Toiminnot

Kristinuskon historiallinen tausta

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 30. lokakuuta 2009 kello 16.56 – tehnyt Petja (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Kirkkohistoria-sarja

Kirjoittanut Petja Pyykkönen

Varhaiskirkon aika (30-313)
1. Kristinuskon historiallinen tausta
2. Ensimmäinen helluntai
3. Apostolinen lähetystyö
4. Varhaiskirkon elämää
5. Vainot
Lisää luettavaa varhaiskirkon ajasta

Kirkolliskokousten aika (313-787)
6. Marttyyrien kirkosta valtion kirkoksi
7. Harhaopit ja kirkolliskokoukset
8. Orientaalisten kirkkojen synty
9. Vanhat patriarkaatit
10. Luostarilaitoksen syntyminen
Lisää luettavaa kirkolliskokousten ajasta


Bysantin aika (787-1453)
11. Bysantti
12. Jumalanpalveluselämän muotoutuminen
13. Kirkkotaide
14. Hesykasmi
15. Itä ja länsi vieraantuvat
16. Slaavien käännytys
17. Kristinuskon tulo Venäjälle
18. Kirkon jakaantuneisuus syvenee
19. Islamin leviäminen
20. Lännen kirkko uudella ajalla
Lisää luettavaa Bysantin ajasta

Kansalliskirkkojen aika (1453->)
21. Balkanin kirkot
22. Moskova - Kolmas Rooma
23. Ekumeeninen patriarkaatti islamin puristuksessa
24. Vanhat patriarkaatit uudella ajalla
25. Lännen kirkko jakaantumisen jälkeen
26. Venäjän kirkko 1900-luvulla
27. Vanhat patriarkaatit 1900-luvulla
28. Ekumenian historia
29. Uuden ajan lähetystyö
30. Euroopan Unioni ja ortodoksisuus
*
Lue myös isä Andrei Verikovin Liturgista teologiaa -artikkelisarja


Kristus-mosaiikki 300-luku Britannia, Hinton St Mary, Dorset. Ehkä varhaisin tunnettu Kristusta esittävä mosaiikki, joka on säilynyt. Lattiamosaiikki on ollut pääpaikalla, jossa on normaalisti ollut pakanajumalan kuva. Kreikankieliset nimikirjaimet X ja P kertovat, että tämä mosaiikki esittää todennäköisesti Kristusta. Molemmin puolin olevat granaattiomenat kuvaavat kuolemattomuutta.
Kuva © Petja Pyykkönen

Kristinusko lähti liikkeelle Jeesus Nasaretilaisesta, jonka seuraajat eli apostolit levittivät uskoa eteenpäin. Kristinusko levisi aluksi juutalaisten parissa yhtenä juutalaisuuden lahkona, mutta se kehittyi omaksi uskonnokseen.

Jeesus oli juutalainen saarnaaja, joka toimi pääasiassa Galilean ja Perean alueilla eli nykyisen Israelin ja Jordanian alueilla sijaitsevan Jordan-joen rannoilla. Jeesus kasvoi Nasaretin kaupungissa, jonka vuoksi häntä nimitettiin Jeesus Nasaretilaiseksi. Jeesus saarnasi ihmisille taivasten valtakunnasta, parannuksen teon tarpeesta, rakkaudesta Jumalaa, lähimmäisiä ja vihollisia kohtaan.

Rooman hengellinen elämä koki murroskautta, sillä perinteiset uskonnot olivat sekoittuneet (synkretismi) ja ihmiset alkoivat jumalien sijaan uskoa kohtaloon. Rooman siveellinen elämä oli rappeutunut, mutta roomalaisten kaipuu vanhoihin arvoihin kasvoi. Jeesus syntyi Rooman valtakuntaan, mutta kasvoi juutalaisten parissa. Hänen opetuksensa olivat kuitenkin universaaleja. Kristinuskon sanoma toi roomalaisille takaisin heidän kaipaamiansa hengellisiä arvoja, mikä oli yksi sen nopeaa leviämistä edistävistä tekijöistä.

Juutalaisilla oli ainoa Rooman monoteistinen eli yksijumalainen uskonto. Se oli syntynyt paljon ennen kristinuskoa. Juutalaisuus oli vahva kulttuuri ja he pitivät itseään Jumalan valittuna kansana. Juutalaisten ollessa vankeina Babyloniassa he omaksuivat uskoonsa vahvempaa dualismia, jossa maailman hyvä ja paha sekä pelastus ja tuho olivat vastakohtina. Juutalaisista saddukealaiset ja erityisesti farisealaiset halusivat tiukasti pysyä isien perinnössä eli noudattaa tarkasti sääntöjä. Heillä oli paljon valtaa omiensa joukossa, koska he puolustivat juutalaisuutta.

Juutalaisuudessa oli myös paljon messiaanisia liikkeitä, jotka Jeesuksen syntymän aikaan elivät johtajansa tulemisen toivossa. Sen johtajan, jonka oli Vanhan Testamentin kirjoituksissa ennustettu tulevan vapauttamaan juutalaiset. Tästä saarnasivat erityisesti eri herätysliikkeet. Yhteen näistä kuului Johannes Edelläkävijä (toimi n.v.27-28, mestattiin v. 29), joka kastoi Jeesuksen. Jeesus saarnasi Jumalan valtakunnan lähestymisestä, itsensä kieltämisestä ja Jumalan tahdon noudattamisesta, joita seuraisi pelastus. Jeesus opetuksista huokui täysi turvautuminen Jumalaan. Hän ei viitannut juutalaisiin kirjoituksiin, vaan puhui vapaasti.

Toisille juutalaisille Jeesus oli ennustettu johtaja eli Messias. Juutalaiset odottivat kuitenkin maallista poliittista johtajaa, kuningasta, joka aseellisesti vapauttaisi heidät Rooman vallasta. Jeesus osoittautuikin aivan muuksi, hän tuli kärsivänä Herran palvelijana, Ihmisen poikana, joka kärsi häpeäkuoleman ristillä noin vuonna 30. Ristiinnaulitseminen oli siihen aikaan häpeällinen tapa kuolla ja sen merkitys on muuttunut myöhempinä aikoina. Kaikki juutalaiset eivät tunnustaneet Jeesusta Messiaaksi. Jeesuksen ylösnousemus kuitenkin vahvisti monen uskoa.

Ne, jotka tunnustivat Jeesuksen Messiaaksi, alkoivat kutsua häntä Jeesus Kristukseksi. Kristus (Χριστος) on kreikankielinen käännös hepreankielen sanasta Messias ja tarkoittaa voideltua, mikä viittaa juutalaisten vanhaan tapaan voidella kuninkaansa tehtävään. Kristuksen seuraajista kehittyi vähitellen ryhmä, jota alettiin kutsua kristityiksi, Kristuksen nimen mukaan. Kristityiksi uskonnoiksi lasketaan vielä nykyäänkin vain ne uskonnot, jotka tunnustavat Jeesuksen Vapahtajakseen ja Jumalakseen. Tarkemman määrittelyn mukaan kristityiksi lasketaan ne tunnustuskunnat, jotka käyttävät Nikean uskontunnustusta. Ja kaikkein tarkimman määrittelyn mukaan kristityiksi lasketaan vain ne, jotka tunnustavat uskonsa oikeaoppisesti eli ortodoksisesti. Esimerkiksi juutalaiset tai jehovantodistajat eivät tunnusta Jeesusta Jumalaksi. He tunnustavat, että Jeesus niminen henkilö on elänyt, mutta pitävät häntä vain ihmisenä.

Jeesuksen opetuslasten ympärille alkoi kehittyä ensimmäinen kirkko, jota kutsumme varhaiskirkoksi. He eivät vielä kutsuneet itseään kristityiksi, vaan juutalaisiksi, jotka tunnustivat Kristuksen Messiaakseen. Vasta Antiokian seurakuntalaisia kutsuttiin ensimmäisen kerran kristityiksi. Ensin lähetystyö Kristuksen elämästä levisi vain juutalaisten parissa. Koska ensimmäiset kristityt olivat pitkään vain juutalaisia, juutalaiset tavat siirtyivät kristittyjen pariin. Esimerkiksi kristinuskon jumalanpalveluselämä, juhlat ja ehtoollinen pohjautuvat juutalaisiin perinteisiin. Vähitellen kristinusko eriytyi juutalaisuudesta, mutta voidaan sanoa, että kristinuskolla on juuret juutalaisuudessa.

Jeesuksen ylösnouseminen antoi lupauksen kuoleman jälkeisestä elämästä. Se oli jotakin, mikä oli todella tavoittelemisen arvoista. Jeesus oli omalla elämällään antanut esimerkin siitä, kuinka häntä seuraavien tuli elää. Hän antoi lupauksen, että tulisi maailmaan uudestaan. Samassa yhteydessä toteutuu toinen Vanhan Testamentin ennustuksista - Jumalan valtakunnan tuleminen maan päälle. Jumalan valtakunnan tulemisesta oli ja on edelleenkin hyvin erilaisia käsityksiä. Varhaiskirkon jäsenet elivät hyvin voimakkaasti Jeesuksen uuden tulemisen toivossa. Kun Jeesuksen toinen tuleminen ei tullutkaan niin pian kuin he olivat toivoneet, tästä seurasi, että vähitellen Jumalan valtakunnan odotus alkoi muuttua vähempiarvoiseksi ja muut Jeesuksen antamat arvot nousivat tärkeämmiksi.

Petja Pyykkönen