Ero sivun ”Apostolinen lähetystyö” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
== Paavali, pakanain apostoli == |
== Paavali, pakanain apostoli == |
||
Pakanalähetys kehittyi erityisesti Antiokian seurakunnassa. Alkuseurakunta lähetti kyprokselaisen helleenin [[Barnabas (apostoli)|Barnabaksen]] Antiokiaan tarkastusmatkalle ja hän hyväksyi siellä tapahtuneen kehityksen. Jerusalemissa eli mies nimeltä Saulus. Hän oli [[fariseus]] ja kristittyjen vastustaja, joka toimitti heitä vankeuteen. |
Pakanalähetys kehittyi erityisesti Antiokian seurakunnassa. Alkuseurakunta lähetti kyprokselaisen helleenin [[Barnabas (apostoli)|Barnabaksen]] Antiokiaan tarkastusmatkalle ja hän hyväksyi siellä tapahtuneen kehityksen. Jerusalemissa eli mies nimeltä Saul (vanhoissa käännöksissä Saulus). Hän oli [[fariseus]] ja kristittyjen vastustaja, joka toimitti heitä vankeuteen. Saul oli matkalla Damaskokseen tuhoamaan seurakuntaa Synedrian lähettämänä. Saul kohtasi näyssä [[Jeesus|Jeesuksen]] ja tuli sokeaksi. Hänestä tuli [[kristitty]] ja hän sai näkönsä takaisin. Saul otti itselleen uuden elämänsä merkiksi uuden nimen, [[Paavali (apostoli)|Paavali]], ja alkoi saarnata kristinuskoa pakanoiden keskuudessa. Hän auttoi Barnabasta Antiokian seurakunnassa. Paavali oli oppinut mies ja osasi kreikan kielen. Tämä auttoi häntä tekemään lähetystyötä hellenistisen kulttuurin piirissä. Paavali teki kolme lähetysmatkaa vuosina 45-58. Hän suuntasi matkansa suuriin kaupunkeihin, joihin hän perusti [[seurakunta|seurakuntia]]. Paavalin ansiosta kristinusko levisi nopeasti Rooman valtakunnassa. Hän piti perustamiinsa seurakuntiin yhteyttä kirjeitse, joista 13 on säilynyt [[UT|Uudessa Testamentissa]]. Paavalin pakanoiden yhteydessä tekemän lähetystyön takia häntä kutsutaan ”pakanain apostoliksi”. |
||
<center><swf>Paavalin matkat.swf</swf></center> |
<center><swf>Paavalin matkat.swf</swf></center> |
||
Versio 10. marraskuuta 2009 kello 20.53
Kristinuskon lähetystyö perustuu Kristuksen sanoihin:
- ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19).
Tähän lähetyskäskyyn tarttuivat myös apostolit.
Apostolien kokous
Kirkkohistoria-sarja
Varhaiskirkon aika (30-313)
1. Kristinuskon historiallinen tausta
2. Ensimmäinen helluntai
3. Apostolinen lähetystyö
4. Varhaiskirkon elämää
5. Vainot
Lisää luettavaa varhaiskirkon ajasta
Kirkolliskokousten aika (313-787)
6. Marttyyrien kirkosta valtion kirkoksi
7. Harhaopit ja kirkolliskokoukset
8. Orientaalisten kirkkojen synty
9. Vanhat patriarkaatit
10. Luostarilaitoksen syntyminen
Lisää luettavaa kirkolliskokousten ajasta
Bysantin aika (787-1453)
11. Bysantti
12. Jumalanpalveluselämän muotoutuminen
13. Kirkkotaide
14. Hesykasmi
15. Itä ja länsi vieraantuvat
16. Slaavien käännytys
17. Kristinuskon tulo Venäjälle
18. Kirkon jakaantuneisuus syvenee
19. Islamin leviäminen
20. Lännen kirkko uudella ajalla
Lisää luettavaa Bysantin ajasta
Kansalliskirkkojen aika (1453->)
21. Balkanin kirkot
22. Moskova - Kolmas Rooma
23. Ekumeeninen patriarkaatti islamin puristuksessa
24. Vanhat patriarkaatit uudella ajalla
25. Lännen kirkko jakaantumisen jälkeen
26. Venäjän kirkko 1900-luvulla
27. Vanhat patriarkaatit 1900-luvulla
28. Ekumenian historia
29. Uuden ajan lähetystyö
30. Euroopan Unioni ja ortodoksisuus
*
Lue myös isä Andrei Verikovin Liturgista teologiaa -artikkelisarja
Kristinusko koki ensimmäisen kriisinsä, kun sen sisälle alkoi muodostua kreikankielisten hellenistien ja arameankielisten heprealaisten ryhmiä. Ensimmäinen ei-juutalainen, jonka apostoli Pietari kastoi kristityksi, oli roomalainen sadanpäämies Kornelius. Heti kirkon alkuvaiheessa nousikin kysymykseksi, pitikö pakanoiden noudattaa juutalaisten lakia. Apostolit kokoontuivat pohtimaan kysymystä Jerusalemiin vuonna 47 niin sanottuun apostolien kokoukseen. He päättivät, että usko Kristukseen riitti, mutta ohjeet veriruokien syömisestä ja avioetiikasta koskivat myös pakanoita. Apostoleista erityisesti Pietari ja Jaakob pitivät pakanalähetystyötä välttämättömänä. Tämän päätöksen ansiosta kristinusko levisi nopeasti ei-juutalaisten keskuudessa. Jo alkukirkossa vakiintui apostolinen perinne, jossa vaikeissa kysymyksissä vedottiin apostolien arvovaltaan.
Paavali, pakanain apostoli
Pakanalähetys kehittyi erityisesti Antiokian seurakunnassa. Alkuseurakunta lähetti kyprokselaisen helleenin Barnabaksen Antiokiaan tarkastusmatkalle ja hän hyväksyi siellä tapahtuneen kehityksen. Jerusalemissa eli mies nimeltä Saul (vanhoissa käännöksissä Saulus). Hän oli fariseus ja kristittyjen vastustaja, joka toimitti heitä vankeuteen. Saul oli matkalla Damaskokseen tuhoamaan seurakuntaa Synedrian lähettämänä. Saul kohtasi näyssä Jeesuksen ja tuli sokeaksi. Hänestä tuli kristitty ja hän sai näkönsä takaisin. Saul otti itselleen uuden elämänsä merkiksi uuden nimen, Paavali, ja alkoi saarnata kristinuskoa pakanoiden keskuudessa. Hän auttoi Barnabasta Antiokian seurakunnassa. Paavali oli oppinut mies ja osasi kreikan kielen. Tämä auttoi häntä tekemään lähetystyötä hellenistisen kulttuurin piirissä. Paavali teki kolme lähetysmatkaa vuosina 45-58. Hän suuntasi matkansa suuriin kaupunkeihin, joihin hän perusti seurakuntia. Paavalin ansiosta kristinusko levisi nopeasti Rooman valtakunnassa. Hän piti perustamiinsa seurakuntiin yhteyttä kirjeitse, joista 13 on säilynyt Uudessa Testamentissa. Paavalin pakanoiden yhteydessä tekemän lähetystyön takia häntä kutsutaan ”pakanain apostoliksi”.
Juutalaiset eivät olleet kiinnostuneita pakanauskonnoista monoteistisesta uskonnostaan johtuen ja tämän vuoksi juutalaisia vihattiin paikoin. Juutalaisten eläessä diasporassa hepreankielen taito hävisi ja tuli tarpeelliseksi kääntää Evankeliumi kreikaksi. Tätä käännöstä kutsutaan Septuagintaksi, jonka lyhenne on LXX.
Pietari, kallio
Tiedot alkuseurakuntien oloista ovat säilyneet roomalaisissa ja juutalaisissa lähteissä, kuten roomalaisten Tacituksen ja Flavius Josephuksen kirjoituksissa sekä juutalaisten 200-luvulla kokoamissa Mišna-kirjoituksissa. Paavalista on säilynyt paljon tietoa jälkipolville, muun muassa Uuden Testamentin Apostolien teoissa. Tiedot apostoli Pietarista hänen lähdettyään Jerusalemista ovat epävarmempia. Todennäköisesti hän saarnasi hajallaan eläneille juutalaisille Juudeassa, Samariassa, Foinikiassa, Syyriassa ja Vähässä-Aasiassa. Legendan mukaan Pietari toimi myös Rooman kaupungin johtajana ja oli ehkä Rooman ensimmäinen piispa, joskaan siitä ei ole saatu pitäviä historiallisia todisteita ja nykytutkijat pitävät erittäin epätodennäköisenä, että oppimaton kalastaja olisi pystynyt toimimaan piispana imperiumin pääkaupungissa. Jeesus kuvasi Pietaria kallioksi, jolle hän rakentaisi kirkkonsa eli hän oli johtavassa asemassa apostolien keskuudessa. Pietarin johtajuus ja legenda hänen toimimisestaan Rooman piispana loi pohjan Rooman paavien valtapyrkimyksille keskiajalla.
Johannes, rakkauden apostoli
Tiedot muiden apostolien kuin Paavalin ja Pietarin teoista ovat vähäisempiä. Joitakin tietoja on saatu 200- ja 300-lukujen pyhäinkertomuksista. Apostoli Johannes toimi ensin Jerusalemissa. Sieltä hän lähti joko Neitsyt Marian kuoltua tai hänen kanssaan Efesokseen. Johannes oli karkotettuna Patmos-saarella jonkin aikaa ennen kuin palasi Efesokseen. Patmoksella hän kirjoitti ilmestyskirjan. Johannes korosti Jeesuksen rakkauden sanomaa, jonka takia häntä usein kutsutaan "rakkauden apostoliksi".
Muut apostolit
Apostoli Andreas Ensinkutsuttu saarnasi todennäköisesti Mustanmeren rannoilla, ehkä Krimillä asti. Keskiajalla syntyneissä tarinoissa hänen kerrotaan käyneen Kievissä ja Valamossa asti, mutta ne eivät todennäköisesti ole totta. Apostoli Tuomas teki lähetystyötä Intiassa ja ehkä Kiinassa. Hänen hautansa sijaitsee Madrasissa Intiassa. Apostoli Markus tunnetaan Egyptin ja Afrikan apostolina. Matteus taas saattoi saarnata Syyriassa ja Etiopiassa ja Juudas Herran veli (ei sama kuin Juudas Iskariot) Armeniassa ja Persiassa.
Apostoli Jaakob Sebedeuksen poika meni perimätiedon mukaan Espanjaan, jossa hänen merkityksensä tänäkin päivänä on todella suuri. Jaakob kuoli marttyyrikuoleman vuonna 45. Hänen ruumiinsa vietiin Espanjaan, missä reliikkien äärellä Santiago de Compostelassa tapahtuu ihmeitä tänäkin päivänä. Apostoli Jaakob Alfeuksen poika saarnasi perimätiedon mukaan Juudeassa, Edessassa, Gazassa ja Eleutheropoliksen eli "vapauden kaupungin", nykyisen Bet Gubrinin alueella. Perimätiedon mukaan hän olisi saarnannut myös jonkin aikaa yhdessä apostoli Andreas Ensiksikutsutun kanssa.
Perimätiedon mukaan apostolit Filippus ja Bartolomeos saarnasivat Kreikassa, Syyriassa ja Fryykiassa ja Filippus kuoli marttyyrina vuonna 80 Hierapoliksessa. Apostoli Simon Kiivailijan kerrotaan helluntain jälkeen saarnanneen evankeliumia Mauritaniassa Afrikassa. Perimätiedossa hänet on liitetty myös useaan muuhunkin lähetyskohteeseen kuten esimerkiksi Egyptiin, Persiaan, Armeniaan ja jopa Britanniaan, jossa hänen kerrotaan erään perimätiedon mukaan kärsineen marttyyrikuoleman nykyisessä Lincolnshiren kaupungissa. Toisen tiedon mukaan hän päätti lähetystyönsä Georgiassa, kun häntä kidutettiin ja pakanat ristiinnaulitsivat hänet Abkhaziassa.
Uudet sukupolvet
Kristus valitsi Luukkaan evankeliumin mukaan 12 apostolin lisäksi avustamaan heitä saarnaamisessa ja evankeliumin levittämisessä seitsemänkymmentä apostolia. Kun Kristuksen opetuslapset eli apostolit ottivat omia opetuslapsia, Kristuksen opetukset alkoivat kulkea perimätietona. Uudet sukupolvet eivät olleet tavanneet Kristusta ja heitä ei enää sen vuoksi kutsuttu apostoleiksi. Joitakin apostolien opetuslapsia kunnioitetaan kuitenkin kirkossa apostolisina isinä, koska he välittivät apostolien opetukset seuraaville sukupolville kirjoitetussa muodossa. Apostolisia isiä ovat esimerkiksi apostoli Johanneksen oppilaat Polykarpos Smyrnalainen ja Ignatios Antiokialainen. Polykarpoksen opetuslapsi Ireneos Lyonilainen oli yksi niistä, jotka jatkoivat tätä apostolista perinnettä. Hän oli ensimmäinen kristillinen kirjailija, joka käytti käsitettä ”apostolinen suksessio”, joka on säilynyt ortodoksisessa kirkossa katkeamattomana apostolien ajoista lähtien.
Lue myös: