||
* [[Halkin avaaminen]] |
* [[Halkin avaaminen]] |
||
(Artikkelissa käytetyt luvut on kerätty patriarkaattien kotisivuilta, |
(Artikkelissa käytetyt luvut on kerätty patriarkaattien kotisivuilta, Wikipediasta ja Euroopan Unionin tiedotussivuilta. Ne ovat arvioita ja saattavat vaihdella laskutavasta ja lähteestä riippuen.) |
||
[[Luokka:Kirkkohistoria]] |
[[Luokka:Kirkkohistoria]] |
||
Versio 5. marraskuuta 2010 kello 06.43
Kirkkohistoria-sarja
Varhaiskirkon aika (30-313)
1. Kristinuskon historiallinen tausta
2. Ensimmäinen helluntai
3. Apostolinen lähetystyö
4. Varhaiskirkon elämää
5. Vainot
Lisää luettavaa varhaiskirkon ajasta
Kirkolliskokousten aika (313-787)
6. Marttyyrien kirkosta valtion kirkoksi
7. Harhaopit ja kirkolliskokoukset
8. Orientaalisten kirkkojen synty
9. Vanhat patriarkaatit
10. Luostarilaitoksen syntyminen
Lisää luettavaa kirkolliskokousten ajasta
Bysantin aika (787-1453)
11. Bysantti
12. Jumalanpalveluselämän muotoutuminen
13. Kirkkotaide
14. Hesykasmi
15. Itä ja länsi vieraantuvat
16. Slaavien käännytys
17. Kristinuskon tulo Venäjälle
18. Kirkon jakaantuneisuus syvenee
19. Islamin leviäminen
20. Lännen kirkko uudella ajalla
Lisää luettavaa Bysantin ajasta
Kansalliskirkkojen aika (1453->)
21. Balkanin kirkot
22. Moskova - Kolmas Rooma
23. Ekumeeninen patriarkaatti islamin puristuksessa
24. Vanhat patriarkaatit uudella ajalla
25. Lännen kirkko jakaantumisen jälkeen
26. Venäjän kirkko 1900-luvulla
27. Vanhat patriarkaatit 1900-luvulla
28. Ekumenian historia
29. Uuden ajan lähetystyö
30. Euroopan Unioni ja ortodoksisuus
*
Lue myös isä Andrei Verikovin Liturgista teologiaa -artikkelisarja
Virallisesti Euroopan Unioni on uskonnosta erotettu instituutio. Tämä käytäntö alkoi Ranskan suuresta vallankumouksesta ja on levinnyt muihinkin Euroopan maihin. Vain Isossa-Britanniassa, Tanskassa, Kreikassa ja Suomessa on valtionkirkko, muissa jäsenmaissa kirkko on erotettu valtiosta. Koska Euroopan asukkaista suurin osa on kristittyjä, kristillinen kulttuuri on keskeinen osa eurooppalaista kulttuuria. Unionin uutta perustuslakia laadittaessa ehdotettiin, että kristinusko nimettäisiin yhdeksi unionin perusarvoksi. Ehdotus kuitenkin hylättiin ja päädyttiin vain tunnustamaan kirkon asema ja käymään sen kanssa vuoropuhelua.
Euroopan Unionin Nizzan sopimuksessa ja perusoikeusasiakirjassa kielletään vakaumukseen, sukupuoleen tai uskontoon perustuva syrjintä. Poikkeusdirektiivissä määritellään vielä, että sukupuolinen syrjintä sallitaan kirkon ottaessa palvelukseensa pappeja. Euroopan Unionista onkin pyritty tekemään kulttuurillisesti ja uskonnollisesti monitahoinen. Suuren kysymyksen ovat muodostaneet muslimimaiden liittyminen unioniin. Erityisesti Turkin liittymistä pidetään ennakkotapauksena ja sillanrakentajana kristittyjen ja muslimien välillä, koska Turkki on ainoa muslimienemmistöinen maa, joka on erottanut uskonnon valtiosta. Tässä asiassa ekumeeninen patriarkka, joka on perustanut EU-edustuston Brysseliin, voi toimia tiennäyttäjänä.
Euroopan Unionin perustivat Länsi-Euroopan valtiot, jotka olivat pääosin roomalaiskatolisia, mutta Länsi-Euroopassa oli myös ortodoksisia vähemmistöjä, joista suurin Ranskassa (nykyisin noin 350 000-600 000, riippuen laskentatavasta). Unionin laajennuttua itään päin, yhä suurempi osa sen väestöstä alkoi olla ortodokseja. Ensimmäisenä liittyi Kreikka vuonna 1981, jonka 11 miljoonainen väestö on lähes kokonaan ortodoksinen (98%). Suomen pieni 60 000 ortodoksinen väestö liittyi unioniin vuonna 1995. Vuonna 2004 unioniin liittyivät Kypros (n.600 000), Tsekki, Slovakia (yht. n. 150 000), Viro (n. 180 000), Latvia (350 000), Liettua (n. 175 000) ja Puola (n. 510 000), joissa jokaisessa on merkittävä ortodoksivähemmistö. Tällöin koko Euroopan Unionissa oli arviolta noin 14 miljoonaa ortodoksia.
Ortodoksien osuus kasvoi kuitenkin räjähdysmäisesti unionissa vasta vuoden 2007 alussa, kun Romania ja Bulgaria liittyivät siihen. Romanian väestöstä noin 87% on ortodokseja eli noin 19,3 miljoonaa ja Bulgariassa 83% eli 6,5 miljoonaa. Näiden maiden liittymisen myötä ortodoksien määrä unionissa kolminkertaistui noin 40 miljoonaan. Kun unionin ennustettu väkiluku vuodelle 2007 on 494 miljoonaa, ortodoksien osuus koko unionin väestöstä on noin 8 prosenttia. Vaikka osuus on yhä pieni, se on kuitenkin jo merkittävä vähemmistö. Lisäksi unioniin kuuluu nyt Kreikan lisäksi Romania ja Bulgaria, joiden enemmistö on ortodokseja. Unionin tärkeissä ratkaisuissa vaaditaan toistaiseksi kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntä, minkä vuoksi myös ortodoksien äänet on nykyisin otettava vakavammin huomioon.
Ortodoksien merkitys näkyy esimerkiksi siinä, että Euroopan Unioniin liittyvä Turkki ei voi enää kohdella ekumeenista patriarkaattia miten tahansa, vaan tulee avata avoimempi dialogi sen kanssa. Myös Kyproksen kriisi on ratkaistava, ennen kuin ortodoksiset maat voivat hyväksyä Turkin jäseneksi. Euroopan Unionissa on myös paljon kulttuuriprojekteja, joihin ortodoksien tulisi ottaa osaa ja näin tuoda ihmisten tietoisuuteen vaalimamme kaksi tuhatvuotinen kulttuuriperintö.
Lue myös
(Artikkelissa käytetyt luvut on kerätty patriarkaattien kotisivuilta, Wikipediasta ja Euroopan Unionin tiedotussivuilta. Ne ovat arvioita ja saattavat vaihdella laskutavasta ja lähteestä riippuen.)